Hyppää pääsisältöön

Näyttelijä Leena Uotila taitaa tragikomedian keinot

”Näyttelijällä pitää olla muutakin näyteltävää kuin repliikit”, sanoo Leena Uotila, joka tiesi jo 5-vuotiaana haluavansa isänsä tavoin näyttelijäksi. Konkarinäyttelijää on kysytty vuosien varrella varsin erilaisiin rooleihin radioteatterissa, televisiossa, elokuvissa ja teatterissa.

Moni suomalainen tutustui Leena Uotilaan 1970-luvun puolivälissä tv-näytelmässä Solveigin laulu, joka kertoo 1950-luvun helsinkiläistytön tarinan.

– Minun oli helppo samaistua Solveigin elämään vanhemman serkkuni kokemusten kautta. Muutoinkin Solveigin koti muistutti paljon omien isovanhempieni kotia, missä vietin paljon aikaa, sanoo Uotila.

Kaupunkilainen asuu omissa maisemissa

Uotilan isovanhemmat asuivat Hakaniemen torin kupeessa olevassa kivitalossa, jossa pikku-Leena vieraili ja asui silloin kun isä ja äiti olivat töissä. Kaunista taloa ei ole enää kuten ei montaa muutakaan Helsingin vanhaa taloa.

”Lapsuuteni Hakaniemessä oli osoitteessa Siltasaarenkatu 12 upea kivitalo, jossa isovanhempani asuivat.”

– Isovanhempien huoneisto oli pienehkö kolmio, joka oli pikku-Leenan mielestä iso asunto. Asunnon isoin huone toimi isoisän asioitsijatoimistona.

Leenan isoisällä kävi paljon asiakkaita, jotka tulivat käymään veroilmoitus- ja oikeusapuasioissa.
– Taisin olla 5-vuotias, kun isovanhemmat palkkasivat minut avaamaan asiakkaille ovea.

Isovanhemmat olivat Leenalle tärkeitä, vaikka kuri oli toisinaan kova.
– Kerran söin Paasivuoren leikkipuistossa lunta. Serkkuni kanteli siitä isoäidille, joka antoi minulle piiskaa.

Hakaniemessä asuva Uotilan perhe viihtyy nykyään samoilla sijoilla, missä Leena leikki pikkulapsena.

Äitihahmoista rikoksiin ja komiikkaan

Leena Uotila on tehnyt uransa aikana vähemmän stereotyyppisiä naisrooleja.

Tosin draamakomediassa Ihmisen osa Uotila näyttelee äitiä, joka on huolissaan jälkikasvusta, ja puolalaisen Slawomir Mrożekin kirjoittamassa Tangossa hän näyttelee puolestaan äitiä, jonka poika on huolissaan vanhemmista.

Television poliisisarjassa Kylmäverisesti sinun Leena Uotila esittää ylikomisaario Mailis Santalaa.

– Se oli hieno työrupeama, vaikka roolin rakentamiseen oli hyvin vähän aikaa. Työtä tehtiin nopealla työtahdilla.

Uotila sanoo poliisisarjan olleen työnä hyvä esimerkki siitä, että hyvä näyttelijätyö syntyy silloin, kun on oikea tilanne, oikeat ajatukset ja hyvä kontakti näyttelijäkollegoihin.

– Poliisisarjassa oli näyttelijälle repliikkien lisäksi ajateltavaa sekä roolihenkilölläni oli ratkaistavaa.

Viihdeohjelma Nyhjää tyhjästä oli improvisaatioteatteria, jossa Ryhmäteatterin näyttelijät saivat aiheen joko paikalle saapuneelta yleisöltä tai ohjelman juontajana toimineelta Neil Hardwickiltä.

– Siitä muistan parhaiten kauhun!

– Minulla oli maha sekaisin koko päivän ja kysyin itseltäni, miksi suostuin improvisaatioesityksiin. Muistan myös sen jännityksen, kun odotamme takahuoneessa, kenet ohjaaja Neil Hardwick pyytää lavalle improvisoimaan.

Elokuvassa Teräsleidit Leena Uotila esittää 75-vuotiasta Inkeriä, joka muistuttaa eniten häntä itseään.

– En toki lähde autolla vankilaa pakoon kuten Inkeri, mutta tuttua on mm. lamaantuminen vaikean tilanteen edessä, ärtyminen silloin kun ei saa rauhassa ajatella ja halu muistella menneitä, sanoo Uotila, joka osaa tuoda tragediaa ja komediaa yhtä aikaa näkyviin.

– Komediassa täytyy olla tietty rytmitaju, että vaistoaa ajatuksenkulun.

Komedian käänteet ovat nopeita, joten siinä tulee olla henkisesti niin joustava, että osaa tuottaa erilaisia tunnetiloja nopeasti, tiivistää Uotila.