Ensimmäinen suomalainen korona-aikaa käsittelevä kirjoituskokoelma ilmestyy jo tulevana syksynä. Tartunta-nimisen kollektiiviteoksen tekijät ovat kustantamon mainoksen mukaan eturivin kirjailijoita ja ajattelijoita. Kulttuuricocktail iloitsee julkaisu-uutisesta, koska vain eturivin kirjailijoiden ja ajattelijoiden kokemukset koronasta ovat painamisen arvoisia. Kerromme kirjan synnystä kiinnostavaa uutta tietoa.
Kulttuuricocktail on saanut haltuunsa kirjan toimittavan Pontus Purokurun ja yhden teokseen kirjoittavan taiteilijan puhelinkeskustelun. Julkaisemme keskustelun sellaisenaan. Syy julkaisulle on Tartunta-kirjan (Kosmos) yhteiskunnallinen merkittävyys. Taiteilija ei halua omaa nimeään julki, koska hän toivoo huomion pysyvän teoksen teemoissa ja sen tekemiseen osallistuvassa kollektiivissa.
Pontus Purokuru: Hei! Ensinnäkin onnittelut uusimmasta apurahastasi!
Taiteilija: Kiitos!
PP: Kuule, mä tiiän, että sulla on nyt todella rankkaa, koska ketkään muut eivät koe koronaa sillä intensiteetillä ja kauhulla kuin taiteilijat ja kulttuurialan ihmiset.
T: Ihanaa, että edes joku sanoo noin. Oon ollut täällä 45 neliön kodissani ja 25 neliön työhuoneessani ihan paskana. Mikään ei oo ennallaan, normaaliin ei oo enää paluuta.
PP: Joo, mä kuulen sua. Tää on todella rankkaa aikaa meille. Mut mulla on sulle ehdotus!
T: No?
PP: Tää tulee aika nopeesti. Mutta. Mä sain diilin kustantajalle...
T: Oo! Onnea!
PP: ...ja sä olisit tässä mukana!
T: [kuolaamisen ja läähättämisen ääniä]
PP:Tää menis niin, että kirja tulee ulos jo syksyllä. Nopeet syö hitaat. Ja editointi kyllä hoituu. Eikä haittaa, jos ei ihan hoituiskaan, kun pääasia on saada tälle näkyvyyttä, kunnon hybris ja tekijöiden kesken hyvää meininkiä. Mut mä siis haluan, että sä kirjoitat sun koronakokemuksista tähän kirjaan. Kansan pitää saada lukea nimenomaan sun kokemus tästä poikkeusajasta. Siitä, miltä sun taiteilijana tuntuu kaivata kosketusta, miten sä koet tilan ja yksinäisyyden, miltä sun epävarmuus tuntuu, mitä sun pelko on, miten sun talous on kärsinyt ja miten sä pelkäät kolmatta maailmansotaa.
T: [alkaa itkeä] Mä oon niin otettu tästä. Ja tää on mun mielestä niin oikein, koska jotenkin tää osuu mun kaltaiseen ihmiseen niin kovaa. Suoraan sanoen oon oottanutkin, että miksei oo jo tullut kirjaa, jossa koronaa käsitellään kokemuksellisuuden kanteilta. Ja nimenomaan niin, että ääni on kirjailijoilla, taiteilijoilla ja kulttuurialan tyypeillä. Koska mun mielestä ihmiset voi oppia nimenomaan meidän kautta ja saada vähän perspektiiviä niihin omiin huoliinsa. Viimeks puol tuntii sitten vajosin ihan kamalaan tilaan.
PP: Voi ei, mitä tapahtu?
T: No mä olin tuleviin töihini liittyen Teams-puhelussa ja koin ihan valtavia tyhjyyden ja yksinäisyyden tunteita. Tosin se johtui siitä, että mun kuulokkeet ja mikrofoni ei ollu kiinni koneessa, mut silti. Tää on niin painajaista tiedostaa koko ajan niin paljon. Olla samaan aikaan niin paljaana ja samalla kaivata kosketusta.
PP: Tossahan sulla on jo esseen otsikkokin valmiina: Olla paljaana ja kaivata kosketusta.
T: Iik! Ihan totta! Mut näin se on. Jo ihan se, etten oo päässy kolmeen viikkoon mun vakikahvilaan juomaan dalgona-kahvia, on jo oma aiheensa. Ihan kreisiä joutua olemaan läppärin kanssa kotona, kun on niin tottunut tekemään töitä kahviloissa. On niin kiva nähdä kollegoja, kun tää meidän työ on muuten niin yksinäistä. Sit kun tää on ohi, aion ekana mennä halaamaan kahvilaa ja tilaamaan 50 dalgonaa!
PP: I hear you! Mut onko meillä tän jälkeen enää pieniä kahviloita? Jääkö edes isot?
T: Niinpä. Siis on jotenkin ihan kauheeta huomata esim se, että korona on romahduttanut talouden, eikä liberalismi ole kyennyt vastaamaan siihen. Ku kyllähän sen olis jo keskellä kriisiä pitänyt kyetä vastaamaan siihen ja korjaamaan talous. Entä kapitalismi. Haloo? [nauraa] Tai eihän näin vakavalle asialle sais tietenkään nauraa, mutku tää on niin kreisii, miten kapitalismi ja liberalismi on tuhonneet kaiken hyvän niinku pienet kahvilat. Vittu, miten mä triggeröidyn täs samalla. Kellään ei tunnu oikeen olevan kunnon vastauksia tähän talouspuoleen. Ei mihinkään. Mulle alkoi tulla näppylöitä, kun mietin tätä epävarmuutta tai ihan vaan ku sanon sanan kapitalismi. Mä kuvaan mun näppylöitä tän jälkeen kaitafilmille ja käytän sitä mun lopputyössä.
PP: Kuulostaa hyvältä! Oon aika järkyttyneenä seurannut, miten vähän taiteilijat koronan keskellä -tyyppistä journalismia on ollu tarjolla ja miten vähän just taiteilijoilta on kysytty taloudesta. Ku teihin tää lähinnä osuu. No, tää kirja vastaa tähänkin tarpeeseen ja jo tän perusteella oon täysin vakuuttunut siitä, että sä olet oikea ihminen kirjoittamaan tähän. Laitan tästä kohta Twitteriin tietoa. Voinko tägätä sut mukaan siihen?
T: Joo voit, mutta mä oikeestaan twiittasin jo tässä meidän viestittelyn lomassa, että oon mukana tässä sun hankkeessa ja tägäsin sut siihen. Enhän vaan hätiköinyt?
PP: Et ollenkaan, hyvä vaan, että saadaan jo nyt hyvää näkyvyyttä tälle – ja näin meidän kesken eihän tässä muuta tarttekaan ku näkyvyyttä, rahaa ja palstatilaa liberalismin kritisoimiselle lol.
T: Hihi, joo! Mä lähden tästä pikku hiljaa kirjoittamaan, valmistamaan vähän senchaa ja joogaamaan, että jotenkin handlaan tän kaiken. Jos ihmiset tuolla kaduilla tietäis vaan maskiensa takana, millaista kärsimystä mun elämä on just nyt...
PP: Voimia! Kiitti vielä!
T: Ihan mahtavaa! Pysytään terveinä ja pidetään huoli – siitä, että saadaan tästä kunnon massit!
PP: Just näin, moi!
Yllä olevassa kirjoituksessa faktaa on vain se, että kustannusyhtiö Kosmos julkaisee syksyllä Pontus Purokurun toimittaman Tartunta-nimisen kirjan, johon kirjoittavat kustantajan tiedotteen mukaan eturivin kirjailijat ja ajattelijat.
