Hyppää pääsisältöön

Vauvapula on ollut toistuva uhka

Juha Virtanen istuu pöydän ääressä.
Juha Virtanen istuu pöydän ääressä. Kuva: Valokuva Heidi Gabrielsson 2020 taloushistoria

Vauvapulaa on meillä ollut ennenkin. Viimeksi 1930-luvulla pähkäiltiin, miten saataisiin naiset synnyttämään. Maa ja kansakunta ovat vaarassa, jos väki ei lisäänny! Näin silloin ajateltiin.

Kun ensimmäinen väestönlaskenta valmistui, tulos haluttiin salata. Ruotsin Itämaassa oli niin vähän väkeä, että tätä tietoa ei haluttu antaa venäläisten käsiin. Vuosi oli 1749 ja silloin suomalaisia oli noin 400 tuhatta. Inhottavin syy lisätä väestön määrää oli se, että kansakunta tarvitsi paljon nuoria miehiä sotimaan.

Rahallako niitä lapsia saa?

Aivan 1900-luvun alussa yhtä naista kohti syntyi keskimäärin viisi lasta. 1930-luvulla määrä putosi puoleen eli lasku oli jyrkkä ja se tapahtui nopeasti. Lasten elinaikainen määrä naista kohden on ollut alle kaksi jo viisi vuosikymmentä.

Rahallako niitä lapsia saa? Kyllä, ei ja ehkä. Lapsilisälaki hyväksyttiin 1948. Silloin elettiin suurten ikäluokkien aikaa, mutta syntyvyys oli lähtenyt kovaan kasvuun heti sotien jälkeen, ei vasta lapsilisän jälkeen. Maanhankintalain nojalla perustettiin pientiloja ja omakotitontteja sata tuhatta. Jälleenrakennuslainasta sai osan anteeksi lapsiluvun mukaan. Kansan suussa laki sai nimen Akantappolaki. On kyllä epäselvää, lisääntyivätkö nämä velalliset vain siksi, että siitä sai taloudellista hyötyä - lasta kohden viisi prosenttia pois lainasta.

Vaikka ennen sotia syntyvyys puolittui, lapsia alkoi jäädä eloon enemmän kuin ennen. Imeväiskuolleisuus väheni alueilla, joissa oli neuvolatoimintaa. Ensimmäinen neuvola toimi Helsingin Lastenlinnan halkokellarissa. Sata vuotta sitten neuvoloita oli alle kymmenen, ennen sotia jo 150 ja vuonna 1949 neuvola oli jo jokaisessa kunnassa.

Olemattoman sosiaaliturvan ja köyhyyden vallitessa lapset ovat ainoa vanhuudenturva.

Perheiden taloudellinen auttaminen rutiköyhässä maassa oli vaikeata. Yksi halpa keino oli Kiertokori. Mannerheimin Lastensuojeluliitto antoi lainaksi vauvantarvikkeita vähävaraisille äideille. Sitten kun vauva oli kasvanut, tarvikkeet palautettiin, pestiin, paikattiin, pakattiin ja kierrätettiin seuraavalle tarvitsijalle. Tämä toiminta aloitettiin 1922.

Vuosikymmen myöhemmin osuusliike Elanto alkoi jakaa kummilahjana jäsenperheiden vastasyntyneille isoa pahvilaatikkoa, jossa oli lastentarvikkeita, vaatteita, ohjekirjanen ja Elannon säästökassan tilikirja, jonne oli valmiiksi talletettu pieni summa rahaa. Elanto jakoi tätä kummilahjaa kunnes valtio alkoi jakaa äitiyspakkauksia.

Miksi ihmeessä vaurauden lisääntyessä väki ei lisäänny? Yksi syy voi olla juuri se vauraus. Olemattoman sosiaaliturvan ja köyhyyden vallitessa lapset ovat ainoa vanhuudenturva. Lisäksi kodeissa ei tarvita enää työvoimaa tekemään polttopuita tai nostamaan perunoita pellolta.

Yksi asia on varma: vauvapulaan ei ole yhtä syytä.

Kun päivähoitoa lisättiin, ajateltiin, että siten äidit pääsevät töihin. Ja kun lapsen saaminen ei enää tuhonnut työuraa niin pahasti kuin ennen, lapsia voisi synnyttää hyvillä mielin. Näin ei käynyt.

Yksi asia on varma: vauvapulaan ei ole yhtä syytä.

Herää kysymys, onko jo pelkkä puhe vauvapulasta loukkaavaa? Mitä ihmettä se naapureille tai valtiolle kuuluu, paljonko lapsia tulee tai ei tule.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua