Hyppää pääsisältöön

Camilla Ramonn käytti huumeita, juhli, lähti töihin, selviytyi työpäivästään ja jatkoi juhlimista, kunnes seinä tuli vastaan. Nyt hän on käsikirjoittanut ja ohjannut Noia-sarjan, joka perustuu Camillan omiin kokemuksiin. Katso sarja Yle Areenassa.

Eletään 90-luvun loppua. Camilla Ramonn, 19, on lontoolaisessa yökerhossa sekaisin ekstaasista. Musiikki jyskyttää, valot välkkyvät ja hänet valtaa ihmeellinen tunne: häntä ei ahdista ja kaikki rakastavat häntä.

Noin 40 minuuttia aiemmin hän on pitänyt tauon tanssimisesta, istunut alas ja löytänyt pienen pussin täynnä tabletteja. "Mitä nämä ovat?", hän muistaa miettineensä.

Samalla hetkellä hänen eteensä astuu poika, joka sanoo että pussin löytäminen on merkki siitä, että hänen pitää ehdottomasti kokeilla yhtä tablettia. Sen Camilla myös tekee. Tämän jälkeen mikään ei ole ennallaan.

Camilla kasvoi Tanskassa lähellä Ålborgin kaupunkia. Hän pelasi tavoitteellisesti käsipalloa, lauloi kuorossa ja halusi olla hyvä kaikessa, mihin ryhtyi. Kun hän joi alkoholia ensimmäisen kerran 13-vuotiaana, siitä tuli heti osa hänen elämäänsä. Juhliminen jatkui lukioon asti.

– Olin todella vahva ja todella hauras. Tavoittelin täydellisyyttä, mutta olin myös haavoittuva.

Lukion jälkeen Camilla halusi pois Ålborgista ja Tanskasta. Hän muutti Lontooseen ja aloitti työt ravintolassa.

Uusien ystävien lisäksi hän löysi myös Lontoon yöelämän. Teknoklubeissa kiehtoi niiden ilmapiiri ja tunne siitä että käynnissä oli jatkuva show ja teatteri.

Ilta, jona hän kokeili huumeita ensimmäisen kerran vahvisti tunnetta vielä entisestään.

– Se oli rakkautta. Värit voimistuivat, kaikki huoneessa olivat yhtä ja halusin vain lisää.

Camilla ystävineen juhli ensin vain viikonloppuisin, mutta hiljalleen juhlat venyivät myös viikolle.

– Juhlimme sunnuntaista maanantaihin. Sitten tiistaihin, ehkä keskiviikkoon. Me vain tanssimme ja egoni katosi, kun olimme yhdessä.

Kun aikaa kului, Camilla huomasi, että pienet tabletit, jotka ensin näyttivät niin viattomilta, eivät tuoneet vain ihanaa huumaa. Niiden mukana tuli myös loputon ahdistus ja vainoharhaisuus.

Ensin unissa, sitten myös valveilla.

– Tuntui kuin joku olisi yrittänyt tukehduttaa minut. Luulin kuolevani siihen.

Jonkin ajan päästä Camilla käytti huumeita joka päivä. Ahdistus oli jatkuvaa ja hän ymmärsi, että tilanteesta oli päästävä irti.

Hän muutti takaisin Tanskaan, pyrki ja pääsi sisään kööpenhaminalaiseen elokuvakouluun, mutta matka takaisin huumettomaan elämään oli kaukana helposta.

– Kävin psykologilla kerran viikossa kuuden vuoden ajan. Yhdessä pelastimme elämäni, sanoo Camilla.

Nyt hän on saanut tarpeeksi etäisyyttä Lontoossa vietettyyn aikaan ja on valmis jakamaan sen muun maailman kanssa. Tuloksena on tv-sarja Noia, joka löytyy nyt Yle Areenasta.

Sarja perustuu Camillan kokemuksiin, mutta sen hahmot ovat fiktiivisiä ja näyttelijöiden esittämiä.

"Olen aina tiennyt jakavani tämän tarinan.”

- Camilla Ramonn

Sarjan avulla Camilla haluaa antaa realistisen kuvan siitä, mitä huumeet tekevät, mutta myös näyttää, miten addiktiosta voi päästä irti oikeanlaisen tuen avulla. Hän toivoo sarjan herättävän keskustelua perheissä ja ystävien kesken.

Hänen mielestään ongelma ei katoa teeskentelemällä, ettei sitä ole olemassa.

– On niin paljon ennakkoluuloja, vaikka tilanteet ovat aina monimutkaisia. Kukaan ei ole paha ihminen vain koska päätyi käyttämään huumeita. Useimmat tuntemani ihmiset tekevät sitä lääkitäkseen itseään, sanoo Camilla.

Camilla ei ole enää yhteydessä ystäviinsä, joiden kanssa hän jakoi tämän intensiivisen ja tuhoisan jakson elämässään. Hän yritti pitää yhteyttä parhaaseen ystäväänsä, mutta jonkun ajan päästä Camilla huomasi, ettei se ole mahdollista.

– Ajattelin vain huumeita kun näin häntä, Camilla kertoo.

Nyt Camillalla on mies ja lapsia, ja hän elää kaukana Lontoon teknoklubeista. Hän on hyvin kiitollinen elämästä jota saa nyt elää.

– Olen nykyään paljon avoimempi ja tuntuu ettei mikään yllätä minua enää.

8-osainen Noia-sarja katsottavissa kokonaisuudessaan Yle Areenassa.

Artikkeli on käännös Michaela Rosenbackin artikkelista. Käännös: Petra Salmi.