Kare Eskola
Yle
Pjotr Tshaikovskin mielestä Venäjän ortodoksinen kirkkomusiikki oli niin piittaamattomasti sävellettyä, että se oli tuottanut maalle vahinkoa satojen vuosien ajan. Niinpä hän tarttui toimeen ja sävelsi muille malliksi liturgian ja vigilian. Samalla tavalla muille malliksi Latvian radiokuoro on nyt viimein levyttänyt ne Ondinelle. Viime vuonna julkaistu liturgia määritteli standardin sille, kuinka ammattikuoro voi tehdä ortodoksisesta kirkkomusiikista taidemusiikillisen tulkinnan ja silti säilyttää tuohuksentuoksun. Nyt julkaistu vigilia on lisää sitä samaa.
Tshaikovski itse määritteli vigiliansa tutkielmaksi liturgisten sävelmien soinnutuksesta. Sitä se onkin, hyvässä ja vähän pahassa. Ikivanhat melodiat kytkevät musiikin osaksi muhevaa perinnettä, ja soinnuttelun Tshaikovski toteuttaa taitavasti ja välillä herkästikin, mutta konservatiivisesti. Tämän takia Tshaikovskin veisut kelpaavat mainiosti jumalanpalveluskäyttöön myös nyky-Suomessa, mutta Latvian radiokuoroa ne eivät innosta parhaimpaansa.
Laulu on ensiluokkaisen puhdasta, yhtenäistä ja ilmaisuvoimaista, se on selvä, ja yhteys ortodoksiseen kuoroilmaisuperinteeseen pysyy yllä, kun ajoittain sopraanot intoutuvat kunnon vibratoon ja bassot mörinään. Minulle tuttujen laulujen rytmitys on myös perinteen mukaista, vaikkakin hieman hakkaavaa. Mutta siinä kaikki, ja sitten levyn lopussa vigilian herkkä tunnelma rikotaan puolihengellisillä ja maallisilla lauluilla. Jotenkin toivoisin, että Latvian radiokuoro huikeine äänineen löytäisi tästä musiikista muutakin kuin taidemusiikin ja kirkkolaulun asiallisen balanssin, jotain ajanmukaista ja rohkeaa.
Se vaatisi tuotannollista näkemyksellisyyttä, ja sen myötä tietysti menetettäisiin se mitä nyt saavutettiin, eli paras perustulkinta Tshaikovskin kirkkomusiikista.
Pjotr Tshaikovski: Vigilia ym. - Latvian radiokuoro/Sigvards Klava. (Ondine, ODE-1352-2)
Kuuntele Uudet levyt 5.5.2020, toimittajana Kare Eskola.
