Tieto isän kuolemasta tuli kouluradion kuulutuksena

Lapsena Eero Hämeenniemi hiippaili kavereineen koulun ikkunoista ja muita salareittejä pitkin Tietolan koulurakennuksiin seikkailemaan. Myöhemmin hän opetti siellä musiikin teoriaa soittajakavereille. Aikuisella iällä hän on ulottanut seikkailunsa mm. intialaisen musiikin ja italialaisen ruuan pariin.

Kuusi kuvaa Eero Hämeenniemen elämästä

Lapsuutensa Eero Hämeenniemi vietti Valkeakoskella. Hänen molemmat vanhempansa olivat opettajia, ja opettajan lapsena Eerolla oli hyvät mahdollisuudet liikkua koulun tiloissa myös opetuksen ulkopuolella.

– Käytimme sitä koulurakennusta kuin omaamme. Siellä oli aina joku ikkuna raollaan josta pääsimme sisään, jos ovet olivat lukossa. Se oli meidän valtakuntaamme.

Koulunkäynti oli alkanut hyvin surullisissa merkeissä. Ensimmäisellä luokalla ollessaan Eero sai kuulla isänsä kuolemasta koulun keskusradiosta.

– Olin luokassa, ja se kuulutettiin koulun muiden kuulutusten joukossa, että johtajaopettaja Hämeenniemi oli kuollut. Se on kyllä erittäin epäonnistunut tapa kertoa lapselle, että hänen isänsä on kuollut.

Luokkatoverien ihmeteltyä, miksi Eero ei itkenyt, opettaja oli selittänyt heille sen johtuneen siitä, että Eero oli “hyvin rohkea”.

– Ei minusta kyllä rohkealta tuntunut. Olin vain niin järkyttynyt.

Lähiympäristö koulurakennuksineen oli kuitenkin hyvin tuttu ja turvallinen.

Flyygelin kutsu

– Yläkoulun puolella oli pieni Steinway-flyygeli. Kävin sitä salaa soittamassa juhlasalissa. Flyygeli oli pakattuna vanerilaatikkoon, mutta vedin sen sieltä aina esiin. Vahtimestari jaksoi minua aikansa moittia mutta lopulta hänkin luovutti.

Flyygelin vetovoima veti nuorta Eeroa puoleensa niin, että hän otti nalkutukset tyynenä vastaan.

Myöhemmin, kun Tietolan yläkoulun talo poistettiin koulukäytöstä, rockbändit alkoivat harjoitella siellä. Soittajat kävivät aina pyytämässä Hämeenniemen äidiltä, Kirstiltä avaimet koulun oveen.

– Se oli aika aktiivinen vapaaehtoisen kulttuuritoiminnan keskus.

Nuorena musiikinopiskelijana Hämeenniemi omasi monia muita soittajia paremmat teoreettiset valmiudet, ja niinpä hän myös piti kaupungin rahoittamia oppitunteja soittokavereilleen.

– Monet ovat niitä kursseja muistelleet. He osaavat vieläkin sävellajit ja soinnut vaikka siitä on jo yli 50 vuotta. Ilmeisesti opetus oli ainakin uutteraa ellei muuta.

Kielitaito avaa maailmoja

Aikuisena Hämeenniemestä sukeutui muusikon ja säveltäjän ammattinsa ohessa intohimoinen kielten harrastaja. Hänen periaatteenaan on, että jokaisessa maassa, jonne matkustaa pitää osata tilata kahvia kahvilassa. Samaa periaatetta hän on opettanut tyttärelleen, Katrille, joka osaa mm. sujuvaa albanian kieltä.

– Kyllä minä itsekin aika monella kielellä pärjään. Onhan kielten osaamisesta hyötyä, varsinkin jos osaa sellaisia kieliä joita ihmiset eivät osaa odottaa sinun osaavan.

Yksi Hämeenniemen vahvoista kielistä on tamilin kieli, jota hän on opiskellut seitsemän vuotta Chennain yliopiston etäopetuksessa.

– Tamilin kielellä osaan muutakin kuin tilata kahvia. Olen kirjoittanut esseitä ja kääntänyt klassista tamilinkielistä runoutta suomeksi. Olen myös julkaissut näitä runokäännöksiä.

Hämeenniemellä on myös käytännön kielitaitoa.

– Aina sanotaan että kyllähän intialaiset osaavat englantia, mutta kun Etelä-Intiassa menee vaikkapa maaseudulla pieneen kylään, ei siellä välttämättä kukaan osaa englantia ollenkaan. Ilman tamilin kielen taitoa siellä matkustaminen ei olisi ollenkaan niin kiinnostavaa.

Tamilin osaaminen auttaa myös eteläintialaiseen musiikkiin perehtymisessä. Hämeenniemi on vuosien varrella perehtynyt syvällisesti alueen musiikkiperinteeseen ja sen monimuotoisiin ilmaisutapoihin.

Työrauha löytyi Italiasta

Aikaisemmin Hämeenniemi vietti talvet Etelä-Intiassa, mutta sittemmin hän on löytänyt unelmiensa talviasunnon sisilialaisen aatelisperheen omistamasta talosta Palermossa. Talon omisti aikanaan kuuluisan Tiikerikissa-romaanin kirjoittaja Giuseppe Tomassi di Lampedusa, ja nykyinen omistaja on tämän ottopoika.

– Se on inspiroiva paikka.Siellä on hyvää ruokaa, ja mikä on hyvin tärkeää, minulla ei ole siellä paljoakaan muuta tekemistä kuin säveltäminen. Olen kotona ja teen töitä.

Toisinaan hän tosin soittaa Palermossakin pieniä improvisaatiokonsertteja.

Ikkunasta avautuvat kauniit näkymät Palermonlahdelle, ja Hämeenniemi nauttii merimaisemassa hitaasti liikkuvien laivojen katselemisesta.

– Minulla on ihmeellinen kaukokaipuun sävyttämä romanttinen suhde laivoihin. Katselen kuinka Napolista saapuvat laivat tulevat pienenä pisteenä horisonttiin. Istun terassilla ja odotan kun se saapuu aivan talon eteen. Se kestää noin kaksi tuntia, ja sinä aikana voi vaipua meditatiiviseen hetkeen jossa mieli lepää.

Toinen Hämeenniemen suosikkipaikka Italiassa on Napoli, erityisesti kulttuuritarjontansa vuoksi. Napoli on kuitenkin joiltakin osin kaoottinen ja hieman turvaton, joten hän viihtyy paremmin Palermossa. Molempia paikkoja yhdistää kiehtova ruokakulttuuri, vaikka Napolin maine pizzakaupunkina onkin Hämeenniemen mukaan kaventanut muunlaisen ruuan tarjontaa.