Kare Eskola
Yle
Levy-yhtiö BIS on julkaissut Kalevi Ahon musiikkia samalla ahkeruudella kuin säveltäjäkonkari sitä maailmaan saattaa. Aho tunnetaan sinfonioista ja kattavasta konserttoprojektista, joten levytykset ovat painottuneet orkesterimusiikkiin, mutta BIS:in Aho-uutuus sisältää pienen kokoonpanon teoksia 70-luvulta nykyhetkeen, ja todistaa että sinfonikon hyveet sopivat myös kamarimusiikkiin.
Levyn varhaisin teos, sooloviulusonaatti vuodelta 1973, kertoo lähinnä että nuori säveltäjä on soittanut viulua ja perehtynyt Bachin ja Ysaÿen esikuviin. Omaa ääntä ja luontevaa ilmaisuvoimaa ei riitä koko ajaksi, mutta Jaakko Kuusisto kyllä dokumentoi teoksen uskottavasti, vaikka fuugaa pitää kahlata varsin syvällä. Liki yhtä varhainen Preludi, Toccata ja Postludi sellolle ja pianolle on jo tunnistettavampaa Ahoa - intensiivinen mutta selkeämuotoinen, ja sopivan lyhyt. Samuli Peltosen täysjännitteinen sellonsoitto tempaa mukaansa etenkin huimassa toccatassa, ja Aho-tohtori Sonja Fräki kaivaa 70-luvun sointivärimaailmaan kirkkauttakin.
Halla viululle ja pianolle vuodelta 1992 on jo värikkäämpi, lempeämpi ja kiinnostavampi, samoin levyn päättävä toinen pianosonaatti muutaman vuoden takaa - suomalaisista säveltäjistä juuri Kalevi Aholla lienee parhaassa suhteessa sivistystä, itsetuntoa ja nöyryyttä keskustella Beethovenin kanssa kokonaisen sonaatin ajan. Teos palauttaa mieleen, että Ahon peruskaraktääri on usein dynaamisen hakkaava ja kaipaa orkesterin värejä ja pehmeää massaa ympärilleen, mutta Sonja Fräki osaa pehmentää reunoja tai ohentaa viivoja tarpeen mukaan, jotta musiikki ei muutu raskaaksi seurata.
Levyn huippukohtia ovat kaksi valituslaulua, Lamento in memoriam Sakari Laukola kahdelle viululle sekä In memoriam Pehr Henrik Nordgren sooloviululle. Niiden tunneherkkyys, selkeys ja draama ovat Ahoa parhaimmillaan. Etenkin se asteikko, jolle Aho rakentaa koko Nordgren-kappaleen, luo loistavasti sekä yhtenäisyyttä että tunnelmaa. Molemmissa teoksissa vaikutuin Jaakko Kuusiston nykyisestä soittokunnosta, jossa yhdistyvät raudanluja perustekniikka ja laaja mutta luonteva ilmaisuskaala; Lamentossa sama sopii myös velipoika Pekkaan.
Levyn kokonaisvaikutelmaa voisi luonnehtia joko hajanaiseksi tai vaihtelevaksi. Yhteensopivat, asialliset äänitykset sekä Ahon tarkat mutta tilaa jättävät teosesittelyt kallistavat vaa'an jälkimmäiseen.
Kalevi Aho: Preludi, toccata ja postludi; Lamento; Halla; Sooloviulusonaatti; In memoriam Pehr Henrik Nordgren; Pianosonaatti nro 2. - Samuli Peltonen, sello, ja Sonja Fräki, piano, sekä Jaakko ja Pekka Kuusisto, viulu. (BIS-2186)
Kuuntele Uudet levyt 5.5.2020, toimittajana Kare Eskola.
