Kare Eskola
Yle
Cyrillus Kreek oli yksi Viron kuoroihmeen luojista. 1900-luvun alkupuoliskolla hän kokosi maastaan tuhansia maallisia ja hengellisiä kansanlauluja ja teki niistä sekakuorosovituksia sivistysvaltion kansallisen kulttuuriprojektin käyttövoimaksi. Virolainen huippukuoro Vox Clamantis on palannut Kreekin kansallisromanttisen perinnön äärelle ja työstänyt siitä kevään kuorolevytapauksen lämmöllä, kunnioituksella ja parhaiden ECM-perinteiden mukaisella tuotantorohkeudella.
Levy sisältää kymmenkunta sekakuorosovitusta, joiden pohjana Kreek on käyttänyt vuoroin runolauluja, uudempia kansanlauluja, luterilaisia virsisävelmiä ja Viron ortodoksista sävelmistöä. Kreek kunnioitti maansa musiikkiperinteen kansanomaisia piirteitä, mikä kuuluu sovitusten rytmeissä, harmonioissa ja etenkin modaalisissa melodioissa. Vox Clamantis ei kuitenkaan tyydy toistamaan sellaisenaan musiikkia, jonka parasta ennen -päiväys umpeutui neuvostomiehitykseen. Kuoron johtaja Jaan-Eik Tulve ja tuottaja, säveltäjä Helena Tulve ovat vetäneet tulkintojen laveuden ja herkkyyden tappiin, laittaneet muutamia lauluja päällekkäin sekä lisänneet avainviulu- ja kantelefiilistelyä.
Tuotantoratkaisujen tarkka tyylitaju edustaa sitä modernia ja herkkää estetiikkaa, jolla ECM-yhtiö aikanaan löi läpi mutta johon se ei ole hetkeen yltänyt. Kenties on hyväksi että tuottaja Manfred Eicher on jäänyt konttorin puolelle. Hänen linjastaan poikkeaa myös levyn äänitys, joka ei ole kylmän tarkka, vaan läheinen, inhimillinen ja lämmin. Se toimii, koska Vox Clamantis on erittäin hyvä kuoro. Nuoret mutta täyteläiset äänet erottuvat toisistaan enemmän kuin kuoroäänityksissä yleensä, mutta jokainen ääni henkii kunnioitusta Kreekin työtä ja Viron kuoroperinnettä kohtaan.
Marco Ambrosinin avainviulu, Anna-Liisa Ellerin kantele ja kuoron solistit sävyttävät Kreekiä enemmän ECM-tyylin kuin kansanmusiikin suuntaan, mutta mikäs siinä, kun suunta on koko levyllä sama ja toimii.
Kokonaisuudessaan levy on mainio esimerkki siitä, että kansallista musiikkiperinnettä ei kannata tyytyä vain dokumentoimaan. Tarkalla, rohkealla ja kunnioittavalla tuotannolla Kreekin musiikista on saatu elävää ja ajankohtaista. Sama olisi varmaan mahdollista myös suomalaiselle kansallisromantiikalle, mutta en tiedä miten.
"The Suspended Harp of Babel". Cyrillus Kreekin kuoromusiikkia. - Vox Clamantis/Jaan-Eik Tulve, sekä Marco Ambrosini ja Angela Ambrosini, avainviulu, ja Anna-Liisa Eller, kantele. (ECM New Series, 2620)
Kuuntele Uudet levyt 5.5.2020, toimittajana Kare Eskola.
