Hyppää pääsisältöön

Minun Venäjäni -radioesseessä pohditaan, miksi Venäjä on suomalaisille jatkuva toiseus

Nuoren venäläisen taiteilijan Asya Marakulinan minimalistisessa teoskuvassa kaksi hahmoa, joista yksi on talon sisällä ja toinen ulkona, pitelee punaista lankaa välissään
Nousevan taiteilijan Asya Marakulinan minimalistinen taideteos 'Let's go to the river' flirttailee symboliikalla Nuoren venäläisen taiteilijan Asya Marakulinan minimalistisessa teoskuvassa kaksi hahmoa, joista yksi on talon sisällä ja toinen ulkona, pitelee punaista lankaa välissään Yle Radio 1,henriikka himma

Ilmainen e-viisumi on vapauttanut matkaajan lähestymään entistä helpommin Venäjää. Portti itään ei silti edelleenkään käy tiuhaan. Dramaturgi Henriikka Himma avaa näkökulmatekstissä työtään Minun Venäjäni -radioesseen parissa, ja ihmettelee miksi suomalainen ei vieläkään katso Venäjän suuntaan muuten kuin silmänvalkuaiset kauhusta välkkyen.

Matkani Venäjälle kestää puolitoista vuotta. Käyn läpi Neuvostoliittoa ja henkilökohtaista historiaani Talvisodan perityistä traumoista asti aina esikoiseni syntymään saakka.

En ollut koskaan edes käynyt naapurimaassamme, mutta saamani tehtävänanto pakotti minut kääntämään katseen Venäjän suuntaan ja jouduin kysymään itseltäni: Mikä on Venäjä nyt?

Venäjäsuhteemme on suomalaisen median varassa. Se uutisoi lähinnä Vladimir Putinista ja Venäjän hallinnon viimeisimmistä käänteistä. Yrittäessäni hahmottaa itselleni jotain kokonaiskuvaa, haastattelin asiantuntijoita. He yrittivät kärsivällisesti vastata minun vasta muodostumassa oleviin kysymyksiini. Minua hävetti; mietin olenko oikea ihminen puhumaan Venäjästä? Tuntui kuin Venäjästä saisivat puhua Suomessa vain asiantuntijat.

Kuunnellessani Venäjä-aiheisia dokumentteja ja ajankohtaisohjelmia, tuntuivat studiot muuttuvan värimäärittelyiltään kuuskytlukulaisiksi ja sankaritoimittajat hekottelivat kilpaa toisilleen, miten Venäjä on Venäjä, ja sitä ei vain voi ymmärtää. Kukaan ei tuntunut myöskään välittävän painottaa eroa Venäjän hallinnon ja venäläisten välillä.

Esikoiseni saaminen on saanut minut arvostamaan Suomea aivan uudella tavalla, mutta maamme Venäjä-suhteesta en pidä lainkaan. Mielestäni suomalaisten Venäjä-suhde on jäänyt rasististen mielikuvien varaan, eikä tämä tunnu ajan myötä muuttuvan miksikään.

Mietin, miksi olen Venäjällä vasta nyt.

Itse kävin Venäjällä ensimmäistä kertaa viime syksynä. Kävelin kauniin ja valoisan Pietarin katuja, joka hämmensi minua etenkin suuruudellaan. Mietin, miksi olen Venäjällä vasta nyt. Ja että tietävätkö kaikki muut minkälainen suurkaupunki on aivan piskuisen Helsinkimme vieressä?

Valitsin teoskuvaksi venäläisen nuoren kuvataiteilija Asya Marakulinan teoksen, jonka näyttelyssä vierailin ja vaikutuin. Halusin tehdä häntä tutuksi suomalaiselle yleisölle ja valintani tähtää samaan kuin teoskin. Haluan avata katseita venäläisten ja venäläisen kulttuurin suuntaan, ja että pyristelemme irti ennakko-oletuksista ja vanhoista kliseistä. Marakulinan taide on abstraktia – ja kuten toivon Minun Venäjäni -teoksenkin toimivan – se jättää tilaa muodostaa omia havaintoja ja ajatuksia.

Projektin lopussa katseeni kääntyi takaisin lähelle, itseeni.
Mitä ikivieras Venäjä kertoo Suomesta ja minusta?

Teksti: Henriikka Himma

Tekijätiedot
Käsikirjoitus, ohjaus, kertojaääni: Henriikka Himma
Äänisuunnittelu: Jani Orbinski
Esiintyjät: Alina Tomnikov ja Verneri Lilja
Asiantuntijat ja haastateltavat: Rinna Kullaa, Jaanika Tomasoo, Dmitry Lanko, Veera Laine, Daria
Julkaisutuottaja: Tehilah Auramo/Skog Studio
Tuottaja: Juha-Pekka Hotinen/Radiogalleria
Teoskuva: Asya Marakulina 'Let's go to the river'

  • Toimittajalta: Löperöpuhe ympäröi sekä urheilua että musiikkia, vaikka olemme molempien "ihmemaa"

    Miksei sanaa "yllättävä" kuulla Sävelaskelmerkkejä-sarjassa?

    Ammattimuusikon urheiluhulluudessa ei ole minkäänlaista shokkiarvoa. Ei ole koskaan ollutkaan. Sama koskee ammattiurheilijan “sotkeutumista” musiikkiin. Olkoon kyse vakavasta harrastuksesta tai sivutoimesta. Kulttuuriharrastus pelasti liikunnalta, todetaan usein. Uusi ohjelmasarjani Sävelaskelmerkkejä pelastaa kuuntelijansa kaikilta tuollaisilta kliseiltä! Kyllä, onhan näitä.

  • Mitä tulee mieleen, kun kuulet sanan Gambia?

    Köyliöläinen krokotiilidokumentaristi pykäsi saunan Gambiaan

    Tiina Reunanen uudessa radiofeaturessa Saunani Gambiassa: “Paikallisilla on kehittyneemmät silmät kuin meillä; he näkevät ihmisten teeskentelyn, henkimaailman ja onnistuvat ajamaan autoa pimeässä.”

  • Hartauspuhujat elokuussa

    Yle Radio 1:n hartauspuhujat elokuussa 2020

    Aamuhartaus ma-la klo 6.15 ja 7.15 (uusinta) Iltahartaus ma-pe klo 18.50, ehtookellot ja iltahartaus la klo 18.00. Iltahartauden uusinta ma-la klo 23.00.