Rautatielinjauksista on riidelty ennenkin

Reilut 150 vuotta sitten Suomessa oli jo tunnin juna. 1860-luvulla Helsingistä pääsi Tikkurilaan 45 minuutissa. Turkuun pääsi Helsingistä Toijalan kautta, matka kesti kahdeksan tuntia. Joidenkin mielestä se oli liian paljon.

Itäradan linjauksesta riideltiin ankarasti 1800-luvulla. Kiistakapuloina olivat itärata Porvoon ja Loviisan kautta tai Valkealan ja Hollolan kautta. Lopulta pohjoisempi linjaus voitti, saatiin sisämaakin hyvien liikenneyhteyksien päähän. Todellisuudessa asian ratkaisi Venäjän valtion ja armeijan etu. Pelättiin maihinnousua, ja rata kannatti rakentaa hieman kauemmas rannikosta. Sitä rataa näet ei rakennettu Riihimäeltä Pietariin vaan Pietarista Riihimäelle.

Ratojen rakentamisessa suomalaisten ja venäläisten raiteet menivät ristiin. Venäjä halusi armeijaansa varten paljon poikittaisratoja, suomalaiset taas puunjalostusteollisuutta varten lyhyet yhteydet sisämaasta merisatamiin. Tuloksena oli kompromissi.
Jyväskylä-Pieksamäki -rata päätettiin rakentaa vain sotilaallisista syistä, mutta ei sitä rullalle pantu Suomen itsenäistyessä.

Jäämerelle suunniteltiin rataa jo 1800-luvulla. Venäläiset halusivat rakentaa sen Oulusta. Samalla suomalaiset olisivat maksaneet siitä suuren osan. Suomen vastaesitys oli rakentaa rata Joensuusta Vienan Kemiin. Riita ratkesi itsestään, kun Pietarissa pidettiinkin Arkangelin kautta menevää linjausta parempana.

Rautateihin kannatti panna rahaa

Myöhemmin Suomessa jotkut unelmoivat radasta Jäämerelle. Rata oli jo Rovaniemelle. Asiantuntijat totesivat, että Kemijärvelle rata vielä kannattaa rakentaa, mutta ei siitä eteenpäin. Poliitikot päättivät rakentaa radan Sodankylään. Eduskunta teki rakentamispäätöksen lokakuussa 1939. Sitten tuli muuta puuhaa ja asia unohtui.

Rautateihin kannatti panna rahaa. Niiden avulla saatiin sellu, paperi ja muut metsäteollisuustuotteet sisämaasta vientisatamiin kohtuulliseen hintaan. Muukin kauppa piristyi. Olihan meillä toki jo Saimaan kanava, mutta rautatiet mahdollistivat suurimuotoisen metsäteollisuuden. Metsänomistajat, metsätyömiehet, tukkijätkät, sahatyöntekijät, tehtaiden väki ja siinä sivussa kapitalistit saivat rahaa, paljon rahaa. Rautatie nosti maan ja puun arvoa.

Onko matkustaja valmis maksamaan kovan hinnan aikasäästöstään?

Rautatiet rakennettiin nimenomaan tavarankuljetusta varten. Kakkosneloselle on ihan sama, kulkeeko se Juupajoelta satamaan viidessä vai kymmenessä tunnissa. Näitä nopeita yhteyksiä halutaan rakentaa ihmisiä varten. Rautatie on kallis rakentaa, onko matkustaja valmis maksamaan kovan hinnan aikasäästöstään?

Rautateitä on vaadittu ja ehdotettu tietysti sinne omalle paikkakunnalle. On kiva saada muiden maksama rata ja samalla töitä paikallisille. Jos jonkun uuden ratalinjauksen joutuisivat maksamaan ne, joita se hyödyttää, radat taitaisivat jäädä rakentamatta. Kun vedotaan kansantalodelliseen etuun, se tarkoittaa, että hanke ei ole liiketaloudellisesti järkevä, mutta kiva jos joku sen kuitenkin rahoittaisi.

Kun seuraavan kerran kuulet jonkun suureen ääneen vaativan uutta rataa, kysy, paljonko hän on valmis sijoittamaan omia rahojaan hankkeeseen.