Hyppää pääsisältöön

30-vuotias Radio Suomi on "teorioiden vastainen menestystarina" – Suomen kuunnelluimman kanavan ei olisi pitänyt koskaan onnistua

Jake Nyman Kovan päivän ilta -kuvassa.
Jake Nyman ja Kovan päivän ilta vuonna 1999. Jake Nyman Kovan päivän ilta -kuvassa. Kuva: Seppo Sarkkinen, Mauri Kunnas Jake Nyman

Kun Ylen radiokanavat jaettiin uudelleen vuonna 1990, Radio Suomen tavoiteltavaksi asetettiin koko aikuisyleisö, kaikki yli 25-vuotiaat. Näin laajalle yleisölle ei olisi koskaan pitänyt pystyä luomaan radiokanavaa, mutta toisin kuitenkin kävi.

Yleisradion radiokanavat nauttivat pikään suurta suosiota vailla sen kummempaa huolta tulevaisuudesta. Television tuloa vähän jännitettiin, mutta muuten kilpailu oli olematonta, merirosvoradioita lukuunottamatta.

Tilanne alkoi kuitenkin muuttua. Nuoriso-ohjelmiston, etenkin populaarimusiikin, sopivuudesta taajuuksille oli käyty vääntöä vuosikaudet, ja huoli nuorison kaikkoamisesta radioiden ääreltä kasvoi muutenkin vuosien mittaan. 1980-luvun puolivälissä tilanne nuorten osalta muuttui entisestään, kun Suomi ensimmäisenä pohjoismaana jakoi luvat kaupallisten radioasemien perustamiseen.

Matkalla pohjoiseen -ohjelmaa tekemässä Petri Hårdh, Erja Ekholm sekä Anneli Kuittinen 2.4.1994.
Matkalla pohjoiseen -ohjelmaa tekemässä Petri Hårdh, Erja Ekholm sekä Anneli Kuittinen 2.4.1994. Matkalla pohjoiseen -ohjelmaa tekemässä Petri Hårdh, Erja Ekholm sekä Anneli Kuittinen 2.4.1994. Kuva: Ari-Pekka Keränen Yle Radio Suomi,Anneli Kuittinen

Kaupallisia paikallisradioita syntyi Nivalassa ensimmäisenä huhtikuussa -85 aloittaneen Radio Lakeuden vanavedessä nopeaan tahtiin hyvin kirjava joukko. Kaupalliset kanavat totuttivat yleisön kevyeen ja musiikkipitoiseen ohjelmistoon, jota juonnettiin "lähetysvirtana": juontaja enemmänkin johdatteli lähetystä eteenpäin kuin vain kuulutti ennalta toimitettuja ohjelmia sisään. Uudenlainen, paljolti musiikkin perustuva juontotyyli alkoi houkuttaa etenkin nuorta yleisöä pois Yleisradion radiokanavien parista.

Jotakin oli tehtävä.

Radio Suomen siemen

Pitkään muhinut ajatus kolmannesta valtakunnallisesta verkosta saikin nopeasti uutta tuulta siipiensä alle. Uusien kanavien jaottelu alkoi hahmottua jo vuonna 1988. Ykkösverkossa tulisi lähettää niin sanottua kulttuuriohjelmaa ja puheohjelmia, kakkosverkko pyhitettäisiin viihteelliselle nuoria ja nuorta aikuisväestöä puhuttelevalle ohjelmistolle. Uusi kolmosverkko muodostuisi uusien alueellisten ohjelmien, valtakunnallisten uutis- ja ajankohtaisohjelmien sekä kevyiden, viihteellisten musiikkiohjelmien käyttöön.

Näin syntyivät Ylen Ykkönen, Radiomafia ja Radio Suomi. Kyseessä oli radion suurin kanavauudistus sitten radiotoiminnan alkamisen. Jako on kuitenkin ollut ilmeisen onnistunut sillä se on tänäkin päivänä pitkälti samankaltainen.

Pekka Lintula juontamassa lähetystä Kemijärvellä 1996.
Lintu-Pekka eli Pekka Lintula Kemijärvellä 1996. Pekka Lintula juontamassa lähetystä Kemijärvellä 1996. Kuva: Kalevi Rytkölä Yle Radio Suomi,Pekka Lintula

Suuren ja kirjavan yleisön kanava

Radio Suomen tavoiteltavaksi jäi radiouudistuksessa yli 25-vuotias aikuisyleisö, noin 3,4 miljoonan ihmisen hyvin heterogeeninen joukko. Radioalan lainalaisuuksien mukaan Radio Suomen kaltaista kanavaa ei pitäisi olla kannattavaa perustaa; ongelmana olisi löytää yhteinen nimittäjä näin suurelle ihmismäärälle.

Suunnittelupöydillä tehtiin kuitenkin työtä käskettyä ja Radio Suomen profiilin rakennus alkoi. Uusi kanava polkaistiin käyntiin paljolti rinnakkaisohjelman peruilta, mutta kuitenkin käytännössä tyhjästä. Taajuuskin oli kokonaan uusi ja ihmisille outo. Se oli mielenkiintoista ja jännää, muistelee kehitystyössä mukana ollut Heikki Vuohelainen.

– Miten siinä käy? Se on iso kone, miten se yskii, kun se käynnistyy, hän kertoo miettineensä.

Heikki Vuohelainen, Heikki Peltonen ja Minna-Mari Parkkinen.
Heikki Vuohelainen, Heikki Peltonen ja Minna-Mari Parkkinen Heikki Vuohelainen, Heikki Peltonen ja Minna-Mari Parkkinen. Kuva: Jyrki Valkama Heikki Peltonen,minna-mari parkkinen

Huoli oli kuitenkin turha, yleisö löytyi heti.

– Jo ensimmäisenä syksynä tavoitimme enemmän ihmisiä kuin Helsingin Sanomat, joka oli siihen aikaan merkittävä mittari, sanoo Vuohelainen.

Jo alle vuotta myöhemmin, toukokuussa 1991 Radio Suomi tavoitti 38 prosenttia koko väestöstä, ja hiljalleen luvut nousivat vielä entisestään. Radio Suomen ensimmäinen ohjelmapäällikkö, edesmennyt Heikki Peltonen kuvasikin Radio Suomea "teorioiden vastaiseksi menestystarinaksi".

Alueellisuudesta selkäranka

Uuden verkon myötä Ylen radiokanavien aluetoiminta pyörähti voimalla käytiin. Alueellisia lähetyksiä oli kyllä kuultu päätaajuksilla jo 1970-luvun alusta lähtien, mutta lähetysten kestot olivat hyvin maltillisia, alkuun vain parikymmentä minuuttia päivässä. Alueellista ohjelmaa lisättiin vuosien saatossa, ja pian suuriin kaupunkeihin alkoi ilmestyä kokonaan uusia lähettimiä Ylen paikallisradioita varten.

Esko Riihelä ja Jommi Yönap tekemässä Liikenneradiota 1995.
Esko Riihelä ja Jommi Öynap juontamassa Liikenneradiota vuonna 1995. Esko Riihelä ja Jommi Yönap tekemässä Liikenneradiota 1995. Kuva: Ari-Pekka Keränen Esko Riihelä,Jommi Öynap

Ensimmäinen paikallisradio, pääkaupunkiseudun Ylen aikainen, aloitti koelähetyksensä Espoon mastosta jo vuonna 1975. Yleisön löytäminen oli tuolloin kuitenkin työlästä, koska vastaanottomien viritysnuppien säätämiseen ei oltu totuttu. Kova kampanjointi tuotti kuitenkin hiljalleen tulosta, ja toiminta sai vakituiset rahat jo seuraavan vuoden budjettiin. Muutama muukin suuri kaupunki sai vuosien mittaan oman paikallisradion, mutta muuten näkemys alkoi siirtyä kohti alueellisen toiminnan laajentamista.

Kolmannen ula-verkon valmistuttua 1990-luvun taitteessa olikin aika käynnistää maakunnalliset lähetykset. Maakunnallista ohjelmaa piti hallintoneuvoston mukaan lähettää parhaina radion kuunteluaikoina, eli aamulla varhain, keskipäivällä ja illansuussa.

Pirkko Korkalo haastattelee torikauppiasta Joensuun torilla 1995
Pirkko Korkalo haastattelee torikauppiasta Joensuun torilla 1995 Pirkko Korkalo haastattelee torikauppiasta Joensuun torilla 1995 Kuva: Seppo Sarkkinen Yle Radio Suomi

Radio Suomen ohjelmistoa alue- ja uutisjohtajan tittelillä suunittelemassa ollut Tapio Siikala katsookin, että maakunnallisesta toiminnasta muodostui Radio Suomen varsinainen syömähammas.

– Ihmisille tärkeintä sisältöä on sellainen, jonka se tuntee tavalla tai toisella läheiseksi. Yksi kriteeri on maantieteellinen läheisyys, ja siksi maakuntaradiot olivat valmiita menestymään. Ei satakuntalaista kiinnosta Pohjois-Karjalan asiat, se haluaa kuulla Satakunnasta, miettii Siikala tänä päivänä.

Tapio Siikala esittelemässä digiradiota.
Tapio Siikala esittelee digitaalista radioverkkoa 1998. Tapio Siikala esittelemässä digiradiota. Kuva: Seppo Sarkkinen Tapio Siikala

Radio Suomen uuteen formaattiin yhdistettiin maakunnallisen palvelun lisäksi Ylen vahva uutiskone.

– Tuloksena oli erittäin järeä toimija, kuvaa Siikala.

– Se oli erittäin iso kone. Mutta olisi silläkin voinut epäonnistua, pohtii puolestaan Heikki Vuohelainen.

Uuden kanavan ohjelmisto rakentuu

Kokonaan uuden kanavan formaatti ja "kellot" rakennettiin täysin uudelleen. Rakennustyö oli vaativaa, mutta upeaa aikaa, kehuvat sekä Vuohelainen että Siikala.

Eniten mietintää vaati valtakunnallisten ja maakunnallisten lähetysten jouheva lomittaminen sujuvaksi virraksi. Mukana oli kuitenkin kaikkiaan parikymmentä toimitusta eri puolilla maata, joten kaavio ja toimintatavat raavituttivat päätä.

– Se oli tilkkutäkki, oikea palapeli. Loimme sekunnintarkan aikataulun siitä, mitä tapahtuu milläkin kellonlyömällä, muistelee Heikki Vuohelainen ohjelmiston rakentumista.

Useimmissa maakunnallisissa toimituksissa uusi kanava merkitsi ohjelma-ajan merkittävää lisääntymistä. Jyväskylän toimituksessa Radio Suomen syntyessä ollut ja tänäkin päivänä sieltä radiolähetyksiä juontava Jorma Hietamäki muisteleekin myös henkilöstön suhtautuneen uuteen aikaan innokkaasti ja jännittyneesti. Huoliakin oli: kuinka ohjelma-aika saataisiin täyteen ja kuinka uusi tekniikka hoituisi?

– Eniten puhututti siirtyminen paljolti yksinkäyttöön. Äänitarkkailijoitakin oli edelleen, mutta he tekivät muunlaisia töitä, kuvailee Hietamäki.

Jorma Hietamäki kuulokkeiden kanssa
Jorma Hietamäki ja Kovan päivän ilta vuonna 2000. Jorma Hietamäki kuulokkeiden kanssa Kuva: Seppo Sarkkinen Yle Radio Suomi,jorma hietamäki

Lähetysvirrassa juontajalla oli entistä suurempi rooli. Mentiin hetkessä aimo harppaus kohti uutta radiomaailmaa. Näillä jäljillä porhalletaan edelleen.

– Juontajan rooli on korostunut, se ei ole enää pelkästään kuuluttamista. Suorat lähetykset ja läsnäolo ovat nykypäivää, miettii Yleen 80-luvulla saapunut Radio Suomen Iltojen tuottaja Päivi Nieminen.

Kilpailu kiristyy, Radio Suomi vastaa

Kilpailu radiota kuuntelevista ihmisistä kiristyy koko ajan. Kaupallisia radioita on tarjolla pelkästään radioaalloilla kymmenittäin, siihen vielä nettiradiot päälle.

– Kilpailu on erittäin kovaa. Esimerkiksi täällä Keski-Suomessa Keskisuomalaisella on oma radiokanavansa, joka tavoittelee samaa yleisöä Radio Suomen kanssa, tuumii Jorma Hietamäki.

Toisaalta kyse ei ole pelkästään kaupallisten radioiden asettamasta paineesta. Radion kuuntelu ylipäänsä vähenee hiljalleen koko ajan, sillä kilpailu kiireisen nykyihmisen ajankäytöstä on veristä.

Päivi Nieminen radiostudiossa
Päivi Nieminen Radio Suomen studiossa 13.1.2004 Päivi Nieminen radiostudiossa Kuva: Jyrki Valkama Yle Radio Suomi,päivi nieminen

Tässä vaiheessa on hyvä palata vielä hetkeksi historiaan, 1950-luvun lopulle. Tuolloin Yleisradio oli aloittamassa televisiolähetyksiä, ja pelkona oli, että kuvallinen palvelu tappaisi radion kertaheitolla. Tilattiin jopa tutkimus asiasta.

Yhteiskunnallisen korkeakoulun tutkimuksen muistiossa sanotaan Yrjö Littusen sanoin, että "Radio on halpa, se on hyvä musiikkiväline ja sitä voi seurata muun toiminnan taustana." Samat lainalaisuudet pätevät edelleen. Ei radio television tuloon kuollut, eikä sitä tappanut netti, suppailu tai Zumbakaan.

Keskimääräinen kansalainen kuuntelee radiota edelleen 2,5 tuntia päivässä. Radio Suomi taas jatkaa selvästi suosituimpana radiokanavana. Viikossa kuuntelijoita on yli 1,5 miljoonaa. Ja poikkeuksellinen koronakevätkin vaikuttaa lukuihin, toteaa Päivi Nieminen.

– Aika moni turvautuu Yleen ja Radio Suomeen tiukan paikan tullen. Täältä kuitenkin saa luotettavaa ja varmistettua tietoa myös kriisitilanteessa.

"Teorioiden vastaisesta" Radio Suomesta tuli maamme kuunnelluin kanava, ja sitä se on tänäkin päivänä.

Artikkelin lähteenä on käytetty haastatteluiden lisäksi Raimo Salokankaan kirjaa Aikansa oloinen: Yleisradion historia 1949-1996

Uusimmat sisällöt - Yle Radio Suomi