Hyppää pääsisältöön

Currentzis panostaa kohtalonsinfonian Sturm und Drang -ruudilla

Teodor Currentzis on tällä hetkellä kapellimestarimarkkinoiden kuumin nimi. Maineensa hän on takonut tekemällä perusohjelmiston järkäleistä järisyttäviä tulkintoja venäläisen orkesterinsa MusicAeternan kanssa. Beethoven-juhlavuoden kunniaksi Currentzis on nyt tehnyt taikojaan viidennelle sinfonialle. Muiden käsissä ohueksi hiutunut sinfonia soi täyteläisen myrskyisenä, barokkivaikuttein, ja kohtalo koputtaa uhkaavammin kuin koskaan.

Beethoven / Currentzis
Beethoven / Currentzis Uudet levyt

Jo ikonisen avausosan rivakka tempo, äärimmäisen kontrolloitu rytmisyys, rajut kontrastit ja raa'at sointiyksityiskohdat tekevät selväksi, että kaikki filharmonisen turpea hempeily on tuuletettu pois. Currentzis kaivaa innoituksensa esiromantiikan rajusta Sturm und Drang -tyylistä, ja sinfonia muistuttaa hyvässä mielessä Carl Philipp Emanuel Bachin räväkimpiä edesottamuksia.

Vaikka MusicAeterna ei ole puhdasverinen barokkiorkesteri, sen jousisoinnissa on uskomatonta ilmavuutta. Sisääntuloissa kielet rämähtelevät otelautoihin Currentziksen piiskaamina, ja vaikka efekti on kulunut barokkiveijareiden käsissä, kohtalonteemassa se toimii. Särmää tulee myös vaskien rohkeasta särinästä ja kumisemattomista patarummuista, joissa on raju atakki. Kyse ei kuitenkaan ole temppuilusta vaan musikaalisesta johdonmukaisuudesta ja herkkyydestä. Esimerkiksi hitaan osan oudoimpiinkin käänteisiin Currentzis löytää tehokkuutta, joka ammentaa barokin affektiopista.

Hyvin perusteltua sointiradikalismia on myös esimerkiksi kolmannen osan lopun balansoinnissa: jousten pianissimo, patarumpujen riipivä sointimatto ja fagotin pompottelu yhdistyvät hyytävällä tavalla. Finaalille ytyä antaa kontrafagotti, joka kohtuuttomalla päristelyllä hioo bassolinjat vaarallisen teräviksi, juuri niin kuin Beethoven tarkoitti.

Kokonaisuutena Currentziksen tulkinta Beethovenin viidennestä sinfoniasta on ihmeellisen raikas. Kohtalokkuutta tietysti riittää ja katarsis saavutetaan, mutta esityksen tarkkuus ja dynaamisuus tekevät kuuntelemisesta luonnollista ja helppoa. Kohtalonsinfonian lisänimi näyttäytyy tämän levyn jälkeen oikeassa valossa - kohtalo ei todellakaan ole raskas, päälle vyöryvä asia, vaan dynaamista elämänvoimaa, jonka voi ottaa omiin käsiinsä.

Ylistyksen keskellä rohkenen esittää yhden varauksen. Beethovenin vitonen kestää vain puoli tuntia, joten CD-levyn hinnalla saa vain niukalti musiikkia. Lisäksi levystä on digitaalisesti julkaistu vain kolme ensimmäistä raitaa - finaalin saa toistaiseksi hankittua vain levyn mukana. Mitä parempi ravintola, sitä pienemmät annokset?

Ludwig van Beethoven: Sinfonia nro 5 c-molli. - MusicAeterna/Teodor Currentzis. (Sony Classical, 19075884972)

Kuuntele Uudet levyt 19.5.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Maa oli Pietari Brahen luutunsoittoon sangen tyytyväinen

    Levyarvostelu

    1600-luvulla elänyt Pietari Brahe tunnetaan Suomen kuvernöörinä, joka laittoi hallintoa, kulttuuria ja arkielämää kuntoon sivistyneellä otteella ja siksi päätyi kansallisuusaatteen monumentiksi. Nykyajan musiikki-ihmisenä haluan ajatella, että Pietari Brahen suosio poliitikkona johtui siitä, että hän harrasti musiikkia. Brahen taidoista luutunsoittajana on jäänyt todisteeksi nuottikirja, johon hän kopioi suosikkikappaleensa opiskeluaikanaan Saksassa, ja Mikko Ikäheimon uutuuslevyn myötä pääsemme eläytymään nuoren Brahen musiikkimakuun.

  • Valoisa perusvigilia Latvian-tehtaalta

    Levyarvostelu

    Kaikki tietävät että Latvian radiokuoro on taitava, ja kaikki tietävät, että silloin tällöin se levyttää ortodoksista kirkkomusiikkia, jota Ondine innolla julkaisee. Siksi uusien levyjen tulvasta voisi perustellusti poimia jotain aivan muuta. Mutta toisaalta Latvian kuorotehtaan uusin valmiste, Aleksandr Gretshaninovin vigilia, on valonhohtoista, täyteläistä ja yksinkertaista kuoroherkkua, joka mainiosti sopii marraskuun lohtumusiikiksi.

  • Sibeliuksen pientä pianomusiikkia niin hyvin kuin se antaa myöten

    Levyarvostelu

    Suomalaisen kansallisromantiikan pienistä pianokappaleista on joskus vaikea ammentaa musiikkia, mutta pianisti Janne Mertanen on siinä onnistunut. Esimerkiksi Mertasen hiljattainen suursaavutus, viiden levyn Sibelius-boksi, on tyylikkäin, tasapainoisin ja musikaalisin katsaus Sibeliuksen opusnumeroituun eli varsinaiseen pianomusiikkiin. Nyt Mertanen on jatkanut projektia kaapimalla laarinpohjalta mukaan myös Sibeliuksen opusnumeroimattomia pianokappaleita. Mokomaa silppua ei Mertasen taikakosketuskaan muuta kullaksi, mutta musiikkia hän kaivaa esiin niin paljon kuin se on mahdollista.

  • Pehmeän luutun syleilyyn

    Levyarvostelu

    Ruotsalaissyntyinen luuttuguru Jakob Lindberg on saanut käsiinsä harvinaisen, ikivanhan luutun, jonka pehmeää, henkevää sointia olen aiemminkin ylistänyt Uudet levyt -ohjelmassa. Nyt Lindberg luuttuineen on tarttunut Bachin musiikkiin, mikä vaatii näkemyksellistä sovitustyötä. Lindbergin kokemus ja hänen luuttunsa erityinen sointi kuuluvat BISin julkaisemalla levyllä, mutta omassa levyhyllyssäni kilpailu on kovaa tälläkin erikoisalalla.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua