Hyppää pääsisältöön

Peteris Vasks - lisää samaa mutta alttoviululla

Jos tuntee Peteris Vasksin, Latvian lahjan mystiselle minimalismille, BIS-yhtiön uusi Vasks-levy ei yllätä, muttei myöskään petä. Paatokseen asti tunteellinen, selvälinjainen ja tukevasti tonaalinen musiikki virtailee jälleen kerran hiljaisuudesta tuttujen huippukohtien kautta kauniimpaan hiljaisuuteen. Mutta on sillä oma arvonsa, että alttoviulisti Maxim Rysanov ja Sinfonietta Riga toteuttavat Vasksin idiomin niin kuin pitää.

Vasks / Rysanov & Sinfonietta Riga
Vasks / Rysanov & Sinfonietta Riga Uudet levyt

Levyn avausteos, Rysanoville omistettu alttoviulukonsertto, on vuodelta 2014. Vasks hyödyntää siinä alttoviulun melankolista ja laulavaa perusluonnetta pidäkkeettömästi. Rysanov saa alttonsa soimaan puhtaasti ja ilman nuhaa, joten melodian kaartelua seuraa mielikseen, ja jopa kliseisen huippukohdan paatoksellinen pariäänikiihkeys soi hyvin. Mutta siinä kaikki, konsertosta ei jää muuta pohdittavaa kuin se, onko musiikki ilman duurisointuja vain puoliksi tonaalista.

Levyn toinen teos, jousisinfonia Voices, antaa Vasksin säveltäjäkehitykseen perspektiiviä kolmenkymmenen vuoden takaa, mikä tarkoittaa käytännössä, että se kliseinen huippukohta sisältää aleatorisia klustereita. Riikalaisten vilpittömän kiihkeä soitto onneksi välittää säveltäjän aidon maailmanparannuspyrkimyksen, mutta siitäkiitos kuulunee orkesterin omaksumalle Vasks-perinteelle eikä kapellimestari Rysanoville. Esimerkiksi viimeisen osan intensiiviset alkurytmit olisivat vaatineet tarkempaa lyöntiä tai tuotantoa.

Peteris Vasks: Konsertto alttoviululle ja jousiorkesterille; Sinfonia jousille "Voices". - Maxim Rysanov, alttoviulu, ja Sinfonietta Riga. (BIS-2443)

Kuuntele Uudet levyt 19.5.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Myöhäisromantiikkaa ja tasa-arvoa kokonaisvaltaisella laadulla

    Levyarvostelu

    Viulisti Eriikka Maalismaan ja pianisti Emil Holmströmin uutuuslevy upottaa minut vielä syvemmälle romantiikkaan kuin heidän edellinen, tunteiden myllertämisestä Emma-palkittu Schumann-levynsä. Periodiromantiikkaan hurahtanut duo jatkaa tunneilmaisuaan suolikielisellä viululla ja vuoden 1882 Bösendorferilla, mutta musiikki on aivan romantiikan lopusta. Richard Straussin ja Amy Beachin sonaatit osallistuvat taidemusiikin tasa-arvokeskusteluun, mutta miten, sen saa kuulija päättää.

  • Tarkkapiirtoiset eleet, huokoiset taustat

    Levyarvostelu

    Suomalaistaustainen Ondine-yhtiö on alkanut syventyä Baltian taidemusiikkiin myös historiallisesti. Viime syksynä ihastuin levyyn, jolla Ondine esitteli kanadanlatvialaisen Talivaldis Keninšin lakonisen kirkasta musiikkia. Nyt kuva tästä vuonna 2008 kuolleesta, omaäänisestä impressionisti-modernistista täydentyy kahdella sinfonialla, jotka Keninš sävelsi 1970-luvulla uudessa kotimaassaan Kanadassa.

  • Kolmen levyn kommenttiraita Brandenburgilaisille

    Levyarvostelu

    Vuonna 2001 kapellimestari Thomas Dausgaard ja Ruotsalainen kamariorkesteri alkoivat tilata nykysäveltäjiltä sisarteoksia Johann Sebastian Bachin Brandenburgilaisille konsertoille. Kahden vuosikymmenen projekti on nyt pakattu tripla-CD:lle, jonka hauskuus kumpuaa Brandenburgilaisten konserttojen rikkaista kokoonpanoista ja nykymusiikin vapaudesta.

  • Nico Muhlyn kimmoisuus sopii Pekka Kuusistolle

    Levyarvostelu

    Pari vuotta sitten Pekka Kuusisto aloitti Norjalaisen kamariorkesterin vierailijana. Suhde on kehittynyt niin, että tällä kaudella hän jatkaa taiteellisena johtajana. Kuusiston ja norjalaisten yhteinen debyyttilevy paljastaa, että suhteen kiihkeys perustuu rohkealle rosolle. Nico Muhlyn intensiivinen viulukonsertto Shrink sopii esittäjilleen kuin nenä päähän ja saa äärimmäisen tiiviin tulkinnan, kun taas Philip Glassin minimalismi ei raikastu edes Kuusiston taikakosketuksesta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua