Hyppää pääsisältöön

Bush, Nixon, Kennedy – presidenttien kesä Teeman historiadokumenteissa

Sivuprofiilissa vasemmalla Richard Nixon, oikealla George W. Bush, kuvakollaasi
Richard Nixon, George W. Bush Sivuprofiilissa vasemmalla Richard Nixon, oikealla George W. Bush, kuvakollaasi Richard Nixon,George W. Bush,bushien valtakausi

Teeman kesän 2020 historiadokumentit kertovat amerikkalaisista presidenteistä ja mahtisuvuista. Bush, Nixon, Kennedy – liberaalit ja konservatiivit, yläluokka ja tavallinen kansa.

Teeman kesän historiadokumenteissa nähdään, kuinka Amerikan poliittinen kenttä ei jakaudu ainoastaan demokraatteihin ja republikaaneihin, tai liberaaleihin ja konservatiiveihin – vaan myös yläluokkaan ja tavalliseen kansaan. Edellistä edustavat Bushin mahtisuku ja Kennedyt, jälkimmäistä komeettamaisen uran tehnyt ja häpeälliseen eroon päätynyt Richard Nixon.

Bushien valtakausi

Teemalla tiistaisin 2.6.–7.7. klo 21.00, jaksot Areenassa maanantaisin samalla viikolla

"The guy has no class", sanoi kuulemma John F. Kennedy vastaehdokkaastaan Richard Nixonista USA:n vuoden 1960 presidentinvaalin aikaan. Lausahdus on vaikea suomentaa ytimekkäästi, mutta Kennedy tarkoitti sitä, että Nixon oli, niin kuin olikin, sosiaalisesti alempaa kastia. Vaikka Nixon oli vanhoillinen republikaani ja kova antikommunisti, ja Kennedy puolestaan profiloitui vapaamielisenä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kannattajana, näistä kahdesta Kennedy edusti rahaa ja vanhaa valtaa.

Bushin suvun rinnalla Kennedytkin olivat nousukkaita. Bushien rahat oli tehty jo 1800-luvulla, ja ensimmäisen presidentti Bushin isä Prescott, hänkin 1950-luvulla senaattorin virkaa kokeillut, kuului perheineen Connecticutin ylhäisimpiin seurapiireihin.

George H. W. ja Barbara Bush lapsineen perhepotretissa. Takaoikealla tuleva presidentti George W. Bush.
Teksasilaistuneen George H. W. Bushin perhe ryhmäkuvassa, tässä suvun kotiseudulla Connecticutissa. George H. W. ja Barbara Bush lapsineen perhepotretissa. Takaoikealla tuleva presidentti George W. Bush. George H. W. Bush,George W. Bush,teeman historia

Kuusiosainen dokumenttisarja Bushien valtakausi keskittyy kahteen George Bushiin: George H. W. Bushiin (1924–2018, presidenttinä 1989–1993) ja hänen poikaansa George W. Bushiin (s. 1946, presidenttinä 2001–2009).

George H. W. Bushin ja hänen poikansa elämänurat – ja poliittiset urat – ovat keskenään kovin erilaiset. Mutta heitä yhdistää yksi asia: kumpikin syntyi äärimmäisen vaikutusvaltaiseen ja rikkaaseen perheeseen keskelle kovia odotuksia, ja kumpikin joutui tekemään kovan työn päästäkseen esiin isänsä varjosta. Se tavallinen tarina siis, yläluokkaisissa piireissä.

Aateluus velvoittaa, myös tasavaltalaisessa USA:ssa, ja niinpä nuori George H. W. Bush lähti isänsä vastustelusta huolimatta vapaaehtoisena sotaan, ja sodan jälkeen taistelutoveriensa kohtalosta järkyttyneenä Bush koki velvollisuudekseen palvella maataan myös rauhan töissä. Itsenäistyäkseen isästään hän teki ensin ratkaisevan irtioton, jonka seurauksena pesunkestävästä jenkistä tuli teksasilainen öljymies.

Pesunkestävästä jenkistä tuli teksasilainen öljymies.

Mitä tarkoittaa, kun yläluokan kasvatti päättää palvella maataan? Se tarkoittaa lähtöä politiikkaan itsevarmana ja luontevasti kuin urheilukisaan, voiton tavoittelua kerran toisensa jälkeen. Bush vanhemman poliittiset vakaumukset eivät olleet kiveen hakattuja, vaan niitä soviteltiin tarpeen ja suhdanteiden mukaan. Sen sijaan lojaalisuus omille ja pelin säännöille oli ehdoton periaate. Sellainen toki on rasite, kun vastassa on vaikkapa Ronald Reaganin kaltainen showmies.

George H. W. Bush oli harvinainen presidentti: hän hävisi vaalit virassa istuessaan haastajalle, Bill Clintonille. Mutta Clintonin kahdeksan vuoden jälkeen Bushin suku palasi Valkoiseen taloon.

Kiinnostavaa on, kuinka George W. Bushissa itärannikon patriisisuku oli vain kahdessa sukupolvessa tuottanut aidon teksasilaisen. Tai ainakin melkein aidon. Toki hänen ympärillään oli vielä tiettyä jenkin tuoksua, mutta oli tultu kauas Prescott Bushin ajasta ja elämänpiiristä.

George W. Bush muistetaan yhtenä USA:n lähihistorian kiistellyimmistä presidenteistä, aina valinnastaan saakka vaaleissa, joita seurattiin viikkokausien ajan maailman mediassa pieniä juridisia yksityiskohtia myöten. Hänen kahdelle kaudelleen mahtui suunnattomia onnettomuuksia ja mullistuksia syyskuun 11. päivästä 2001 aina vuoden 2008 suureen finanssikriisiin.

Muutamassa vuodessa maailma on edelleen muuttunut niin, että harva muistelee George W. Bushia, joka kuitenkin vain kymmenisen vuotta sitten oli vielä Yhdysvaltain presidentti. Tosin moni on haikaillut hänen peräänsä, ja aikakauden, jolloin saattoi ainakin luottaa presidentin käyttäytyvän julkisuudessa kunnollisen kotikasvatuksen saaneen henkilön tavoin. Hän oli kuitenkin Bushin suvun – siis yläluokan – kasvatti.

"I just don't like the guy" – Richard Nixon

Richard Nixonin nousu ja tuho Teemalla tiistaisin 14.7.–4.8. klo 21, koko sarja Areenassa 13.7. alkaen

Richard Nixon näyttää kaksin käsin voitonmerkkiä helikopterin ovella matkalla pois Valkoisesta talosta erottuaan USA:n presidentin virasta.
Voitonmerkki vielä tappion hetkelläkin: Richard Nixon poistuu Valkoisesta talosta. Richard Nixon näyttää kaksin käsin voitonmerkkiä helikopterin ovella matkalla pois Valkoisesta talosta erottuaan USA:n presidentin virasta. Kuva: Robert Knudsen / Left/Right Production/CNN Richard Nixon,teeman historia

Richard Nixon, Yhdysvaltain politiikan nouseva nuori tähti, suoranainen komeetta. Sellaista poliittista persoonaa on melkein vaikea kuvitella. Mutta juuri sitä Nixon oli uransa alussa. Miten hänestä tuli se harmaantunut ja väsähtänyt presidentti, joka joutui nielemään ylpeytensä ja eroamaan virastaan vuonna 1973?

Vaatimattomista oloista ponnistanut lahjakas nuorukainen (hän olisi päässyt huippuyliopisto Harvardiin, mutta perheellä ei ollut moiseen varaa) Richard Nixon kävi sodat ja lähti sitten politiikkaan 33-vuotiaana asettumalla ehdokkaaksi edustajainhuoneen vaaleissa 1946. Hän haastoi demokraattien suositun paikallisen edustajan ja näytti heti kyntensä kovaotteisena kampanjoijana. Kongressissa hän profiloitui intomielisenä kommunistien ja vakoojien jahtajaana, joka meni varoituksista piittaamatta sinne, minne oma vainu ohjasi. Vain kuusi vuotta myöhemmin hän oli jo senaattori ja pian valittu varapresidentiksi.

Varapresidentti on Amerikassa usein melko vaisu virka. Mutta iäkkään presidentti Eisenhowerin varamiehenä Richard Nixon oli jatkuvasti julkisuudessa, kotimaan ja koko maailman lehdissä, uutiskuvissa, radiossa, televisiossa. Hän kiersi edustamassa Yhdysvaltoja ja antoi kovan vastuksen jopa Nikita Hruštševille. Mikä voisi pysäyttää tällaisen supertähden?

Neliosainen dokumenttisarja Richard Nixonin nousu ja tuho on koottu kokonaan aikalaistallenteista: kuva- ja äänimateriaalista, joka on peräisin Nixonin elämän ajalta. Ilman selostajan kommentaareja etenevä sarja pyrkii näyttämään tapahtumat sellaisina kuin ihmiset tuolloin ne näkivät uutisissa.

Politiikassa ei tapahdu ihmeitä. Ne pitää tehdä itse.― Richard Nixon

Se piirtää kuvan miehestä, joka ehti tottua voittamaan tahtonsa voimalla. "Politiikassa ei tapahdu ihmeitä", Nixon sanoo. "Ne pitää tehdä itse." Sitten hän joutui kohtaamaan tappion.

Nixon oli erikoinen kansansuosikki. Toistuvana lausahduksena häntä seurasi yksinkertainen kommentti: "I just don't like the guy", "En vain pidä koko miehestä." Hänen persoonassaan oli monille jotain yksinkertaisesti luotaantyöntävää aina alusta asti.

Lukemattomille Nixon oli silti sankari. Nixonin persoonaa tulee helposti ajatelleeksi jälkiviisaasti Watergate-skandaalin valossa: ilmankos hänestä ei pidetty, mieshän oli kiero kuin korkkiruuvi ja suorastaan rikollinen. Mutta eikö asiassa liene ollut kysymys myös siitä, keneen kukin haluaa samastua? Kennedyn perheeseen, jotka elivät juuri niin kuin unelmien rikkaat ja kuuluisat? Vai Nixoniin, jonka esiintyminen oli niin epähienoa, ettei häntä voinut pitää edes nousukkaana?

Nixon itsekin viittaa Kennedyn suvun asemaan "Amerikan kuninkaallisina". Ja John F. Kennedystä Amerikka saikin itselleen satumaisimman johtajansa. Aivan vakavissaan puhutaankin "Camelotista", ikään kuin Kennedyn ympärillä olisi ollut Artur-kuninkaan hovi pyöreine pöytineen.

Elokuvaohjaaja Oliver Stone pani fiktiivisen Nixonin suuhun repliikin, jonka tämä lausuu synkkänä Kennedyn muotokuvalle: "Sinussa amerikkalaiset näkevät sen, mitä haluavat olla. Minussa he näkevät sen, mitä oikeasti ovat." Hieman liian näppärän dramaattista, voisi ajatella – mutta vuonna 2000 USA:n presidentinvaalien käytetyin vertauskuva tiivisti George W. Bushin ja Al Goren välisen eron (molemmat toki upporikkaiden sukujen vesoja) yksinkertaisesti kysymykseen, kumman kanssa olisi luontevampaa istua kaljalla. Eikö se ole tavallaan sama kysymys tai ainakin sukua sille?

Kuninkaalliset Kennedyt

Kennedyn viimeinen puhe Teemalla tiistaina 11.8. klo 21.00, Areenassa 10.8. alkaen
Kennedyn klaani Teemalla maanantaisin 18.5.–22.6. klo 14.15, jaksot Areenassa neljä viikkoa

John F. Kennedyn – sekä Bobbyn ja Edwardin – rooli Nixon-dokumentissa on suuri. Oikeastaan Nixonin ura piirtyy rinnakkaisena Kennedyille, heitä vasten, heidän vastakohtanaan.

Kennedy itse on aiheena dokumentissa Kennedyn viimeinen puhe, joka nähdään tiistaina 11. elokuuta. Vain neljä viikkoa ennen kuolemaansa John F. Kennedy piti Amherst Collegen opiskelijoille juhlapuheen suuren runoilijan Robert Frostin (1974–1963) kunniaksi.

USA:n presidentti John F. Kennedy pitämässä puhetta Amherst Collegessa lokakuussa 1963.
John F. Kennedy pitää puhetta opiskelijoille. USA:n presidentti John F. Kennedy pitämässä puhetta Amherst Collegessa lokakuussa 1963. Kuva: Northern Light Productions John F Kennedy,kennedyn viimeinen puhe

Dokumentissa käydään läpi Kennedyn ja Frostin suhdetta: vanhus näki, tai tahtoi nähdä, tässä nuoressa poliitikossa jonkinlaisen sielunsukulaisen ja maansa tulevaisuuden. Välit rikkoutuivat vähän ennen Frostin kuolemaa, mutta Kennedy halusi korjata asiaa pitämällä nousevalle nuorisolle inspiroivan puheen Frostin nimikkokirjaston avajaisiksi.

Kennedy oli kasvanut hyvin samanlaisessa ympäristössä kuin monet kuulijoistaan. Eliittikouluissa, joissa kilpailuhenki oli kovaa ja perinteet arvossaan – eikä oppilaskunnan voinut varsinaisesti sanoa edustavan läpileikkausta yhteiskunnasta. "Tavallisesta" julkisesta koulusta tullut opiskelija oli täällä poikkeustapaus.

Enemmän kuin Kennedystä dokumentti kertookin siitä, millainen ilmapiiri eliittikoulussa aikoinaan vallitsi, millaista maailmankuvaa siellä rakennettiin. Palveluaate, poliittinen maltillisuus, vanhanaikainen sivistys, luja usko siihen, että vilpitön ja pätevä ihminen voi marssia minne vain ja "make a difference", niin kuin amerikkalaiset sanovat. Kennedyn vierailu koulussa vuonna 1963 on selvästi tehnyt vaikutuksen nuoriin. Eikä heistä ihan huonoja aikuisia tullutkaan. Kuten sanottu: aateluus velvoittaa, etuoikeudet merkitsevät myös velvollisuuksia.

Kennedyn suvusta kertova kuusiosainen dokumentti Kennedyn klaani nähdään myös kesän aikana uusintana parin vuoden takaa.

Kokonaisuutta sivuaa myös saman viikon perjantaina nähtävä Oliver Stonen elokuva JFK – avoin tapaus, salaliittojännärin huikea klassikko, jonka asiallinen sisältö on ainakin puoliksi sepitettä (tosin monet ällistyttävät seikat elokuvassa ja varsinkin sen henkilögalleriassa ovat ilmeisesti täyttä totta). Oli murhaa koskevista teorioista mitä mieltä hyvänsä, Stonen elokuvan äärellä voi vielä kerran syventyä luotaamaan Kennedyn tähdenlennon jättämän jäljen ja salamurhan jättämän trauman syvyyttä.

Yle Teema

Teema Twitterissä ja Facebookissa