Jim Björni
Yle
50- ja 60-luvun huonekalut ovat usein hyvin tehtyjä. Siihen aikaan vielä kaappien, pöytien ja muiden huonekalujen rungot tehtiin massiivipuusta. Se oli aikaa ennen lastulevyä.
Puurungot oli usein päällystetty tiikki-, tammi tai saarnivanerilla. Lisäksi vaneri oli usein petsattu tummanruskeaksi, minkä vuoksi tämän aikakauden huonekalut näyttivät hiukan synkiltä.
Huonekalujen vaneripinta on yleensä monien muuttojen ja siirtojen vuoksi huonossa kunnossa. Siihen aikaan käytetty lakka, usein selluloosalakka, ei kestänyt vettä, kuumuutta ja alkoholia. Jos huonekalu on hieno ja pitää puupinnasta, voi päällystää sen uudelleen, mutta maali on nopein tapa piristää huonekalua.
Kolhut voi silottaa ja hioa ja selluloosalakkapinnan kiinnittää helposti pohjamaalilla. Ensimmäiseen maalikerrokseen lakka antaa väriä, ja valkoisesta pohjaväristä tulee ruskehtava, mutta kahden pohjamaalikerroksen jälkeen lopullisesta väristä tulee hyvä.
50- ja 60-luvun huonekaluja saa kirpputoreilta niin halvalla, että minusta niitä voi kunnostaa aika radikaalisti. Minun kaapissani oli turhan monta pientä laatikkoa ja epäkäytännöllinen avonainen tila keskellä. Sahasin pois kaksi laatikkoa ja tein uuden oven.
Saadakseni uuden pinnan kaappiin, liimasin erikokoisia nelikulmaisia palikoita oveen ja laatikoihin. Asettelin ne riviin pinnalle ajattelematta mitään rytmiä tai järjestystä. Pääasia oli saada eroa matalien ja korotettujen osien välille.
Valkoinen ei ole ehkä kaikkein pirtein väri, mutta se toimii parhaiten, jos haluaa saada esiin kapuloiden synnyttämät varjot.
