Hyppää pääsisältöön

Kuorohartautta Pohjanmaalta

Cantio Laudis on oululainen, vuonna 2006 perustettu sekakuoro, joka siirtää Pohjois-Pohjanmaan kunniakkaita hengellisen yhteislaulun perinteitä nuorin voimin tulevaisuuteen. Kuoron toinen omakustannelevy, otsikoltaan Rukous, sisältää pikkukappaleita kirkkomusiikin ja taidemusiikin tunnelmalliselta rajalta, ja osoittaa että kirkkokuorot ovat kehittyneet siinä missä maamme muukin musiikki.

Rukous / Cantio Laudis
Rukous / Cantio Laudis Uudet levyt

Cantio Laudis -kuoron johtaja Olli Heikkilä on ammatiltaan lääkäri, mutta valmistunut myös Sibelius-Akatemialta kuoronjohtajaksi. Tämä olkoon muistutuksena niin sanottujen harrastajien tasosta Suomen kuoropiireissä. Levyn ohjelmisto tosin ei vaadi supervoimia. Perinteiset koraalisävelmät ja kotimaiset hengelliset ikivihreät kuullaan laadukkaina sovituksina, ja nykyaikaan tartutaan Gjeilon, Esenvaldsin, Rutterin ja Rautavaaran hempein sävelin.

Heikkilä saa viisikymmenhenkisen laulajistonsa soimaan pehmeän kantavasti, ilman turhaa nuorisokuoromaista ohuutta. Puhtaus on sointuisassa ja hitaasti soutelevassa musiikissa kohdallaan, eikä keskittyminen petä ohjelmiston muutamissa lisäsävelharmonioissa ja kromaattisissa kohdissa. Vain sopraanojen herkimpien korkeiden unisonojen horjunta ja tenorien lievä poikamaisuus paljastavat, että Cantio Laudis ei aivan yllä kotimaan kuorokärkeen.

Enimmät epäyhtenäisyydet tosin peittyvät kaikuisaan kirkkoäänitykseen. Kuoron äänikuva on sinänsä asiallinen ja säestävä digiurku syystäkin taustalla, mutta avustava jousikvartetti jää utuiseksi tunnelmatekijäksi.

Visuaalisesti levy on tyylikäs, kuten nykykuorojen omakustannelevyt ilahduttavan usein, ja levyteksteistä välittyy miellyttävä omakohtaisesti tärkeän tuntu. Cantio Laudis -kuoron levykokonaisuus pystyykin pitämään yllä henkilökohtaisen, rukouksellisen tunnelman.

"Rukous", säv. Gjeilo, Esenvalds, I. Hannikainen, Nurkkala, J.C. Bach, Purcell, J.S. Bach, Rheinberger, Rautavaara, Rutter, Maasalo, O. Merikanto, Simojoki, Lithenius ym. - Cantio Laudis/Olli Heikkilä, sekä Irina Niskala, urut, ja Oulun kamariorkesterin jousikvartetti. (CL-03)

Kuuntele Uudet levyt 2.6.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Valonhohtoista marraskuumusiikkia ukrainalaisin juurin

    Levyarvio

    Taidemusiikkiyleisö janoaa tällä hetkellä syystäkin lohdullisuutta. Levy-yhtiö Ondine on viime vuodet vastannut kysyntään Latvian radiokuoron varmatyylisillä levyillä, joista uusin sisältää Alfred Momotenkon arkaaista, kirkollista ja mystistä diatoniikkaa. Levy erottuu edukseen suitsukkeentuoksun ja valonhohteen tavallista luontevammalla yhdistelmällä, eivätkä Momotenkon ukrainalaiset juuret liene kokonaiselämykselle haitaksi.

  • Walter Sallisen musiikki kasaa soivia merkityksiä niin kuin postmodernin monitaiteen pitää

    Levyarvio

    Modest Musorgskin Näyttelykuvia Viktor Hartmannin näyttelyn pohjalta on kuuluisin esimerkki kuvataiteen innoittamasta taidemusiikista, vaikka usein unohtuu ettei Musorgski muuttanut musiikiksi tauluja vaan kuvitteellisen katselijan mielikuvia. Säveltäjä Walter Sallinen ja kuvataiteilija Markus Jäntti-Tuominen ovat nyt uuden sukupolven innolla tarttuneet Näyttelykuvien materiaaliin ja luoneet siitä postmodernin monitaideteoksen, jonka keskiössä ei ole vain visuaalisuuden ja musiikin vuorovaikutus, vaan myös se, miten vaikutteet, luennat, tekstit peilautuvat, muokkautuvat ja välittyvät taiteiden, aikojen ja ihmisten välillä. Kuulostaa sekavalta mutta tulos on rikkaudessaan luonteva.

  • Vaihteleva yksinlaululevy korostaa Aarre Merikannon melodisuutta

    Levyarvio

    Säveltäjä Aarre Merikannon narratiivi Suomen musiikinhistoriassa on yleensä traaginen. Modernistina hän oli niin paljon aikaansa ja paikkaansa edellä, ettei saanut teoksilleen esityksiä ja sortui oopiumiin. Alban tuore julkaisu säveltäjän kaikista yksinlauluista antaa osaltaan uusia sävyjä kömpelölle narratiiville. Nykykuulijalle Merikanto hahmottuu synnynnäisenä melodikkona, jonka liedeissä on niukalti modernismia mutta viljalti omaleimaista, tiivistä yötunnelmaa.

  • Barokkiviulisti Rachel Podger yksin keskellä hauskaa moninaisuutta

    Levyarvio

    Otsikko kertoo, että maailman parhaisiin barokkiviulisteihin lukeutuva Rachel Podger soittaa uutuuslevyllään "Tutta sola", ihan yksin. Barokin sooloviuluaarteistosta Podger löytää kuitenkin rikkautta, jota ei uskoisi, kun levy käynnistyy sovituksella Bachin urkumonoliitista Toccata ja fuuga d-molli.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua