Hyppää pääsisältöön

Täällä meidät tapetaan, pakko lähteä – toimittaja Pertti Pesonen seurasi hondurasilaisten siirtolaisten pakomatkaa kohti Yhdysvaltoja

kaksi lasta äitinsä kanssa.
Suany ja Hillary äitinsä Marian kanssa viimeisenä päivänä Hondurasissa, ennen kuin he lähtevät ihmiskaravaanin mukana kohti Yhdysvaltoja. kaksi lasta äitinsä kanssa. Kuva: Pertti Pesonen / Yle siirtolaisuus

”Veljeni tapettiin vuosi sitten. Serkkuni murhattiin jo aiemmin. Myös isäni tapettiin. Kun hain isäni ruumiin, ruumishuoneen vahtimestari sanoi, että minun kannattaisi paeta maasta", kertoo Maria Reyes Ulkolinjan ohjaaja Pertti Pesoselle.

Maria Reyesin veli joutui Hondurasissa rikollisjengien maalitauluksi. Veli ei alistunut rikollisten kiristykseen. Hän kieltäytyi maksamasta jengien perimää ”sotaveroa”. Hondurasissa ei edes käydä sotaa.

Lopulta Hondurasia koetteleva jengien harjoittama väkivalta nielaisi mukaansa koko Marian suvun.

Honduras on yksi maailman väkivaltaisimpia maita, ja Hondurasin pohjoisosassa oleva San Pedro Sula on maan väkivaltaisin kaupunki.

Maria päätti paeta San Pedro Sulasta. Nuori äiti lähti kahden pienen tyttärensä kanssa ihmiskaravaanin mukana kohti parempaa.

poika riippumatossa, äiti katsoo vierestä
Marian poika Antonio päätti jäädä isänsä luokse Hondurasiin. Hän ei myöskään halunnut jättää koiraansa Pelucaa. poika riippumatossa, äiti katsoo vierestä Kuva: Pertti Pesonen / Yle siirtolaisuus Yhdysvaltoihin

Ihmiskaravaani lähtee yöllä

Karavaani lähtee kävelemään aamuyöllä San Pedro Sulan bussiaseman edestä.

Tuhansia ihmisiä, perheitä, lapsia on lähdössä pitkälle matkalle, jonka määränpäästä heillä on vain toive, ei tietoa.

Ihmiset kävelevät kohti unelmaansa, joka useimmilla on Yhdysvallat. Monelle heistä riittäisi elämä ilman väkivallan uhkaa ja köyhyyttä.

äiti lapsensa kanssa
Joselin odotti lapsensa kanssa ihmiskaravaanin lähtöä San Pedro Sulan bussiasemalla. Hänen miehensä murhattiin. Nyt Joselin haluaa turvaan pienen tyttärensä kanssa. äiti lapsensa kanssa Kuva: Pertti Pesonen / Yle siirtolaisuus Yhdysvaltoihin
Näkemäni todellisuus ja se unelma, joka pitkälle matkalle sonnustautuvien ihmisten silmissä siintää, eivät kohtaa. Eivät mitenkään.

Olen tavannut keskiamerikkalaisia siirtolaisia monta kertaa. Olen kulkenut heidän mukanaan Meksikon ja Yhdysvaltain rajalle, seurannut rajanylitystä tiettömässä erämaassa.

Olen yrittänyt kuvata niin, ettei mukana kulkeva salakuljettaja, coyote tai pollero näy kuvissa.

Olen haastatellut useita ja keskustellut vielä useampien Yhdysvalloissa elävien paperittomien siirtolaisten kanssa – Arizonassa, Kaliforniassa, Chicagossa ja New Jerseyssä.

Yhteistä tapaamissani ihmisissä on nöyryys ja halu rakentaa elämäänsä amerikkalaisen yhteiskunnan varjopuolella. Tekemällä töitä, joita amerikkalaiset itse eivät halua tehdä.

Nämä ihmiset yrittävät luovia eteenpäin toisen luokan kansalaisina. Tai ei edes kansalaisina, sillä paperiton on yhtä kuin "ei-kukaan".

On mieltäkääntävää nähdä, miten näkemäni todellisuus ja se unelma, joka pitkälle matkalle sonnustautuvien ihmisten silmissä siintää, eivät kohtaa. Eivät mitenkään.

Neljä päivää ja lähes tuhat kilometriä myöhemmin karavaanin kärkijoukko on ehtinyt Guatemalan ja Meksikon rajalle.

Maria ja lapset ovat uupuneita. Neljä vuorokautta kävellen ja liftaten olemattomilla yöunilla alkaa tuntua. Jaloissa on kipeitä rakkoja, reisiin sattuu.

siirtolaiset kävelevät maantiellä
Maastaan pakenevilla on pitkä matka edessään. He yrittävät liftata ohiajaviin autoihin. siirtolaiset kävelevät maantiellä Kuva: Pertti Pesonen / Yle siirtolaisuus

Vilkasta rajajoella

Guatemalan ja Meksikon välisellä Suchiate-joella käy jatkuva liikenne. Yksittäisiä siirtolaisia tulee tasaisena virtana joen yli, eikä poliisi juuri papereita kysele.

Toiseen suuntaan liikkuu salakuljetettavaa tavaraa, avoimesti rajapoliisien silmien alla. Matalan joen yli lipuu ihmisiä, eivätkä siirtolaiset erotu muusta ihmisvirrasta.

Poliisi ei välitä yksittäisistä tulijoista, he keskittyvät pysäyttämään lähestyvän tuhansien ihmisten karavaanin.

nuoret miehet lastaavat paketteja veneeseen.
Meksikon ja Guatemalan rajalla käy jatkuva liikenne. Salakuljetettavaa tavaraa viedään avoimesti Meksikosta Guatemalaan. Siirtolaiset liikkuvat toiseen suuntaan. nuoret miehet lastaavat paketteja veneeseen. Kuva: Pertti Pesonen / Yle siirtolaisuus

Trump painostaa Meksikoa

Tunnelma muuttuu, kun mennään rajalta Tapachulaan. Poliisi ratsaa ihmisiä, joita se olettaa siirtolaisiksi.

Kaupungin laitamilla on Latinalaisen Amerikan suurin vankila, jonka asukkaat ovat käytännössä kaikki karkoitusta odottavia siirtolaisia.

Hondurasista tullut Junior Solis kertoo, miten kaupungilla liikkuessa pitää olla varovainen. Pahinta mitä voisi tapahtua olisi jäädä kiinni ja joutua karkotetuksi.

Juniorilla on erityinen syy olla varovainen – hän odottaa Meksikoon puolisoaan Mariaa.

Whatsapp-viestien avulla hän on pysynyt joten kuten kärryillä siitä, missä vaiheessa pakomatkaa Maria on tyttärineen.

Junior on laittanut Meksikossa vireille oleskelulupahakemuksen, mutta sitä ei ole vielä hyväksytty.

mies puhuu puhelimeen
Junior Solis odottaa puolisoaan Meksikossa. Puoliso Maria Reyes tulee Hondurasista lähteneen ihmiskaravaanin mukana. mies puhuu puhelimeen Kuva: Ivar Heinmaa siirtolaisuus Yhdysvaltoihin

Meksikon tiukan siirtolaispolitiikan syynä on Presidentti Donald Trumpin painostus. Trump uhkaa kiristää maiden välisen kaupan tulleja, jos Meksiko ei pysäytä siirtolaisvirtaa.

Meksikolla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin totella. Maa on riippuvainen kaupasta Yhdysvaltain kanssa.

"Trump ei ymmärrä siirtolaisten ahdinkoa. Hän on syntynyt rikkaaksi ja elää yltäkylläisyydessä, tavallisten ihmisten ongelmat eivät kosketa häntä", sanoo pappi Heyman Vasquez.

poliisi ratsaa siirtolaisia
Poliisi ratsaa paperittomiksi siirtolaisiksi epäiltyjä Tapachulan kaupungissa Etelä-Meksikossa. poliisi ratsaa siirtolaisia Kuva: Pertti Pesonen / Yle siirtolaisuus,Meksiko

Odotusta rajalla

Maria ja lapset jäävät jumiin useaksi päiväksi Guatemalan rajalle. Hondurasista lähtenyt ihmiskaravaani on hajonnut matkalla.

Maria saapui Meksikon rajalle ensimmäisten joukossa. He odottavat karavaanin pääjoukkoa, jotta he voisivat yrittää yhdessä rajanylitystä. Poliisin on vaikeampi pysäyttää ylittäjiä, jos heitä on paljon.

nuori tytär äitinsä kanssa
Maria odottaa tyttärensä Hillaryn kanssa Guatemalassa tilaisuutta ylittää raja Meksikon puolelle. nuori tytär äitinsä kanssa Kuva: Pertti Pesonen / Yle siirtolaisuus Yhdysvaltoihin,Honduras

Kahdeksanvuotias Hillary vetää minut sivummalle. Hän itkee ja kertoo, miten mieltä painaa se, miten 7-vuotias pikkuveli Antonio ei aamuyön tunteina suostunut lähtemään mukaan.

Antonio meni paniikkiin, kun hänet herätettiin kahden aikaan yöllä. Lopulta Maria, neljävuotias Suany ja Hillary joutuivat lähtemään kolmistaan – Antonion jäädessä isänsä, Marian ex-miehen kanssa Hondurasiin.

Menetän yhteyden Marian perheeseen, kun väkijoukko alkaa vyöryä kohti Meksikon rajaa. Poliisi on vastassa ja tukkii rajasillan. Jään rajan väärälle puolelle.

En löydä heitä enää.

Olin jo palannut Meksikosta kotiin, kun Junior soittaa.
nuoripari halaa, lapset katsovat
Junior Solis löysi lopulta puolisonsa Maria Reyesin ja lapset. Nyt he odottavat oleskelulupaa Meksikossa. nuoripari halaa, lapset katsovat Kuva: Juan de Dios siirtolaisuus Yhdysvaltoihin,Honduras,Meksiko

Seuraavana päivänä Marian puoliso Junior saa viestin, että Maria on ylittänyt joen lastensa kanssa.

Olin jo palannut Meksikosta kotiin, kun Junior soittaa. Hän oli löytänyt Marian ja lapset Tapachulan keskustan puistosta.

Nyt he ovat täpötäydessä vastaanottokeskuksessa, jossa he odottavat oleskelulupaa Meksikoon Marialle ja lapsille.

Perhe haaveilee edelleen pääsystä Yhdysvaltoihin. Junior on löytänyt jo töitä rakennusmiehenä. Maria oli jonkin aikaa kotiapulaisena, mutta lopetti, kun työnantaja ei maksanut sovittua palkkaa.

Hillary on aloittanut koulun paikallisella ala-asteella. Tosin koulu jäi kesken, kun se suljettiin koronaepidemian vuoksi.