Hyppää pääsisältöön

Segerstamin lähtijäislahja: taivaallista Mahleria

Leif Segerstamilla on pitkä suhde Turun filharmoniseen orkesteriin, mutta viime keväänä hänen ylikapellimestarikautensa päättyi. Muistoksi jäi useita levytyksiä, ja niistä parhaan Segerstam säästi viimeiseksi. Tulkinta Gustav Mahlerin neljännestä sinfoniasta hohtaa lempeää, sadunomaista valoa yhteisenä lähtijäislahjana kuulijoiden iloksi.

Mahler 4 / TFO & Segerstam
Mahler 4 / TFO & Segerstam Uudet levyt

Kevyt ja moneen suuntaan aurinkoisen kaipaavasti hymyilevä teos sopii Turun orkesterille, joka on kooltaan maltillinen ja etenkin jousistoltaan valoisasti soiva. Orkesterin nykyiseen kotisaliin ei iso orkesteripauhu oikein mahdukaan - mutta Mahlerin neljäs mahtuu, ja sen Segerstam varmasti tiesi.

Kun avausosan rekikellot alkoivat soida, ensimmäisenä huomasin vapaasti hengittävän, tarkan äänityksen. Äänittäjä Markku Veijonsuo ja tuottaja Andreas Neubronner ovat tehneet Turun haastavassa konserttitalossa parasta kuulemaani työtä.

Sen myötä on soma ryhtyä musiikin vietäväksi. Segerstam on aina ollut velho kuljettamaan myöhäisromanttista orkesterisatsia luontevasti, ja kun teoksesta puuttuu kaikki turpeus ja aggressio, luontevuus korostuu entisestään, ja pintaan nousee hellyyttä ja raikkautta. Teoksen kokonaiskaari alun etsinnästä lopun naivismiin hahmottuu kauniisti, mutta vielä tärkeämpää on viipyily. Segerstam saa Turun orkesterin rauhoitettua niin, että Mahlerin tapahtumavirta vaikuttaa inspiroituneilta työhetkiltä keskellä levollista mindfullness-elämää. Jouset fraseeraavat täysin pakottomasti mutta samalla tarkasti ja yhtenäisesti, ja etenkin hidas osa on siltä osin maailman huippua. Suloinen keinunta ei kaipaisi kuin pikkuriikkisen parempaa intonaatiota puupuhaltimien paljaimpiin paikkoihin, ja valohämy olisi täydellinen.

Kaiken keveyden ja sulokkuuden keskellä Segerstam ei onneksi unohda Mahlerin teräviä kulmia ja pikku outouksia. Orkesteri uskaltaa toteuttaa pitkiä linjoja leikkaavat atakit juuri tarpeeksi rohkeasti.

Sinfonian finaalin kansanrunotunnelmat maalailee Essi Luttinen notkean aristokraattisella, valoisalla mezzosopraanollaan. Matalimmissa pianissimoissa hän joutuu hieman kannattelemaan ääntään, mutta yleisvaikutelma on sama kuin orkesterilla - elegantti, hellän musikaalinen ja itsevarma.

Onhan se tavallaan harmi, että ohjelmiston, äänityksen ja tulkinnan puolesta parhaan levytyksen jälkeen Segerstamin kausi päättyi. Turkulaiset tuskin tuntevat oloaan näin turvalliseksi uuden ylikapellimestarinsa Olli Mustosen kanssa, etenkään Mahlerin sinfonioissa. Mutta ehkä siitä seuraa jotain muuta.

Gustav Mahler: Sinfonia nro 4 G-duuri. - Turun filharmoninen orkesteri/Leif Segerstam, sekä Essi Luttinen, mezzosopraano. (Alba, ABCD 454)

Kuuntele Uudet levyt 2.6.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Myöhäisromantiikkaa ja tasa-arvoa kokonaisvaltaisella laadulla

    Levyarvostelu

    Viulisti Eriikka Maalismaan ja pianisti Emil Holmströmin uutuuslevy upottaa minut vielä syvemmälle romantiikkaan kuin heidän edellinen, tunteiden myllertämisestä Emma-palkittu Schumann-levynsä. Periodiromantiikkaan hurahtanut duo jatkaa tunneilmaisuaan suolikielisellä viululla ja vuoden 1882 Bösendorferilla, mutta musiikki on aivan romantiikan lopusta. Richard Straussin ja Amy Beachin sonaatit osallistuvat taidemusiikin tasa-arvokeskusteluun, mutta miten, sen saa kuulija päättää.

  • Tarkkapiirtoiset eleet, huokoiset taustat

    Levyarvostelu

    Suomalaistaustainen Ondine-yhtiö on alkanut syventyä Baltian taidemusiikkiin myös historiallisesti. Viime syksynä ihastuin levyyn, jolla Ondine esitteli kanadanlatvialaisen Talivaldis Keninšin lakonisen kirkasta musiikkia. Nyt kuva tästä vuonna 2008 kuolleesta, omaäänisestä impressionisti-modernistista täydentyy kahdella sinfonialla, jotka Keninš sävelsi 1970-luvulla uudessa kotimaassaan Kanadassa.

  • Kolmen levyn kommenttiraita Brandenburgilaisille

    Levyarvostelu

    Vuonna 2001 kapellimestari Thomas Dausgaard ja Ruotsalainen kamariorkesteri alkoivat tilata nykysäveltäjiltä sisarteoksia Johann Sebastian Bachin Brandenburgilaisille konsertoille. Kahden vuosikymmenen projekti on nyt pakattu tripla-CD:lle, jonka hauskuus kumpuaa Brandenburgilaisten konserttojen rikkaista kokoonpanoista ja nykymusiikin vapaudesta.

  • Nico Muhlyn kimmoisuus sopii Pekka Kuusistolle

    Levyarvostelu

    Pari vuotta sitten Pekka Kuusisto aloitti Norjalaisen kamariorkesterin vierailijana. Suhde on kehittynyt niin, että tällä kaudella hän jatkaa taiteellisena johtajana. Kuusiston ja norjalaisten yhteinen debyyttilevy paljastaa, että suhteen kiihkeys perustuu rohkealle rosolle. Nico Muhlyn intensiivinen viulukonsertto Shrink sopii esittäjilleen kuin nenä päähän ja saa äärimmäisen tiiviin tulkinnan, kun taas Philip Glassin minimalismi ei raikastu edes Kuusiston taikakosketuksesta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua