Hyppää pääsisältöön

”Tuo idiootti kiilasi eteen ihan tahallaan!” – Onko rattiraivo sukua someraivolle?

Auto, kuljettajan kasvojen paikalla kiukkuisia hymiöitä.
Auto, kuljettajan kasvojen paikalla kiukkuisia hymiöitä. Kuva: Yle / Mikko Lehtola rattiraivo,liikenne

Joku hidastelee edessä, toinen ei näytä vilkkua ajoissa ja kolmas roikkuu ärsyttävästi takapuskurissa. Kilttikin ihminen voi liikenteessä joutua rattiraivon valtaan, päästellä ärräpäitä ja näyttää vähintäänkin henkisesti keskisormea. Muiden tekemisiä liikenteessä kannattaisi kuitenkin arvioida ennemmin hyvän- kuin pahantahtoisesti.

“Se teki sen tahallaan!”

Liikenteessä niin kuin yleensäkin elämässä arvioimme jatkuvasti toisten ihmisten tekemisiä ja niiden syitä. Koska emme voi lukea muiden ajatuksia, keksimme tulkinnat yleensä omasta päästämme. Monista vaihtoehtoisista tulkinnoista valitsemme helposti ne negatiivisimmat: "tuo idiootti kiilasi ihan tahallaan", "vilkkua ei osata käyttää, vaikka bemarilla ajellaan".

Liikenneturvan psykologi Jyrki Kaistisen mukaan kyseessä on ilmiö, josta psykologiassa käytetään termiä attribuutiovirhe.

– Muiden virheet nähdään helposti tahallisina ja pahantahtoisina, omien virheiden taas tulkitaan johtuvan tilannetekijöistä.

Liikenne ja varsinkin autolla tehdyt työmatkat työmatkat koetaan tutkitusti stressaavina.― Jyrki Kaistinen

Oman mielenterveytemme ja mielialamme kannalta olisi järkevämpää tulkita tilanteita ja ihmisiä neutraalisti tai positiivisesti. Silloin pysyisimme hyvällä mielellä ja välttäisimme turhaa kiukkuilua. Kykymme empatiaan on kuitenkin koetuksella, kun olemme kuormittuneita ja stressaantuneita.

– Liikenne ja varsinkin autolla tehdyt työmatkat työmatkat koetaan tutkitusti stressaavina. Siksi emme aina osaa nähdä asioita toisten ihmisten näkökulmasta. Ajattelemme, että kaahaaja on vastuuton öykkäri, emmekä esimerkiksi, että ajajalla saattoi olla kiire synnytykseen.

Jyrki Kaistinen on tutkinut ihmisten käyttäytymistä liikenteessä jo parikymmentä vuotta. Rattiraivo (road rage) on yleisesti käytetty käsite, mutta Kaistisen mielestä hiukan ongelmallinen.

– Ratti- tai tieraivoksi luokitellaan helposti kaikki negatiivinen käyttäytyminen liikenteessä, vaikka skaala ulottuu lievästä ylinopeudesta tahallisiin ja vakaviin rikkeisiin. Useimmat meistä kiukustuvat liikenteessä silloin tällöin, mutta riskit kasvavat vasta vakavan aggressiivisuuden myötä.

Tutkimuksissa negatiivinen käyttäytyminen yleensä jaetaan kahteen osaan. Aggressiivisesti ajava tööttäilee, vilkuttelee valoja, ajaa liian lähellä tai päin punaisia ja rikkoo väistämissääntöjä. Jos mukaan lasketaan ylinopeudet, niin aggressiiviseen ajamiseen syyllistyy moni tienkäyttäjä.

Tieraivo taas kohdistuu suoraan toisiin tienkäyttäjiin. Se voi olla tahallista hidastelua tai jopa kimppuun käymistä tai päälle ajamista. Tieraivo on harvinaista ja sen seuraukset päätyvät helposti uutisiin. Siihen näyttää liittyvän myös kuljettajan persoonallisuus: raivoavat kuljettajat syyllistyvät useammin myös ylinopeusrikkeisiin ja rattijuopumukseen.

"En minä, mutta ne muut"

Liikenneturva on tutkinut ihmisten asenteita ja käsityksiä omasta ja muiden käyttäytymisestä liikenteessä. Kun kysytään esimerkiksi turvavälin jättämisestä tai ajoissa hidastamisesta suojatien lähestyessä, yli puolet vastaajista arvioi itse toimivansa esimerkillisesti, mutta muiden kuljettajien arveltiin tekevän niin huomattavasti harvemmin.

Jyrki Kaistisella on erilaisille arvioille parikin selitystä.

– Oman mielenterveytemme kannalta on hyödyllistä ylläpitää myönteistä minäkuvaa ja nähdä itsensä positiivisessa valossa.

Eroa voi selittää myös otantaharha: Kun minä ylitän suojatien, on se yksi tapaus. Samaan aikaan saatan nähdä suojatietä ylittämässä kymmenen muuta ihmistä, joista yksi tekee virheen. Muut tekevät siis enemmän virheitä kuin minä.

Rattiraivo ja someraivo - samaa sukua?

Liikenteessä tulkintoja vaikeuttaa myös se, että emme näe toisten autoilijoiden kasvoja. Suuri osa tavallisista kommunikaation vihjeistä, eleet, ilmeet, äännähdykset, jää näkymättömiin. Kaistisen mukaan liikkujia, joiden kasvot näkyvät, kuvataankin inhimillisemmin kuin muita.

Onko liikenneraivo sukua someraivolle? Someraivo ja vihapuhe ovat voimissaan varsinkin anonyymeissä keskusteluissa. Autossa meitä suojaa peltikuori, somessa nimimerkki ja fyysinen etäisyys.

– Mielenkiintoinen kysymys. Ehkä se inhimillisyys vähenee, kun on auton kaltainen haarniska ympärillä eikä nähdä kasvoja. Tulee helposti väärinymmärryksiä ja kärjistyksiä. Sosiaalipsykologiassa puhutaan sisä- ja ulkoryhmistä. Lähellä olevien käytös tulkitaan myönteisesti, tuntemattomampien ulkopuolisten käytös negatiivisesti.

Autossa meitä suojaa peltikuori, somessa nimimerkki ja fyysinen etäisyys.

Kaistinen kuitenkin korostaa, että enimmäkseen ihmiset käyttäytyvät liikenteessä hyvin ja sääntöjä noudattaen. Liikenne sujuu ja liikennekuolemien määrä on vähentynyt tasaisesti.

Oikeastaan kehitystä voi pitää menestystarinana: liikenteessä kuolee Suomessa saman verran ihmisiä kuin 1940-luvulla, vaikka autojen määrä on moninkertaistunut.

– Kehitystä kuvaava käyrä on mielenkiintoinen: onnettomuuksien määrä lisääntyi tasaisesti 1940-luvulta 1970-luvulle asti, jolloin tulivat yleisnopeusrajoitukset ja monia muita uudistuksia. Sen jälkeen onnettomuuksien määrä on tasaisesti laskenut.

Kenen päreet palavat ja missä tilanteessa?

Millainen ihminen on taipuvainen hermostumaan liikenteessä? Ratin takana istuu aina yksilö, mutta Kaistinen kokoaa muutamia tuloksia tutkimuksista, joissa on tutkittu aggressiivisuutta liikenteessä.

  • Yleisesti aggressiivisesti käyttäytyvät ihmiset käyttäytyvät niin muita useammin myös liikenteessä. Rattiraivo ei vähene sitä purkamalla, päinvastoin. Painekattilateoria, jonka mukaan paineita pitää päästää ulos, ei toimi, sillä aggressiivinen käytös vain lisää aggressiivisuutta.
  • Nuoret ovat liikenteessä aggressiivisempia kuin vanhat.15-24-vuotiaat ovat yliedustettuina myös onnettomuustilastoissa. Riskikuljettajia on kuitenkin arvioitu olevan vain 10-17 % nuorista.
  • Miehet käyttäytyvät aggressiivisemmin kuin naiset(lähde). Miehet myös joutuvat useammin onnettomuuksiin - vaikka ajokilometrit ja -kokemus otettaisiin huomioon. Joissain simulaattorikokeissa on havaittu, että naiset kokevat suuttumusta useammin, mutta lievempänä; kun miehet reagoivat tunteella, aggressio on voimakkaampi.
  • Eteläeurooppalaiset käyttäytyvät aggressiivisemmin kuin pohjoismaalaiset. Tutkimuksessa, jossa vertailtiin eri kansallisuuksia edustavien kuljettajien ajotapoja, saatiin myös tulos, että jokaisessa maassa haastatellut pitivät muita itseään aggressiivisempina ajajina. Omille virheilleen sokeutuminen on siis yleisinhimillinen ominaisuus.
  • Liikenteen ruuhkaisuus lisää aggressiivisuutta.
  • Kuumuus lisää aggressiivisuutta. Ilmastointi voi siis olla paitsi mukavuus- niin myös turvallisuustekijä.

Miten hillitä rattiraivoa? Kaistinen antaa muutamia yksinkertaisia vinkkejä:

  • Lähde ajoissa liikkeelle. Kun lähtee ajoissa liikkelle, välttää kiireen, joka vie voimia ja vähentää kykyä empatiaan.
  • Pyri positiivisiin tai neutraaleihin tulkintoihin. Suuri osa terapiasta perustuu siihen, että pyritään muuttamaan tulkintoja ulkomaailmasta rakentavammaksi. Ehkä kanssa-autoilija ei kiilannut eteen ilkeyttään vaan pakkotilanteessa tai epähuomiossa.
  • Pura stressi etukäteen liikkumalla. Esiintymisjännityksestä kärsiviä neuvotaan lievittämään stressiä liikkumalla, ja siitä voi olla apua myös liikenteeseen lähtiessä. Hypi, voimistele, kävele, venyttele.
  • Keskity! Huomaat tilanteet ajoissa, kun keskityt liikenteeseen etkä esimerkiksi kännykkään.
  • Kommunikoi. Osoita aikeesi selvästi ja näytä että olet huomannut muut, vaikka tervehtimällä.