Hyppää pääsisältöön

Hyvä mies, väärä puolue – Itse asiassa kuultuna Kalevi Kivistö

Pitkän ja näyttävän uran valtakunnan politiikassa, kansanedustajana, ministerinä, SKDL:n puheenjohtajana ja maaherrana toiminut Kalevi Kivistö oli Juho-Pekka Rantalan vieraan Itse asiassa kuultuna -ohjelmassa vuonna 2014.

Kurikassa Eino ja Aino Kivistön perheeseen vuonna 1941 syntynyt Kalevi Kivistö sai ensimmäiset poliittiset vaikutteet jo lapsena, sillä isä toimi Kurikassa SKDL:n kunnanvaltuutettuna. Molemmat vanhemmat olivat aktiivisia ja olivat perustamassa paikkakunnalle TUL:n urheiluseuraa. Koulunkäynnin Kivistö aloitti kuitenkin Savon sydämessä, jossa perhe vietti kuusi vuotta.

Kansakoulun jälkeen Kalevi Kivistö aloitti oppikoulun Pieksämäen yhteiskoulussa, mikä ei vielä tuohon aikaan ollut aivan tavanomaista työläisperheen lapsille. Hän oli kuintenkin menestynyt hyvin kansakoulussa ja opettajakin oli oppikouluun menoa suositellut. Koulunsa Kivistö kävi loppuun Kurikassa ja valmistui ylioppilaaksi Kurikan yhteiskoulusta vuonna 1960.

Kouluvuodet ja akateemiselle uralle

Kivistö aloitti opinnot Jyväskylän yliopistossa tavoitteena opettajan ura. Haaveet murskautuivat, kun hänellä havaittiin tuberkuloosi. Seurasi vuosi parantolassa, aika jonka hän käytti myös hyödyksi, paitsi opintoihin myös muuhun lukemiseen. Yliopistossa opinnot vaihtuivat kasvatustieteestä sosiologiaan. Hän työskenteli Jyväskylän yliopistossa tutkijana ja opettajan vuodet 1964–84, mm. kasvatussosiologian lehtorina ja vt. apulaisprofessorina.

Yliopistovuodet veivät miehen myös politiikkaan. Politiikka hivuttautui myös yliopistoon, ensin rauhanliikkeen myötä ja vähän myöhemmin puoluepolitiikan muodossa. Kivistö oli perustamassa Jyväskylään Akateemista Sosialisseuraa vuonna 1964. Kalevi Kivistö liittyi SKDL:n jäseneksi vuonna 1965, mutta ei koskaan ollut kommunistisen puolueen jäsen. Puolueen valinta oli helppo, tulihan aate osin jo kodin peruina. Vuonna 1968 Kivistö valittiin Jyväskylän kaupunginvaltuustoon, viimeisenä yhdentoista valitun joukossa. Vielä hän ei ajatellut politiikasta uraa itselleen, vaan tarkoitus oli jatkaa tutkimustyötä ja opetusta yliopistossa.

Politiikka vei mukanaan

Kaikki ei aina mene elämässä suunnitelmien mukaan. Presidentti Kekkonen hajotti eduskunnan vuonna 1972. Kivistö kuuli uutisen ollessaan matkalla SKDL:n liittoneuvoston kokoukseen piirisihteerin auton radiosta. Hänelle ehdotettiin ehdokkuutta, koska haluttiin eduskuntaan ihmisiä myös yliopistomaailmasta. Koska SKDL oli sisältä hyvinkin eripurainen, tarvittiin myös maltilliseen enemmistöön kuuluvia sosialisteja ehdokkaaksi. Jopa omaksi hämmästyksekseen Kivistö tuli valituksi. Syyksi hän arveli onnistunutta vaalikampanjaa, jossa hänellä oli mukana sketsiryhmä. Vielä tässä vaiheessa Kivistö ajatteli, että eduskunnasta voi vielä palata tiedemaailmaan.

Vaan toisin kävi. Kivistö toimi kansanedustajana aina vuoteen 1984. Jo vuonna 1975 hänet nimitettiin kulttuuriministeriksi Martti Miettusen "hätätilahallitukseen" (maassa oli tuolloin n. 60 000 työtöntä). Sama salkku hänellä oli myös Kalevi Sorsan ja Mauno Koiviston toisissa hallituksissa 1977–82. Sorsan kolmannessa hallituksessa Kivistö toimi opetusministerinä 1982. Eduskuntaura päättyi, kun hänestä tuli Keski-Suomen läänin maaherra vuosiksi 1985–1997. Virkaura jakui vielä ylijohtajana opetusministeriössä eläkkeelle siirtymiseen saakka vuonna 2004.

Kivistö oli myös kahdesti presidenttiehdokkanna; SKDL:n ehdokkaana vuonna 1982 ja Liike 88:n ehdokkaana vuonna 1988. Noista kampanjoista jäi jäljelle myös lausahdus "hyvä mies, mutta väärä puolue". Moni olisi äänestänyt Kivistöä, mutta vieroksui hänen edustamaansa poliittista liikettä. Politiikkaan Kivistö palasi vielä 2008, kun hänet valittiin Vasemmistoliiton edustajana Espoon kapunginvaltuustoon, missä vierähti kaksi kautta. Aktiivinen mies on ollut myös politiikan ulkopuolella mm. Suomen Punaisen Ristin puheejohtajana ja Julkisen Sanan Neuvoston puheenjohtajana. Kivistölle myönnettiin ministerin arvonimi 2005.

Oheisessa katkelmassa Kalevi Kivistö puhuu Montrealin olympialaisista palanneelle Suomen joukkueelle.

Kalevi Kivistö toimi SKDL:n puheenjohtajana vuosina 1979–85. Hänen edeltäjänsä Ele Alenius oli uudistanut puoluetta ja Kivistö jatkoi samoilla linjoilla. Hän ei koskaan liittynyt kommunistiseen puolueeseen, sillä hän ei voinut hyväksyä sen käsitystä sosialismista eikä käsitystä proletariaatin diktatuurista ja vallankumouksesta. Hänelle sosialismi merkitsi ennen kaikkea demokratian laajentumista myös taloudelliseen päätöksentekoon. Erityisen raskaasti hän oli kokenut Tšekkoslovakian tapaukset 1968. Osin näistä syistä hänellä, kuten muillakin SKDL:n sosialisteilla oli hankausta SKP:n Taisto Sinisalon johtaman vähemmistön kanssa. Sen sijaan yhteistyö Aarne Saarisen johtamien enemmistökommunistien kanssa sujui hyvin. Ratkaisevaksi kitkan aiheuttajaksi muodostui käsitys reaalisosialismista. Kovasti jakautuneen liikkeen johtaminen ei aina ollut helppoa.

Kalevi Kivistö pähkinänkuoressa

Kalevi Johannes Kivistö

syntynyt 25.3.1941 Kurikassa
ylioppilas 1960 Kurikan yhteiskoulu
humanististen tieteiden kandidaatti 1963 Jyväskylän yliopisto
kasvatustieteiden kandidaatti 1966 Jyväskylän yliopisto
valtiotieteiden lisensiaatti 1969 Helsingin yliopisto
tutkija ja opettaja Jyväskylän yliopistossa 1964–1984
kasvatussosiologian lehtori 1968–1984
vt. apulaisprofessori 1970–1971

SKDL:n liittoneuvoston jäsen 1970–1973
SKDL:n liittohallitus 1973–1979
SKDL:n puheenjohtaja 1979–1985

presidenttiehdokas 1982 (SKDL) ja 1988 (Liike 88)

kansanedustaja SKDL 1972–1984
kultuuriministeri 1975–1976 ja 1877–1982
opetusministeri 1982
Keski-Suomen läänin maaherra 1985–1997
opetusministeriön kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopolitiikan osaston ylijohtaja 1997–2004

Espoon kaupunginvaltuutettu (Vasemmistoliitto) 2008–2017
Suomen Punaisen Ristin puheenjohtaja 1999–2008
Keskisuomalaisen lukija-asiamies 1999–2005
ministerin arvonimi 2005
Julkisen Sanan Neuvoston puheenjohtaja 2005–2007
Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja 2012–2015

Mikä oli SKDL

Suomen puoluekartta uudistui radikaalisti sodan jälkeen, kun kommunistien toiminta laillistettiin. Suomen Kommunistinen Puolue (SKP) ei kuitenkaan koskaan osallistunut puolueena vaaleihin. Sen sijaan kommunistit olivat keskeinen voima vuonna 1944 perustetussa Suomen Kansan Demokraattisessa liitossa SKDL:ssä. SKDL toimi vaaliorganisaationa ja kattojärjestönä. Liitto koostui yhteisöjäsenistä ja henkilöjäsenistä. Yhteisöjäseniä olivat SKP, Suomen Demokraattinen Nuorisoliitto (vuodesta 1967), Suomen naisten demokraattinen liitto, Akateeminen Sosialistiseura/Sosialistinen opiskejaliitto (1944–1965/1965–1990), Sosialistinen yhtenäisyyspuolue (1946–1955) ja Suomen Toverikuntien Liitto (1946–1952). Lisäksi SKDL:ään kuului henkilöjäseniä, pääosin sosialisteja. Sosialistinen yhtenäisyyspuolueen muodostivat SDP:stä eronneet vasemmistolaiset sosialistit. Kommunistisella puolueella oli valta-asema liitossa, vaikka sen puheenjohtajat olivatkin sosialisteja. Näkemykset sosialismista oli jatkuva kitkan aiheuttaja kommunistien ja sosialistien välillä. SKDL oli hallituspuolue viiteen otteeseen 40-, 60-, 70- ja 80-luvuilla. Heti ensimmäisissä vaaleissaan puolue sai 46 kansanedustaaj vuonna 1946. Vuoden 1958 vaaleissa edustajia tuli peräti 50. Kuusikymmenluvun lopulta lähtien kannatus alkoi pikkuhiljaa hiipua, osin kommunistien sisäisen hajaannuksen johdosta. Lopulta puolue lopetti toimintansa vuonna 1990 ja sen tilalle perustettiin Vasemmistoliitto.

Keskustele

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto