Laurin maailma
Lauri Haav laulaa isästään ja murtuneesta idyllistä. Näin syntyi kevään mielenkiintoisin esikoislevy.
Puhelun taustalta kuuluu outoa naksutusta, mutta annan olla. Lauri Haav on varoittanut, että hänen asunnossaan on huono netti, joten ehkä naksutus johtuu siitä.
Jyväskylässä asuva Haav, 22, on suomalaisen popmusiikin tämän hetken suurlupauksia. Hän on julkaissut kaksi EP:tä, kiertänyt suomea JVG:n kanssa ja noussut YleX Läpimurto -listauksen sijalle 2. Kesälle 2020 oli buukattu Provinssi ja Ruisrock, kunnes tuli korona.
Perjantaina 15. toukokuuta julkaistaan Lauri Haavin esikoisalbumi Silmät kii. Se tulee hyvin erilaiseen maailmaan kuin mitä Haav vielä alkuvuodesta ajatteli.
Korona-aika on ollut Haaville tunteiden vuoristorataa, vaikka sinänsä arki rullaa niin kuin ennenkin. Hän herää joka aamu kympin kieppeillä, syö aamiaisen ja pyrkii tekemään jonkinlaisen urheilusuorituksen – lenkkeilemään tai vaikka skeittaamaan.
Musiikki on läsnä melkein joka hetkessä. Jos on keskiviikko tai lauantai, Haav menee tuottajansa Aaro630:n studiolle. Muina päivinä Haav kuuntelee kotona joko omia demojaan tai uutta popmusiikkia ja analysoi: Miksi Dua Lipan levy on niin hyvä? Miksi kaikki on nyt retroa? Vieläkö Drake on kurantti?
Viimeisten kahden kuukauden aikana olen joutunut taas kamppailemaan ikävien ajatusten kanssa.
Kuukausi sitten Haav osti kotiin syntikan, jotta saisi ajatukset pois koronasta. Haav on pysytellyt terveenä, mutta huoli läheisistä on kova. Mummi on hoitokodissa, eikä häntä pääse näkemään.
– En ole puoleen vuoteen käynyt terapiassa. Viimeisten kahden kuukauden aikana olen joutunut taas kamppailemaan ikävien ajatusten kanssa. Kävin ostamassa syntikan ja aattelin, että rupean tällä pelleilemään. Siitä on lähdetty tekemään kaikki uudet biisit, joita ei tietenkään ole vielä tällä levyllä. Osaan perussointuja soittaa, ja niillä pääsee aika pitkälle.
Esikoislevy Silmät kii ei ole kasarisyntikoilla kuorrutettu kuten The Weekndin viimeisin, mutta vertailu kertoo Haavista paljon. Abel Tesfayen tapaan Haav, 22, laulaa tunteista ja sydänsuruista tummien tasabiittien päälle.
Ja on niitä syntikoitakin, esimerkiksi nimikappaleessa. Siinä Haav laulaa:
“Mua masentaa tää kaikki, ja oon melkein loppu / Mut just silloin, mut just silloin / pistän mun silmät kii / kuvittelen, että lentäisin / niin korkealla, että pystyisin / tähden lailla nähdä kaupungin”
Levy on R&B-levyksi suomalaisittain ja jyväskyläläisittäin poikkeuksellisen suorapuheinen ja tunteikas. Sitä ymmärtääkseen on hyvä oppia tekijästä ja maailmasta, jossa hän on musiikkiaan tehnyt.
Mennään ajassa vähän taaksepäin.
Kuvat Nelli Kenttä. Teksti jatkuu kuvan jälkeen.
Paperi T 2.0
Vuonna 2015 Lauri Haav söi lounasta lukion ruokalassa yksin ja arveli, että häntä pidetään hyypiönä.
Koko peruskoulun Haavilla oli ollut ystäviä ja “tietynlainen maine”. Hän oli hengannut 10–20 kaverin porukassa, maalannut graffiteja ja kokeillut päihteitä, mutta kymppiluokka oli pudottanut luokkakaverien vauhdista.
Kun muut saivat valkolakit, Haavilla oli vielä puolitoista vuotta jäljellä.
– Ysiseiskat olivat lähteneet, enkä ollut tehnyt tuttavuutta ysikasien kanssa. Tajusin, etten ookaan enää koulun "se äijä" vaan joku outo erakko, joka tekee vähän musiikkia, Haav muistelee.
Haav löysi musiikin vitosluokalla. Sony Ericssonin puhelimessa oli sovellus, josta saattoi kaivaa loputtomiin erilaisia looppeja ja rumpupaketteja. Siitä Haav eteni yläasteella “oikeisiin” sovelluksiin (ensin FL Studioon, myöhemmin Abletoniin) ja bändikyhäelmiin. Bändit hajosivat nopeasti, kun muut eivät olleet Haavin mielestä tarpeeksi innoissaan.
Paperi T:n esikoisalbumi Malarian pelko (2015) oli lukiossa iso juttu. Hetken Haav teki taideräppiä ja halusi olla Paperi T 2.0. Varhaiset taideräppiäänitykset ovat nyt “syvällä piilossa”.
Tajusin, etten ookaan enää koulun "se äijä" vaan joku outo erakko, joka tekee vähän musiikkia.
Alkuun tekeminen oli hidasta. Haav saattoi värkätä kaksi viikkoa biittiä ja toiset kaksi viikkoa tekstiä. Hän ei osannut lopettaa biisejä, joten ne venyivät usein yli kuusiminuuttisiksi.
Kun tuottajat Aaro630 ja Ruuben tulivat mukaan, asioita alkoi tapahtua. Haav vietti Aaron vanhempien kellariin pykätyssä studiossa niin paljon aikaa kuin mahdollista.
Kilipää-EP ilmestyi omakustanteena vuonna 2018 eikä kuulostanut enää Paperi T:ltä. EP ja sitä seurannut Gettomasan sekä Tohtori Getton kanssa tehty Onksul todisteit -kappale kiinnittivät PME Recordsin mielenkiinnon.
Keväällä 2019 Haav teki levytyssopimuksen PME:n kanssa ja pääsi työskentelemään levy-yhtiön tuoreen A&R-päällikön Henri “Paperi T” Pulkkisen kanssa.
– On tyyppejä, joiden mielestä on siistiä laittaa nahkarotsi päälle ja alkaa rokkariksi tai räppäriksi. Laurissa puolestaan on halu tehdä musaa ja kokeilla omia rajoja, Pulkkinen sanoo.
PME julkaisi Lauri Haavin Nyt ja heti EP:n toukokuussa 2019. Sitten alettiin tehdä levyä.
Kuvat Nelli Kenttä. Teksti jatkuu kuvan jälkeen.
Erolauluja
Lauri Haav vertaa Silmät kii -levyn tekemistä CV:n täyttämiseen.
Hänelle albumi oli tilaisuus näyttää, mitä kaikkea hän osaa, oli kyse sitten tuottamisesta (Haav on osallistunut jokaisen biitin tekoon joko Aaro630:n tai Ruubenin kanssa) tai laulamisesta.
– Jonkin sortin tarve on saada Jyväskylän ihmisten hyväksyntä. Toisaalta haluaisin näyttää Suomen isoimmille popartisteille ja -tuottajille, että tämmöinen äijä, joka tekee vaan kavereidensa kanssa, voi tulla niiden alueelle ja olla uskottava.
Toisin kuin CV:t, Silmät kii tuntuu oikeasti kertovan tekijästään. Henri Pulkkinen sanoo, että Lauri on kasvokkain alkuun varautunut, mutta musiikissa kuuluu “nuoren miehen pakottava tarve käydä omia ajatuksia ja tunteita läpi”.
Laurissa on halu tehdä musaa ja kokeilla omia rajoja.
Alas on ensimmäinen levylle tehty kappale. Siinä Haav laulaa parisuhdekierteestä, jossa vuoroin työnnetään toista alas ja nostetaan ylös. Tumma biitti horjuu kuin iskuista tärähtänyt nyrkkeilijä, joka ei suostu jäämään kanveesiin.
Painajaisii-kappaleessa nähdään unia sadistisesta kumppanista, avausraita Meitä tulee sattuu antaa parisuhteelle pessimistisen (tai realistisen) ennusteen ja Viimeiset hitaat -kappaleessa “meistä kumpikaan ei tahdo toista”.
– Jossain vaiheessa mietin, että tuleeko tästä nyt joku erolevy tai parisuhdelevy. En halunnut siihen boksiin laittaa itteäni.
Sitäkin on pitänyt miettiä, että miten muut ottavat vastaan sen, kun parikymppinen räppäri laulaa tunteistaan. Haav kuvailee Jyväskylän ja kotikaupunginosansa Kuokkalan räppipiirejä egoistiseksi maailmaksi, jossa on tapana korostaa omaa kovuutta ja muiden huonoutta.
– Yhtenä päivänä tuntuu hyvältä tehdä biisi jossa oon tosi sydän auki, seuraavana kuuntelen uhmakasta räppiä ja mietin, että oonko mä sittenkin kovis, Haav sanoo.
– Sen kanssa oon kamppaillut, eikä sitä varmaan ikinä tuu valmiiks.
Parisuhdekiemuroiden lisäksi levyllä lauletaan perheestä. Se on Haaville vaikea aihe.
Kuvat Nelli Kenttä. Teksti jatkuu kuvan jälkeen.
Avoin kirje isälle
Lauri Haav syntyi tapaninpäivänä 1997 Jyväskylän Nenäinniemeen, joka on osa Kuokkalaa. Haavin perheeseen kuuluivat fysioterapeuttiäiti, opettajaisä, kaksi isosiskoa ja kaksi isoveljeä. Lauri jäi kuopukseksi.
Haav sanoo olleensa pienenä herkkä, utelias ja vilkas “äitin poika”. Kun kysyn isästä, hän menee vaikeaksi.
– Koin nuorena pitkään, että meillä on tosi idylli, hieno perhe. Vanhempana on tullut realiteetit vastaan, että ei maailma ookaan niin hieno paikka. Tyypit, joista aattelit ettei ikinä toimisi näin, saattaakin toimia. Siksi mullakin on tullut tietty luottamusongelma.
Haluaisin näyttää Suomen isoimmille popartisteille ja -tuottajille, että tämmöinen äijä, joka tekee vaan kavereidensa kanssa, voi tulla niiden alueelle ja olla uskottava.
Tammikuussa ilmestynyt Missä oot nyt käsittelee Haavin tuntemuksia vaikeasta perhekriisistä ja on kuin avoin kirje isälle. Kappaleen c-osassa hän räppää:
“Pliis ollaa rehellisii tän homman suhteen / Sori mutsi mikää tuskin tule koskaan olee enää entisensä / Miks me sit esitetään / Faija teki selväks haluu jatkaa eri teitä / En mä pysty sille tunteist puhuu / ku ei se ikin opettanu mulle mitää surust / Siks mä teen sen tällee eri taval”
Henri Pulkkinen piti selvänä, ettei näin vahva kappale saa hukkua muiden joukkoon.
– Sanoin, että silloin kun olet tehnyt henkilökohtaista musiikkia, jonka vastaanotto pelottaa, olet tekemässä jotain mahdollisesti kiinnostavaa. Se on riski, joka kannattaa musiikkimielessä ottaa.
Haav soitti kappaleen vanhemmilleen ennen julkaisua. Hän ei halunnut sen tulevan yllätyksenä.
– Se on mun uran pelottavin julkaisu, ja edelleen kaihdan siitä keskustelemista. Se on yksi biisi siellä, en haluaisi nostaa sitä tapetille enempää.
Kuvat Nelli Kenttä. Teksti jatkuu kuvan jälkeen.
Lauri Haav kuvailee puhelimessa uutta asuntoaan, johon hän muutti kesällä 2019. Sitä ennen hän asui puoli vuotta kämppiksen kanssa, sitä ennen äidin luona.
Viimeiseksi päivätyöksi jäi kevään 2019 pätkä kouluavustajana. Haav ajattelee, ettei enää palaa “oikeisiin töihin”. Kävi mitä kävi, hän laittaa aikansa musiikkiin.
Asunto on 51-neliöinen kaksio Viitaniemen kaupunginosassa, vartin kävelymatkan päässä keskustasta. Ympärillä on Alvar Aallon arkkitehtuuria, metsää ja järvi, jossa on kasvatettu lohta.
Yhtenä päivänä tuntuu hyvältä tehdä biisi jossa oon tosi sydän auki, seuraavana kuuntelen uhmakasta räppiä ja mietin, että oonko mä sittenkin kovis.
Seinille Haav on nostanut elokuvajulisteita (yksi Drive-elokuvasta, toinen Clint Eastwoodin vanhasta sotaelokuvasta) ja maalaamiaan tauluja. Hän kävi peruskoulun ohessa maalaustunneilla, ja teini-iässä kuvioihin tulivat graffitit.
– Vanhemmalla iällä kokee turvallisemmaksi ja fiksummaksi maalata himassa kuin tuolla kaduilla.
Asunnon seinältä löytyy Haavin maalaama tumma, sumuinen ja vähän synkkä kaupunkikuva (“ehkä se kuvasti mun mielentilaa”). Toisessa taulussa on maalattu samaa pyöreää liikettä kolmesta eri vaiheesta (“yritin kehittää jonkun oman jutun, se alkaa aina tummasta ja päättyy valoon”).
– En ikinä pystyisi kenenkään kasvoja piirtämään realistisesti. Enemmänkin yritän löytää mahdollisimman yksinkertaisen tavan luoda jotain mielenkiintoista.
Kuvat Nelli Kenttä. Teksti jatkuu kuvan jälkeen.
Haastattelu loppuu ja havahdun naksutukseen, jonka olen välissä kokonaan unohtanut. Selityskin löytyy.
– Mä pelaan Skate 2:a Xboxilla. Oon koko haastattelun ajan ollut tässä yhdessä rampissa, jotenkin vaan pystyn keskittymään kun oon täällä maailmassa. Sori, jos tää on häirinnyt.
