Sukupolvien yli periytyvä rakkaus musiikkiin sekä Boswell Sisters -yhtyeen fanitus veivät kirjailija Riina Katajavuoren New Orleansiin. Pyhiinvaellusreissu oli kuusihenkiselle Merry Ladies -yhtyeelle vuosien haave ja unelmien täyttymys.
Kun lauloin lavalla, katsomossa yksi pikkupoika nukahti isänsä syliin,
otin sen kohteliaisuutena.
Esiintyessä ehtii ajatella häpeää, myöntymystä,
ironian puutetta ja sitä
kuinka on ruumiinsa kahleissa.
Kuinka rajallisia ovat sovitut eleet,
kuinka paljon on liikeratoja vallankumouksen tuolla puolen.
Odotan aina, että joku X lempeästi pakottaisi minut
tanssimaan villisti, ja kun se liikunta tulisi ulos minusta,
olisi se aivan päivänselvää ja helppoa,
onhan se asunut siellä aina,
minun kehossani, tuo karvainen peloton notkea.
– Ote Riina Katajavuoren käsikirjoituksesta Vasemman käden runot (julkaisematon)
Ensimmäisen päiväkirjani ensimmäisen sivun ensimmäinen lause kuuluu näin: ”Minusta tulee laulaja.” Kuudennella sivulla jatkan: ”Musiikki kiehtoo minua. Haluaisin soittaa jok’ikinen päivä kanteletta. Luokassa haluaisin laulaa joka hetki. Aina vain laulaa laulaa laulaa………. loputtomiin. Niin ja tanssia. Aina vain tanssia tanssia…… loputtomiin.”
Laula sisko, laula -teoksen tuotanto oli jo loppumetreillä, kun törmäsin näihin 7-vuotiaan päiväkirjamerkintöihini. Olin yllättynyt. Muistin aina halunneeni kirjailijaksi, siitä on monia merkintöjä myöhemmissä päiväkirjoissa. Ja kirjailija minusta tuli. Mutta jotain enteellistä päiväkirjan avauslauseessa oli. Sillä tulihan minusta myös laulaja. Siksi tein tämän teoksen.
Mistä Laula sisko, laula -teos kertoo? Jos pystyisin vastaamaan sanallisesti, tätä audiota ei olisi tarvinnut tehdä
Kun otin yhteyttä tuottajaan, päässäni risteili monia aihioita, jotka kaikki tuntuivat liittyvän kummallisella tavalla yhteen. Merry Ladies -yhtyeeni ja kuuden erilaisen naisen lauluystävyys, mekot, kukat, hatut, hanskat. Boswell Sisters New Orleansin iloiselta 1920-luvulta, stemmalaulun uusi jazz-tyyli. Kanteletaiteilijaisoäitini Umma eli Ulla Katajavuori, hänen nuoruutensa Mickie-Maus -naisyhtye, Ullan valtamerimatkat ja turneet 1960-luvun Pohjois-Amerikassa. Oma musiikillinen elämäkertani. Laulu, huilu, sanoittaminen. Runous, sanojen musiikki. Musiikin ja laulun kurotus johonkin selittämättömään, yli ajan.
Laula sisko, laula -teoksen keskiössä on kuusihenkisen Merry Ladies -yhtyeemme pyhiinvaellusmatka New Orleansiin, Louisianaan, esikuviemme Boswell Sistersien jalanjäljille.
Matka oli ollut pitkään vain haave, mutta 15 vuoden yhdessä laulamisen ja parinsadan keikan jälkeen toteutimme unelmamme. Pääsimme asumaan Camp Streetille, Boswell Sisters -yhtyeen kotitalon alakertaan, missä, kuinka sattuikaan, oli homeaway-majoitus kuudelle! Kun astuimme matkalaukkuinemme Camp Streetin pihaan, naapuripihalla soi livejazz ja höyrylaiva tuuttasi Mississippi-joelta. Äänitin kaiken.
Tämä teos on viekas, miettivät ohjaaja-dramaturgi Elli Salo ja äänisuunnittelija Suvi Tuuli Kataja leikkauspöydän ääressä. Se vie meitä koko ajan mukanaan outoihin suuntiin. Sillä on oma tahto. He puhuivat minulle äänen avaruustasosta. He puhuivat myös joulukalenterista. Päällä on kuva, joka muodostaa yhden tason. Mutta kuvasta avautuu luukkuja, joista ei etukäteen tiedä, mitä kustakin puhkeaa ilmoille.
Treenejä, leirejä, äänenavauksia
Aloitin äänittämisen vuosi sitten toukokuussa 2019. Äänitin Merryjen jokamaanantaisissa lauluharjoituksissa kodeissamme ja pihoillamme ja korkean paikan viikonloppuleireillämme Terhin huvilalla Mäntyharjulla. Äänitin treenejämme orkesterin kanssa, keikkojamme, illanviettoja, äänenavauksia, hapuilua, virheitä, konflikteja, naurua. Äänitin vuodenvaihteessa koittavan suuren matkan odotusta.
Roll on, Mississippi, roll on
Bändimme ytimenä oli jo yhdeksän vuoden ajan ollut Boswell Sisters -yhtyeen sovitusten harjoitteleminen ja esittäminen yhdessä Olohuoneorkesterin (kontrabasso, viulu, kitara) kanssa.
Boswell Sisters eli Martha, Connie ja Vet Boswell olivat jazz- ja stemmalaulun uranuurtajia ja suunnannäyttäjiä 1920- ja -30-lukujen Yhdysvalloissa, Eurooppaa myöten.
Boswell Sisters yhdisti musiikissaan klassisen musiikin pohjan ja kotikaupunkinsa New Orleansin afroamerikkalaisen musiikin jazz-vaikutteet, synkopoinnin, improvisoinnin, tempovaihdokset, scat-laulun, lennosta päittäin vaihtuvat stemmat, korvakuulolta sovittamisen ja eri soittimien imitoimisen.
Vauhtia ei hidastanut sekään, että lapsipolion sairastanut, usein soolo-osuudet laulava Connie Boswell, istui pyörätuolissa.
He esiintyivät ja levyttivät ajan parhaiden muusikoiden kanssa (The Dorsey Brothers, Benny Goodman, Artie Shaw, Glenn Miller) ja esiintyivät elokuvissa. Radion aamunkoiton aikoina Boswelleilla oli useana iltana viikossa oma suora radioshow. Nuoret siskokset kiersivät esiintymässä pitkin Pohjois-Amerikkaa ja Eurooppaa. Vauhtia ei hidastanut sekään, että lapsipolion sairastanut, usein soolo-osuudet laulava Connie Boswell, istui pyörätuolissa.
Shout, sister shout
Monille Boswellien tummaa sointia kuulleelle tuli yllätyksenä, että he olivat valkoisia nuoria tyttöjä, vaikka kuulostivat pikemminkin afroamerikkalaisilta varttuneilta naisilta. ”Halusin aina laulaa kuin Connie Boswell”, on Ella Fitzgerald tunnustanut. Suomessa Boswellien esimerkki rohkaisi kotkalaiset Valtosen siskokset perustamaan yhtyeen Harmony Sisters.
Rakastuin päätäpahkaa New Orleansiin ja kaikkiin sen musiikillisiin ja kirjallisiin kerrostumiin. Kohtasimme paikallisen Boswell Sistersejä laulavan yhtyeen, Pfister Sistersin. Ystävystyimme ja pääsimme yhdessä laulamaan Boswellien kappaleita Boswellien kodin musiikkihuoneeseen. Tunnelma oli tiheä. Matkamme päätteeksi meillä oli yhteinen keikka Buffa’s-nimisessä neworleansilaisessa kapakassa, jonka seinälle oli maalattu suuri alligaattori.
Kuka saa laulaa?
Yhtenä Laula sisko, laula -teoksen elementtinä on runous. Äänisuunnittelija Suvi Tuuli Kataja ja ohjaaja Elli Salo ovat nivoneet laulamista käsittelevät runoni osaksi äänitaideteosta. Vuoden ajan elin, kirjoitin, äänitin, lauloin ja kuuntelin mielessäni tätä teosta. Sukelsin lapsuuteeni ja omaan henkilöhistoriaani. Pohdin sitä, kenellä on lupa tehdä musiikkia, ja miksi emme aina anna itsellemme lupaa laulaa sydämemme kyllyydestä. Mistä Laula sisko, laula -teos kertoo? Jos pystyisin vastaamaan sanallisesti, tätä audiota ei olisi tarvinnut tehdä.
Äänelle työskentely ja äänen kautta ajattelu on ollut palkitsevaa, luontaista ja äärimmäisen kiehtovaa. Koko ajan tiesin, että lopputulos tulee olemaan kolmen tekijän, Katajan, Salon ja Katajavuoren, yhteinen teos, jossa kaikki materiaalinhankinta, käsikirjoittaminen tai suunnittelu ovat alisteisia äänisuunnittelulle ja teoksen sisäiselle logiikalle, joka on tiedossa vasta sillä hetkellä, kun teos on valmis.
Merry Ladies ja kuuden naisen laulusiskous on ollut ylitsevuotavan tärkeä osa elämääni ja arkeani jo viisitoista vuotta. Shout, sister shout, lauloi Boswell Sisters. Laula sisko, laula.
Teksti: Riina Katajavuori
Tekijätiedot
Käsikirjoitus: Riina Katajavuori
Ohjaus, dramaturgia ja äänisuunnittelu: Elli Salo ja Suvi Tuuli Kataja
Masterointi: Jussi Liukkonen/Artlab
Tuottaja: Juha-Pekka Hotinen/Radiogalleria
Julkaisutuottaja: Tehilah Auramo/Skog Studio
Musiikki: Suvi Tuuli Kataja, Merry Ladies, Olohuoneorkesteri, Epidemic Sound
Musiikin äänitys: Ville Liukkonen/Artlab (Roll on, Mississippi, roll on)
Merry Ladies: Riina Katajavuori, Maria Kuosmanen, Terhi Lindqvist, Tuuli Paasilehto, Suvi-Päivikki Salo, Anu Wartiovaara
Olohuoneorkesteri: Aleksi Kotila (viulu), Markku Kyyhkynen (kontrabasso), Matti Salo (kitara)
Muu musiikki:
Come again, sweet love: säv. John Dowland, san. tuntematon
Konevitsan kirkonkellot: es. Ulla Katajavuori, säv. trad., sov. Paul Salminen
Korurasia: säv. Kerkko Koskinen, san. Riina Katajavuori
Roll on, Mississippi, roll on: Eugene West, James McCaffrey, Dave Ringle, äänitys Ville Liukkonen
Sisko huuda (Shout, sister shout): Tim Brown, Alexander Hill, Clarence Williams suom. san. Terhi Lindqvist
