Suomalaisilla on voikukkiin viha-rakkaussuhde: kun yksi juurii keltaista vihulaista pihastaan, toinen solmii kauniin kukkaseppeleen. Jos pörriäisiltä kysytään, voikukka leveine kukintoineen on kesän ehkä runsain buffetpöytä – oikea pölyttäjän unelma. Ilman pölyttäjiä me ihmiset emme pärjää. On siis aika palauttaa voikukan maine ja kunnia!
Voikukan siitepöly on hyönteisten voimaruokaa. Pölyttäjät saavat siitepölystä proteiinia ja medestä energiaa, kertoo biologi, tietokirjailija ja Ötökkätieto.fi-sivuston perustaja Leena Luoto.
Villimehiläiset ja kimalaiset ovat voikukkakylvyn jälkeen siitepölyn peitossa, ja voikukista voi bongata myös kesymehiläisiä sekä kovakuoriaisia. Keltainen on monen öttiäisen lempiväri.
– Jos narulle vie keltaista pyykkiä kuivumaan, sinne suunnistavat mielellään myös kirpat ja rapsikuoriaiset, sanoo Luoto.
Samoilla apajilla lepattelevat myös perhoset. Esimerkiksi nokkos-, neito-, kangas-, kartta- ja auroraperhoset sekä monet päiväkiitäjät pysähtyvät mielellään nautiskelemaan keltaisten kukkamykeröiden loisteesta.
Toisinaan voikukka toimii kohtalokkaan luontodraaman näyttämönä.
– Kasvissa voi väijyä hämähäkkejä, jotka osaavat muuttaa värinsä keltaisiksi. Kun pahaa-aavistamaton kärpänen menee lankaan, voikukka pääsee todistamaan kuinka ravintoketju syntyy.
Kotipuutarhurille haastetta – Suomessa kasvaa yli 400 voikukkalajia!
Lajien määrä yllättää – Suomessa esiintyy yli 400 voikukkalajia, joita on vaikea erottaa toisistaan. Kasvupaikka ja -olosuhteet vaikuttavat voikukan kokoon. Jos se saa kasvaa vapaasti, sen varsi voi venyä liki puolimetriseksi, mutta litistettynä voikukka jaksaa juuri ja juuri nousta maanpinnan tasosta.
Koska voikukka lisääntyy ja leviää pääasiassa tuulilevitteisten siementen avulla, sinne tänne nurmikkoa putkahtelee yleensä kesän mittaan iloisenkeltaisia kukintoja. Ilmatilaa ei voi sulkea, joten jos naapurilla on voikukkapelto, sellainen saattaa salakavalasti kylväytyä omallekin pihalle.
Kuiville pihoille voikukka tuo jopa tervetullutta vihreyttä. Kasvi on varsinainen sinnittelijä ja pärjää miltei millaisessa maaperässä tahansa.
Kukkaset kuriin ja nuhteeseen
Kotipuutarhurin on kysyttävä itseltään, haluaako nurmikolleen ollenkaan voikukkaa, vai antaako sen pysyä matalana. Leena Luoto vakuuttaa, että rauhanomainen rinnakkaiselo on mahdollista. Kasvi tarvitsee kuitenkin kuria ja rajoja.
Jos voikukasta eroon pääseminen koetaan tärkeäksi, se onnistuu – ei tosin ilman vaivaa. Keväällä pikkutaimet on helppo kitkeä kukkapenkeistä, koska maa on vielä pehmeää. Nurmikolle ilmestyneet voikukat voivat vaatia enemmän työtä, jos maa on tiivistä.
Voikukan irtikaivamiseen löytyy valmiita työkaluja. Tärkeää on yrittää nyhtää kasvi ylös siten, että suurin osa juuresta tulee mukana. Pihalaattojen välissä viihtyvää kasvia voi polttaa kaasupolttimella muutaman kerran kesässä, jolloin kasvi käristyy, vaikka ei kuolekaan kokonaan. Laatat eivät tämän keinon ansiosta ala keikkua.
Kukinnan jälkeen kannattaa rajoittaa siementen leviämistä. Nuput leikataan pois. Jos ruohonleikkurin reitti kulkee säännöllisesti voikukan yli, kasvi pysyy matalana eivätkä kukinnot ehdi muuttua siementehtaiksi.
– Moni ei kuitenkaan pidä littanoista voikukista nurmikollaan, Luoto tietää.
Kemiallista sotaa ei voikukan takia kannata puutarhassaan käynnistää.
– Suolat ja siivouskomeroiden aineet kannattaa jättää sisätiloihin, koska niistä on luonnossa enemmän haittaa kuin hyötyä, Luoto muistuttaa.
Leijonanhampaita lautaselle
Voikukka kuulostaa nimensä perusteella ruokaisalta. Englanninkielisessä maailmassa sitä kutsutaan lehtien muodon inspiroimana leijonanhampaaksi (dandelion), mutta ruotsiksi voikukka on vaatimattomasti madonruusu (maskros).
Kotipuutarhurin kannattaakin taltuttaa rikkaruohoksi mielletty voikukka valmistamalla se ruuaksi. Touko-kesäkuu on parasta aikaa friteerata madonruusunnuppuja ja poimia nuoret leijonanhampaat salaattiin.
Tosin salaateissa piilee myös pettymyksen riski.
– Työelämäni varrella jouduin joskus testaamaan erilaisten voikukan alalajien soveltuvuutta salaatteihin. Salaatinainekset olivat niin kitkeriä, etten viitsi enää olla testihenkilö, nauraa Leena Luoto.
Ja onkos tuo ihmekään – sen verran kitkerää on voikukan maitiaisneste, että sen on uskottu tepsivän jopa syyliin.
Perimätiedon mukaan voikukka on vatsalle hyväksi, koska se helpottaa ruuansulatusvaivoja ja panee nesteet kiertämään. Ranskalaiset sen tietävät, kukkaa kutsutaan siellä sängynkastelijaksi (pissenlit).
Ja juomaksikin voikukka taipuu hyvin – sima, voikukkatee sekä kotimainen kahvinkorvike ovat monelle tuttuja.
Kukintansa lopetettuaan voikukat ilahduttavat erityisesti lapsia: höytyväiset haivenpallot hajoavat kevyestä puhalluksesta, josta siemenet saavat vauhtia lentääkseen pitkiäkin matkoja. Jonnekin kasvaa jälleen ensi kesänä keltaisia pikkuaurinkoja.
Voi kukkaa.
