Hyppää pääsisältöön

Tuohuksentuoksuista Tshaikovskia - mutta siinä kaikki

Pjotr Tshaikovskin mielestä Venäjän ortodoksinen kirkkomusiikki oli niin piittaamattomasti sävellettyä, että se oli tuottanut maalle vahinkoa satojen vuosien ajan. Niinpä hän tarttui toimeen ja sävelsi muille malliksi liturgian ja vigilian. Samalla tavalla muille malliksi Latvian radiokuoro on nyt viimein levyttänyt ne Ondinelle. Viime vuonna julkaistu liturgia määritteli standardin sille, kuinka ammattikuoro voi tehdä ortodoksisesta kirkkomusiikista taidemusiikillisen tulkinnan ja silti säilyttää tuohuksentuoksun. Nyt julkaistu vigilia on lisää sitä samaa.

Pjotr Tshaikovski: Vigilia / Latvian radiokuoro
Pjotr Tshaikovski: Vigilia / Latvian radiokuoro Uudet levyt

Tshaikovski itse määritteli vigiliansa tutkielmaksi liturgisten sävelmien soinnutuksesta. Sitä se onkin, hyvässä ja vähän pahassa. Ikivanhat melodiat kytkevät musiikin osaksi muhevaa perinnettä, ja soinnuttelun Tshaikovski toteuttaa taitavasti ja välillä herkästikin, mutta konservatiivisesti. Tämän takia Tshaikovskin veisut kelpaavat mainiosti jumalanpalveluskäyttöön myös nyky-Suomessa, mutta Latvian radiokuoroa ne eivät innosta parhaimpaansa.

Laulu on ensiluokkaisen puhdasta, yhtenäistä ja ilmaisuvoimaista, se on selvä, ja yhteys ortodoksiseen kuoroilmaisuperinteeseen pysyy yllä, kun ajoittain sopraanot intoutuvat kunnon vibratoon ja bassot mörinään. Minulle tuttujen laulujen rytmitys on myös perinteen mukaista, vaikkakin hieman hakkaavaa. Mutta siinä kaikki, ja sitten levyn lopussa vigilian herkkä tunnelma rikotaan puolihengellisillä ja maallisilla lauluilla. Jotenkin toivoisin, että Latvian radiokuoro huikeine äänineen löytäisi tästä musiikista muutakin kuin taidemusiikin ja kirkkolaulun asiallisen balanssin, jotain ajanmukaista ja rohkeaa.

Se vaatisi tuotannollista näkemyksellisyyttä, ja sen myötä tietysti menetettäisiin se mitä nyt saavutettiin, eli paras perustulkinta Tshaikovskin kirkkomusiikista.

Pjotr Tshaikovski: Vigilia ym. - Latvian radiokuoro/Sigvards Klava. (Ondine, ODE-1352-2)

Kuuntele Uudet levyt 5.5.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Maa oli Pietari Brahen luutunsoittoon sangen tyytyväinen

    Levyarvostelu

    1600-luvulla elänyt Pietari Brahe tunnetaan Suomen kuvernöörinä, joka laittoi hallintoa, kulttuuria ja arkielämää kuntoon sivistyneellä otteella ja siksi päätyi kansallisuusaatteen monumentiksi. Nykyajan musiikki-ihmisenä haluan ajatella, että Pietari Brahen suosio poliitikkona johtui siitä, että hän harrasti musiikkia. Brahen taidoista luutunsoittajana on jäänyt todisteeksi nuottikirja, johon hän kopioi suosikkikappaleensa opiskeluaikanaan Saksassa, ja Mikko Ikäheimon uutuuslevyn myötä pääsemme eläytymään nuoren Brahen musiikkimakuun.

  • Valoisa perusvigilia Latvian-tehtaalta

    Levyarvostelu

    Kaikki tietävät että Latvian radiokuoro on taitava, ja kaikki tietävät, että silloin tällöin se levyttää ortodoksista kirkkomusiikkia, jota Ondine innolla julkaisee. Siksi uusien levyjen tulvasta voisi perustellusti poimia jotain aivan muuta. Mutta toisaalta Latvian kuorotehtaan uusin valmiste, Aleksandr Gretshaninovin vigilia, on valonhohtoista, täyteläistä ja yksinkertaista kuoroherkkua, joka mainiosti sopii marraskuun lohtumusiikiksi.

  • Sibeliuksen pientä pianomusiikkia niin hyvin kuin se antaa myöten

    Levyarvostelu

    Suomalaisen kansallisromantiikan pienistä pianokappaleista on joskus vaikea ammentaa musiikkia, mutta pianisti Janne Mertanen on siinä onnistunut. Esimerkiksi Mertasen hiljattainen suursaavutus, viiden levyn Sibelius-boksi, on tyylikkäin, tasapainoisin ja musikaalisin katsaus Sibeliuksen opusnumeroituun eli varsinaiseen pianomusiikkiin. Nyt Mertanen on jatkanut projektia kaapimalla laarinpohjalta mukaan myös Sibeliuksen opusnumeroimattomia pianokappaleita. Mokomaa silppua ei Mertasen taikakosketuskaan muuta kullaksi, mutta musiikkia hän kaivaa esiin niin paljon kuin se on mahdollista.

  • Pehmeän luutun syleilyyn

    Levyarvostelu

    Ruotsalaissyntyinen luuttuguru Jakob Lindberg on saanut käsiinsä harvinaisen, ikivanhan luutun, jonka pehmeää, henkevää sointia olen aiemminkin ylistänyt Uudet levyt -ohjelmassa. Nyt Lindberg luuttuineen on tarttunut Bachin musiikkiin, mikä vaatii näkemyksellistä sovitustyötä. Lindbergin kokemus ja hänen luuttunsa erityinen sointi kuuluvat BISin julkaisemalla levyllä, mutta omassa levyhyllyssäni kilpailu on kovaa tälläkin erikoisalalla.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua