Hyppää pääsisältöön

Pienten lasten pelot ja niiden kanssa pärjääminen

Piirretty kuva, jossa kaksi lasta ja kiltti mörkö
Piirretty kuva, jossa kaksi lasta ja kiltti mörkö Kuva: Yle Pikku Kakkonen Pikku Kakkonen,lapset (ikäryhmät),lapset (perheenjäsenet)

Kehitykseemme ihmisinä kuuluvat kaikki tunteet. Niillä on oma tärkeä merkityksensä meille. Esimerkiksi pelko on tarpeellinen tunne, jotta osaamme varoa ja suojata itseämme vaaroilta. Meidän kaikkien on kuitenkin opeteltava myös hillitsemään ja hallitsemaan omaa pelkoamme, jotta uskallamme opetella uusia asioita ja kehittää taitojamme.

Jo vastasyntyneenä pieni lapsi osaa pelästyä, ja noin 5–7-kuukauden ikäisestä lähtien lapsella on kyky tunnistaa toisen pelko ja myös itse kokea pelkoa. Pienten, 1–2-vuotiaiden lasten pelot liittyvät vanhemmista eroon joutumiseen ja näkyvät tavallisimmin ”vierastamisena” eli säikähtämisenä ja itkuna kun joku muu kuin vanhempi yrittää ottaa lasta syliin. Toisilla lapsilla vanhemmista eroon joutumisen pelko voi näkyä haluttomuutena mennä nukkumaan ja voimakkaana itkuisuutena vanhempien poistuessa lapsen luota. Iltapelkoa vähentävät nukkumaan menoon liittyvät, samanlaisina toistuvat rituaalit: iltapesut, yöasun pukeminen, sadun lukeminen tai iltalaulun laulaminen, ja sitten hyvän yön toivotus. Unilelut ovat useimmille lapsille tärkeitä turvan tuojia nukkumaan mennessä. Monille lapsille on helpottavaa, jos lapsi kuulee vanhempien ja kodin ääniä vaimeina: silloin tietää, että rakkaat ihmiset ovat tallella.

Vanhemmista erossa olemista ja lapsen siihen liittyvän pelon vähentämistä voi harjoitella järjestämällä lapselle alkuun hyvin lyhyitä hetkiä jonkun toisen turvallisen aikuisen kanssa ilman vanhempia. Hetkiä pidennetään sitten vähitellen sen mukaan, mitä lapsi pystyy sietämään. Tärkeää harjoittelussa on, että lapselle kerrotaan mitä tulee tapahtumaan: vanhempi lähtee pois joksikin aikaa, mutta tulee takaisin. Lapselle voi sanoa vaikka ”Käyn nyt kaupassa, Ulla-täti ja Matti-setä pitävät sinusta sillä aikaa huolta. Tulen takaisin, kun aikaa on kulunut Pikku Kakkosen ajan.” Kun kyse on pidemmästä erosta vaikka päivähoidon alkaessa, lapselle voi sanoa vaikka: ”Täällä päikyssä ehdit syödä, leikkiä ja nukkua päikkärit, ja sitten iltapäivällä tulen sinut hakemaan”. Lapsen on tärkeintä saada kuulla, että vanhempi tulee takaisin häntä hakemaan. Oma turvalelu tuttuine kodin tuoksuineen tuo myös turvaa eron aikana.

Leikki-ikäinen lapsi pelkää tavanomaisimmin pimeää, mörköjä, rosvoja, vieraita aikuisia, koiria tai mitä tahansa asiaa, jonka vuoksi on joutunut säikähtämään. Pelkoja voi syntyä helposti etenkin niille lapsille, joilla on vilkas mielikuvitus. Myös meistä aikuisista monelle on tuttua, että etenkin pimeys ja yksinolo helposti saavat mielikuvituksen laukkaamaan ja synnyttämään pelkoja. Jos lapsen pelot eivät rajoita hänen toimintakykyään tai haittaa perheen tavanomaista elämää, ei niistä tarvitse olla huolissaan. Lapsen pelkoon kannattaa ”tutustua” yhdessä. Lapsen kanssa voi puhua siitä, mistä pelko on tullut, miltä se tuntuu, miltä se pelottava näyttää ja miten sen kanssa voisi pärjätä. Tavanomaiseen kehitykseen liittyviä pelkoja voi vähentää auttamalla lasta asteittain tulemaan toimeen pelottavan asian kanssa. Esimerkiksi jos lapsi pelkää koiria, vanhempi voi katsella lapsen kanssa koirakirjoja ja opetella yhdessä tuntemaan eri koirarotuja. Sitten voidaan katsella koiria ulkona kaukaa, ja vähitellen pienentää välimatkaa. Lopuksi lapsi voi vanhemman kanssa opetella koskemaan jotakin tuttua, kilttiä koiraa ja samalla opetella, miten vieraisiin koiriin kannattaa suhtautua. Tiedon ja tuttuuden lisääminen vähentää asioiden pelottavuutta, mutta pelkoon tutustuminen täytyy tehdä siten, että lapsi voi kokea olevansa koko ajan turvassa vanhemman kanssa.

Kouluikäisellä lapsella pelot voivat liittyä todellisiin elämän tilanteisiin, joissa lapsi oikeasti on kokenut tai kokee olevansa vaarassa. Pelot voivat liittyä kiusatuksi tulemiseen tai sen uhkaan, pelottaviin aikuisiin, tai harrastuksissa pelkoa tuottaviin tilanteisiin. Pelkoja voivat synnyttää myös netissä, televisiossa tai tietokonepeleissä nähdyt pelottavat hahmot tai tilanteet. On pelon syy sitten mikä tahansa, lasta helpottaa, että hän voi puhua pelostaan oman vanhemman tai muun luotettavan aikuisen kanssa. Kun pelosta ja sen syistä voi puhua, voi myös miettiä miten pelon syyn voi joko poistaa tai miten pelottavan asian tai tilanteen kanssa voi selvitä.

Lapsille – niin kuin meille kaikille – on myös hyödyllistä oppia keinoja, jolla omaa pelkoa tai ahdistuksen tunnetta voi lievittää silloin, kun vanhempi tai muu tuttu aikuinen ei ole paikalla auttamassa lasta. Viime aikoina on eri ohjelmissa ja lehdissä paljon puhuttu ja kirjoitettu syvään hengittämisen vaikutuksesta kehon ja mielen stressin lievittämisessä. Syvään hengittäminen auttaa myös pelon lievittämisessä, sillä se hidastaa sydämen sykettä ja antaa samalla tunteen rauhoittumisesta. Hengitykseen keskittyminen tasoittaa myös tunteita, mikä lisää kokemusta pelon väistymisestä. Lapsen kannalta mukavin tapa oppia rauhoittamaan itseään on harjoitella syvään hengitystä oman vanhemman kanssa vaikka lattialla pötköttäen. Vanhempi voi silloin kertoa ja näyttää lapselle, miten syvän sisäänhengityksen aikana mahassa ja rinnassa olevat ”ilmapallot” kasvavat, ja kuinka ulos hengittäessä voi kuvitella puhaltavansa hitaasti voikukan hahtuvia lentoon. Jos lapsi ei osaa vielä laskea, voi hengittää syvään kerran jokaiselle sormelle, tai niin kuin Neponen, kerran joka tassulle ja vielä hännäntupsullekin.

Pelottavissa tilanteissa - kuten vaikka yksin kotona ollessa – lasta voi myös helpottaa niin sanottu ”maadoitustekniikka”, jossa lasta autetaan keskittymään olemassa olevaan hetkeen. Tätä voi lapsen kanssa ensin harjoitella yhdessä siten, että vanhempi pyytää lasta etsimään ympäriltään kivoja asioita tai esineitä, joita katsella, kosketella tai kuunnella.

Niissä tilanteissa, joissa lasta pelottaa, mutta jotka on pakko sietää (kuten vaikka lääkärillä käynti tai naapurissa olevan pelottavan, haukkuvan koiran ohittaminen) pelkoa voi lievittää esimerkiksi laulamalla tai hyräilemällä jotain mukavaa laulua. Lapsen kanssa voi myös miettiä, auttaisiko häntä tilanteessa joko mielessä tai hiljaa itsekseen puhuminen (”minua pelottaa tuo naapurin koira, mutta kävelen tästä vain sen ohi ja kohta olen jo kotona”).

Kaija Puura, lastenpsykiatrian professori, ylilääkäri, Tampereen yliopisto ja yliopistollinen sairaala

  • Pikku Kakkosen Eskari -sovellus tukee matematiikan keskeisiä taitoja

    Haukkaa, haukkaa matikkaa! Perusasiat haltuun leikkien.

    Pikku Kakkosen Eskari -sovelluksen matematiikkakokonaisuus pyrkii monipuolisesti tukemaan esiopetusikäisten matemaattisten taitojen kehittymistä lukumääräisyyden tajun, laskemisen taitojen, matemaattisten suhteiden ymmärtämisen ja aritmeettisten perustaitojen suhteen lapsen ikätasolle sopivalla haastavuudella.

  • Matematiikkaa keittiön kaapeissa ja kenkähyllyissä

    Varhainen matematiikan oppiminen lähtee arkiaskareista.

    Matematiikka herättää voimakkaita tunteita. Yksi on rakastanut sitä aina ja nauttii matemaattisten ongelmien ratkaisusta. Toinen hullaantuu matematiikan estetiikasta. Kolmas taas ei voi sietää mitään matematiikkaan liittyvää. Neljäs ahdistuu ja saa sydämentykytystä nähdessään numeroita ja symboleita.