Hyppää pääsisältöön

"Vuonna 2015 minä kuolin" – Pimeyden runoilijat tekevät musiikkia tuskasta

Ruotsalaisen Blackribbon -yhtyeen neljästä jäsenestä kaksi on ruotsinsuomalaisia. Heidän elämäänsä on sävyttänyt jatkuva identiteetin etsiminen, mikä on tehnyt elämästä rauhatonta. Huumeet olivat lähellä viedä kaksi yhtyeen jäsenistä, mutta nyt elämä on tasaisempaa.

– Minun oli vaikea keksiä hyvä nimi Blackribbonista kertovalle dokumentille, sillä siinä käsitellään niin monia aiheita. Niin paljon muutakin kuin musiikkia, huumeita ja tatuointeja, kertoo dokumentaristi Charlotte Lindroos.

Dokumentti on kertomus kasvusta ja ulkopuolisuudesta, siitä, ettei kuulu joukkoon. Se kertoo väkivallasta ja siitä, että negatiivisista toimintatavoista voi halutessaan päästä eroon. Ihmisestä voi tulla hyvä isä, vaikkei itse ole sellaisen kanssa saanut kasvaa.

Pohdin nimiä Ikuisesti merkitty, Tuskan runous, Ei filtteriä ja Tuskan runoilijat. Pimeyden runoilijat kuvasi kuitenkin parhaiten totuutta ja yhtyeen jäsenten todellista olemusta.

Blackribbon poseeraa hotellin baaritiskillä.
Blackribbon poseeraa hotellin baaritiskillä. Vasemmalta: Malte, Jesper, Jari ja Pete Blackribbon poseeraa hotellin baaritiskillä. Kuva: Sander Burmeister musiikki,rock

– Ruotsissa en ole oikea ruotsalainen, ja Suomessa en ole oikea suomalainen, Blackribbonin kitaristi Jesper Norkko kuvailee.

– Olen saanut köniini monet kerrat. Toiset tarvitsevat kovia otteita ja jonkun sanomaan, että nyt saa riittää. Minut ravistelivat hereille onnettomuudet ja sen sellaiset. Kävin lähellä kuolemaa, Jesper kertoo.

Blackribbon lavalla Helsingissä.
Jesper ja Jari lavalla Blackribbon lavalla Helsingissä. Kuva: Saara Planting musiikki,rock

Kuoleman kohtaaminen sai hänet havahtumaan, mutta menetettyä aikaa oli kulunut jo parisenkymmentä vuotta.

– Ei ole helppoa elää sen kanssa, että on ehkä tuhlannut elämänsä. Ettei siitä oikein muista mitään. Kaikkea ei haluakaan muistaa. Niin moni ympäriltä on kuollut, Jesper kertoo ääni väristen.

Kun elämä oli kaikkein sumuisinta, myös musiikki katosi hänen elämästään pitkäksi aikaa. Nyt musiikki on palannut, ja se on hyvä merkki. Jesper kertoo elämästään muun muassa kappaleessa ”My favorite poison”.

Blackribbonin Jesper Norkko ja Pete Dolls poseeraavat
Jesper ja Peter treenikämpässään Upplands Väsbyssä Blackribbonin Jesper Norkko ja Pete Dolls poseeraavat Kuva: Charlotte Lindroos/Yle rock,muusikot,dokumentaari

Runoilijoiden elämässä on ollut paljon pimeyttä. He eivät kuitenkaan kadonneet pimeyteen vaan valjastivat sen hyötykäyttöön.

– En tiennyt, että kannoin mukanani niin paljon tuskaa, ennen kuin aloitin opiaattien käytön. Kaikki se katosi, kertoo yhtyeen solisti Jari Salonen.

Jari tatuoi Malten kasvoja.
Musiikin ohella Jari työskentelee tatuointitaiteilijana. Kuvassa hän tatuoi Maltea. Jari tatuoi Malten kasvoja. Kuva: Charlotte Lindroos/Yle rock,muusikot,dokumentaari

Jari vietti lapsuutensa Lahdessa. Hänen kodissaan oli paljon väkivaltaa ja hyvin vähän rakkautta.

– Tuolloin ongelmana oli isäni. Sain hemmetin usein selkääni. Hän ryyppäsi ja käytti huumeita. Pahinta eivät kuitenkaan olleet huumeet, sillä humalassa hänestä tuli aggressiivinen ja ilkeä, Jari kertoo.

Blackribbon lavalla Helsingissä.
Blackribbon esiintymässä Helsingissä lokakuussa 2019 Blackribbon lavalla Helsingissä. Kuva: Saara Planting musiikki,rock

Lapsena Jari joutui muuttamaan äitinsä vanhempien luokse muutamaksi vuodeksi. Voisi sanoa, että tämä ajanjakso, jona hän sai elää rauhallista ja normaalia lapsuutta, pelasti lopulta hänen henkensä.

Blackribbon Helsingissä.
Yhtye kiertueella Helsingissä lokakuussa 2019 Blackribbon Helsingissä. Kuva: Charlotte Lindroos/Yle musiikki,rock

– Vuonna 2015 minä kuolin, Jari kertoo. Kahdessa vuodessa päiväannoksekseni oli muodostunut 200 millilitraa metadonia ja paketillinen Tramadolia. Söin saman päivän aikana kodeiinitabletteja, hermolääkkeitä ja morfiinisulfaattia.

Blackribbonin laulaja Jari Salonen sairaalan teho-osastolla
Jari kävi lähellä kuolemaa. Hyvin lähellä. Blackribbonin laulaja Jari Salonen sairaalan teho-osastolla Kuva: Jari Salonen dokumenttiohjelmat,yliannos

Mutta hänen ei ollut määrä kuolla tuolloin. Hän selvisi, ja nykyään hän elää tasaista perhe-elämää ja hänellä on ura, jonka uskon vievän pitkälle.

Peter Olsson, lavanimeltään Pete Dolls, on Blackribbonin rumpali. Hän on täysin ruotsalainen ja onnellinen mies. Hän on vastikään rakastunut uudelleen teinirakkauteensa Lottaan. Hän kulkee omaa tietään eikä häpeä sitä, miltä näyttää kaikkine tatuointeineen.

Pete Dolls, Blackribbon
Peter Olsson eli Pete Dolls on Blackribbonin rumpali Pete Dolls, Blackribbon Kuva: Charlotte Lindroos/Yle rock,muusikot,dokumentaari

– Tältä minä näytän, Peter toteaa. Minulla on tatuointeja. Miksi piilottaisin ne? Monet sanovat, että näytän tatuointini aina kesällä. Tapaan sanoa, että tämä on minun pitkähihainen paitani.

Hän työskentelee musiikinopettajana Tukholmassa Tenstan alueella, joka tunnetaan maahanmuuttajaväestöstään. Alueella on kenties kohtuuttoman huono maine. Ainakin Peterin mielestä.

– Hermostun, kun ihmiset puhuvat pahaa Tenstasta. Älä sano Tenstasta mitään. Minä voin puhua Tenstasta, koska sen ihmiset ovat minulle kuin perhettä, hän sanoo.

Pete Dolls, Blackribbon soittaa lavalla rumpuja
Pete Dolls kiertueella Suomessa Pete Dolls, Blackribbon soittaa lavalla rumpuja Kuva: Saara Planting musiikki,rock

– Tensta on todellinen sekoitus ihmisiä eri puolilta maailmaa. Se on rikkaus. Kaikki me olemme maasta tulleet. Niin minä ajattelen. Tärkeää ei ole se, mistä tulemme, vaan se, että kunnioitamme toisiamme, huolehdimme toisistamme ja autamme toisiamme, Peter sanoo.

Malte Petterson, Blackribbon
Malte Pettersson eli Doc Peterson kiertueella Helsingissä heinäkuussa 2019 Malte Petterson, Blackribbon Kuva: Charlotte Lindroos/Yle rock,muusikot,basisti,dokumenttielokuvat

Malte Pettersson, lavanimeltään Doc Peterson, on joutunut elämässään kamppailemaan. Hänestä tuli nuorena kahden pienen tyttärensä yksinhuoltaja, eikä ole aina voinut psyykkisesti kovin hyvin.

– Minulla on ongelmia ahdistuksen kanssa. Olen kärsinyt ahdistuksesta nyt noin 10–15 vuotta. Joudun tekemään töitä sen kanssa jatkuvasti, Malte kertoo.

– Mutta vasta viime vuosina olen kärsinyt siitä, niin sanoakseni. Viimeisen vuoden aikana elämässäni tapahtui valitettavasti paljon sellaista, mikä on vaikuttanut psyykeeseeni.

Yhtye tuo hänelle kuitenkin paljon lohtua.

Malte Petterson, Blackribbon
Basisti Malte eli Doc Peterson lavalla Malte Petterson, Blackribbon Kuva: Saara Planting musiikki,rock

– Meistä neljästä Blackribbonin jäsenestä on tullut kuin veljeksiä. Kuulostaa suurelliselta, mutta heidän ansiostaan olen todella voinut paremmin. Kun tapaamme, voimme puhua omista menneisyytemme haamuista. Hän viittaa yhtyeen Upplands Väsbyssä sijaitsevan treenikämpän nimeen ”Church of ghosts”, joka on myös yhden ”Dark Poetry” -albumin kappaleen nimi.

Blackribbon poseeraa hotellin baaritiskillä.
Blackribbon baaritiskillä Helsingin Seaside Hotel -hotellissa Blackribbon poseeraa hotellin baaritiskillä. Kuva: Charlotte Lindroos/Yle rock,muusikot,dokumentaari

Tässä Jari laulaa ennen keikkaa Tukholmassa:

Dokumentti ”Blackribbon – pimeyden runoilijat" on valoisa elokuva musiikista, ystävyydestä ja selviytymisestä.

Blackribbon – pimeyden runoilijat Yle Areenassa la 23.5.2020, Yle Teema Fem ti 2.6.2020 klo 18.30.