Hyppää pääsisältöön


Jalkapallo pani nuoren Kai Sadinmaan liikkeelle

Nykyisin kirjoittaminen tuo hänelle saman intensiivisyyden kokemuksen

Pappi ja kirjailija Kai Sadinmaa vietti Torniossa kovan lapsuuden. Äiti oli alkoholisti ja veli nuorisorikollinen. Isä oli ammatiltaan poliisi, ja hänen kovat kokemuksensa sodasta vaikuttivat koko perheeseen. Jalkapallo tarjosi Kaille helpotusta ankaraan arkeen.

Nuorena Kai Sadinmaa pelasi jalkapalloa aamusta iltaan Tornion Pallo -47:n junioreissa. Jalkapallo oli hänelle henki ja elämä aivan pikkulapsesta aikuisuuteen asti.

– Jalkapallo oli minulle pelastus. Jos en ollut joukkueen kanssa harjoittelemassa Putaan kentällä tai VR:n kentällä, niin menin juoksulenkille pallon kanssa. Saatoin esimerkiksi talvella ennen kouluun lähtöä juosta kotoa Outokummun portille saakka, jonne oli kahdeksan kilometrin matka.

Kovakaan pakkanen ei estänyt juoksulenkkejä.

– Juoksin valtatien vartta palloa kuljettaen ja Outokummun rekat suhasivat ohi. Rekkakuskit katsoivat varmaan että hulluhan tuo on, joka siellä juoksee pallon kanssa 15 tai 20 asteen pakkasella.

Jalkapallon kokonaisvaltaisuus auttoi Sadinmaata saamaan perheympäristön kaaosta hallintaan. Myöhemmin hän on kaivannut sitä intensiivisyyden kokemusta, jonka jalkapallo tuotti.

– Harrastin näyttelemistä, joka on intensiivisyydessään lähellä jalkapalloa.

Näyttelemistausta on rohkaissut Sadinmaata myös performanssinkaltaisiin tempauksiin: hän on esimerkiksi asettanut itsensä julkiseen jalkapuuhun osoittaessaan mieltä homoparien vihkimisen puolesta. Tapaus liittyi siihen, että Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli oli syksyllä 2017 antanut hänelle vakavan moitteen samaa sukupuolta olevien vihkimisestä.

– Nykyisin kirjoittaminen on minulle se ykköslaji. Lauseita hinkatessani tajusin, että tämä on ihan sama kuin miten hinkkasin jalkapallon kanssa: Pomputtelin jalkapalloa kotipihalla. Kun se putosi, otin sen uudestaan ja pomputin uudestaan, ja sitten se taas putosi. Siinä tuli tuhansia toistoja. Kirjoittaminen on ihan samanlaista.

"Isä oli poliisi, veli rosvo, ja minusta tuli pappi"

Sadinmaan isä oli poliisi. Hänen kokemuksensa sodasta olivat olleet hyvin traumaattiset ja varmastikin heijastuivat koko perheeseen. Onneksi isä suhtautui myönteisesti jalkapalloharrastukseen.

– Kyllähän minua kytän penikaksi haukuttiin, mutta ei se minua haitannut. Minulla oli kuitenkin kavereita siellä.

Sadinmaan veli ajautui nuorisorikolliseksi ja joutui monenlaisiin kahnauksiin. Veli osallistui myös Tornion ja Haaparannan nuorten välisiin joukkotappeluihin.

– Olen kirjoittanutkin siitä, että kun isä oli poliisi ja veli rosvo, minusta ei voinut tulla mitään muuta kuin pappi. Siitä tuli tällainen pyhä kolminaisuus.

Sadinmaa uskoo, että kyse oli loppujen lopuksi huomion hakemisesta.

– Isä meni aamulla töihin ja ensi töikseen päästi poikansa putkasta. Minusta siinä on symbolisesti jotain äärimmäisen koskettavaa. Näen sen, miten minun veljeni haki sitä isän rakkautta.

Veli muutti jo nuorena Ruotsin puolelle.

– Sielläkin hän ehti pari pankkiryöstöä tehdä. Mutta kyllä hän lopulta sai aivan kunniallisen elämän.

Pyhyys asuu arjessa

Nykyisin Sadinmaa elää täyttä elämää perheensä kanssa Helsingin Kalliossa. Perheen kolmijalkainen koira Dusco opettaa koko perheelle armollisuutta.

Kyllä koira on Jumalan kuva! Eihän kukaan ole ihmisen kanssa niin kärsivällinen.― Kai Sadinmaa

Arjen hetket ovat Sadinmaan mukaan niitä, joissa pyhyyden kokemus piilee, vaikka ei arki kenellekään helppoa ole.

Törmäyskurssilla kirkon kanssa

Pappisuransa aikana Sadinmaa on monesti ottanut tiukasti yhteen kirkon kanssa. Esimerkiksi hänen vuonna 2014 julkaistu kirjansa 10 käskyä kirkolle sisälsi tiukkaa kritiikkiä kirkkoa ja laajemminkin yhteiskuntaa kohtaan.

– Se lähti jo urani alusta vastakkainasetteluksi. Törmäsin yhteen hyvin autoritaarisen kirkollisen hallinnon kanssa. Minulle pappeus on lähellä taiteilijuutta. Papin ei tule kumartaa mitään auktoriteetteja, vaan hänen tulee olla uskollinen ainoastaan evankeliumin sanomalle.

Sadinmaalle Jeesus oli paljon radikaalimpi kuin mitä kirkon opetuksessa yleensä kerrotaan.

– Jeesuksesta on kirkossa tehty yläluokan sylikoira, joka kumartaa valtaa. Jeesus oli kuitenkin kaikkea muuta. Jeesus haastoi sitä valtaa ja niitä rakenteita, jotka syrjäyttivät ihmisiä.

Sadinmaa kirjoitti teoksen Ylen Radio 1:een pitämiensä aamuhartauksien pohjalta. Aamuhartaudet itsessään olivat melkoinen tapaus uskovien elämässä.

– Monet ihmiset olivat niistä aivan järkyttyneitä. Saarnani jakoivat mielipiteitä, koska ne olivat niin suorapuheisia. Niissä oli niin paljon poliittisuutta ja yhteiskunnallisutta.

Sadinmaa kävi kirjan julkistamistilaisuudessa naulaamassa omat teesinsä Helsingin tuomiokirkon oveen. Naulojen sijasta hän tosin kiinnitti ne teipillä.

– Olin sen verran pelkuri, että en alkanut naulaamaan. Kirjasta saadut tulot eivät olisi riittäneet korvaamaan Helsingin tuomiokirkon oveen tulleita reikiä, joten tyydyin teippaamaan teesini oveen. Minusta jeesusteippi sopi siihen oikein hyvin.

Sadinmaa suree maailmassa nyt tapahtuvaa myllerrystä: Syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen koko maailmanjärjestys on hänen mielestään muutenkin ollut murtumisen tilassa, mutta pandemiaksi yltynyt koronavirus on vain lisännyt huolta.

Pappina hän kieltää kuitenkin olevansa pessimisti. Evankeliumihan on sanoma pelastuksesta.

– Tämä on samalla jonkin uuden esiinmurtautumista. Meidän täytyy katsoa jo tuhon yli, kohti tulevaa.