Lintujen laulukautta on vielä jäljellä! Nyt kannattaa olla valveilla öisin ja aamuisin. Tänä vuonna linnunlaulua pääsee kuulemaan paremmin kuin yleensä, kun liikenteen meteli on vähentynyt. Luontotoimittajat Asko Hauta-Aho ja Minna Pyykkö sekä lintuasiantuntija Jan Södersved valvoivat toukokuun alun yön kuunnellen lintujen aamukonserttia Lohjan Hyvelänjärvellä ja raportoivat kuulemastaan Radio Suomeen tunnin välein. Minna Pyykkö palaa tässä kirjoituksessa aamun taianomaisiin tunnelmiin.
00.00 Lämmin yö retkituolissa
Istumme Askon ja Janin kanssa retkituoleilla Lohjalla Hyvelänjärven töyräällä seittitakiaisten keskellä. Takanamme viljasiilon viereen parkkeeratun lähetysauton sisällä äänisuunnittelija Mikko Kuokka hoitaa lähetystä ja tallentaa yön ääniä maastoon vietyjen mikrofonien kautta. Autosta loistaa himmeä valo. Muutenkaan ei ole aivan umpipimeää. Takanamme vanhan Turuntien toisella puolella olevan koulurakennuksen viereen on ilmestynyt pihavalo, ja se kajastaa himmeästi tänne rinteen alle asti. Istumme törmällä ja katsellemme pohjoiseen päin. Siellä suunnassa on kuitenkin niin pimeää, ettei maisemasta erotu mitään. Pimeyden keskeltä kuuluu hanhien pajatusta. Erotamme joukosta ainakin valkoposkihanhien haukahtelua.
Olemme täällä taas vuoden jälkeen samassa paikassa ja samalla kokoonpanolla. On jännittävää saapua tänne uudestaan, en ole käynyt tällä välillä kertaakaan.
Yö on kuitenkin aivan erilainen kuin vuosi sitten. Silloin oli tähtikirkasta ja kylmää, nyt lämpöä on yli kahdeksan astetta. Tullessa satoi, ja maa on edelleen märkä. Ilmassa on sumua. Taskulampun valokiila valaisee pisarapylväitä yössä, ja retkituoli kostuu heti, kun siitä nousee.
Valkoviklo huutaa pimeässä. Sen ääni kaikuu tyynessä yössä komeasti. Ääni tulee jostain korkealta, lintu tekee muutaman kierroksen päällämme ja seuraamme äänen liikkumista, mutta emme näe lintua. Rantasipin ääni kuuluu myös taivaalta. Se on varmaankin muuttomatkalla.
Lajeja: valkoviklo, rantasipi, valkoposkihanhi
02.00 Pajatusta ja naukaisuja
Annamme ensimmäisen raporttimme Radio Suomeen heti kello kahden uutisten jälkeen. Juttelemme säästä. On jännittävää nähdä, miten näin lämmin yö tulee vaikuttamaan tulevaan lajimäärään. Jan kertoo, että pitkän kylmän kevään jälkeen tämä lämmin sää on saanut hyönteissyöjiä saapumaan viime päivinä Suomeen. Ehkä tulemme kuulemaan ja näkemään jo ensimmäisiä kirjosieppoja.
Jan veikkaa kuitenkin, että lajimäärä jää viime vuosia vähäisemmäksi, ehkä noin neljäänkymmeneen. Hän on lohjalaisena retkeillyt viime päivinä näilläkin pelloilla ja tietää, että lumen puutteen takia peltojen kevättulva on nyt ennätysvähäinen. Se tarkoittaa todennäköisesti sitä, että vesilintuja ja kahlaajia on vähemmän kuin aiemmin. Yritämme katsella pimeyteen, mutta vielä ei erotu vaaleita laikkuja, joiden voisi olettaa olevan vettä.
Kuovin ääni on käynyt harvinaiseksi näillä pelloilla.
Toivon, että kuulisimme aamun aikana kuovin upean äänen. Jan toteaa, että se on mahdollista, mutta kuovin ääni on käynyt harvinaiseksi näillä pelloilla. Ennen se kuului keväiseen peltomaisemaan, mutta viime vuosina kuoveja ei ole pesinyt yhdelläkään näistä pelloista.
Yö ei ole hiljainen vaan hanhien ääniä kuuluu taustalla jatkuvasti. Joukosta erottuu tundrahanhien kilkahtelua ja valkoposkihanhien haukahtelua, mutta on mahdotonta päätellä, miten monta lintua pelloilla on. Toisinaan pajatus kiihtyy emmekä tiedä, liikkuuko lähistöllä kettu vai onko pulinan voimistumiselle jokin muu syy. Välillä kuulemme töyhtöhyyppien naukaisuja, ja kaukaa kantautuu vaimeasti kaulushaikaran pulloon puhaltamista muistuttavan ääni.
Uusia lajeja tunnin aikana: kaulushaikara, tundrahanhi, töyhtöhyyppä
03.00 Metsiemme soittorasia
Tähtiä ei näy. Tuulee vähän ja on edelleen hämmästyttävän lämmintä. Valon määrä tuntuu lisääntyneen hiukan. Asko on havaitsevinaan vaaleana hohtavan laikun pellolla vasemmalla, siellä mistä hanhien ääniä edelleen kuuluu. Yritän pinnistellä, että näkisin saman, mutta en ole varma havainnostani.
Puoli neljältä kiuru aloittaa aamukonsertin livertelyllään. Räkättirastas ja punarinta ehtivät myös aloittaa laulunsa ennen neljää. Punarinta tuntuu laulavan aivan metsään asetetun mikrofonin vieressä – ihan kuin se olisi asettunut siihen varta vasten konsertoimaan. Asko puhuu siitä metsiemme soittorasiana, ja siltä sen helisevä ääni yössä kuulostaakin. Lehtokurppa lentää ylitsemme pari kertaa.
Peltoaukean takana olevassa metsäsaarekkeessa muutaman kilometrin päässä näkyvät auton valot. Ihmettelemme jonkin aikaa sen edestakaisia liikkeitä. Muuten liikenteen ääniä ei kuulu. Se johtuu luultavasti tästä korona-ajasta.
Tänä keväänä voimme keskittyä entistä paremmin juuri tähän hetkeen ja näihin ääniin.
Meidän lähetykseemme koronarajoitteet eivät suoraan vaikuta. Retkituolit ovat joka tapauksessa monen metrin päässä toisistaan. Irlannin kansainvälinen Dawn Chorus -lähetys, johon mekin olemme jo kolmena keväänä osallistuneet, on kuitenkin koronan takia tänä keväänä peruttu. Hankkeen vetäjä, energinen irlantilainen Derek Mooney, on ollut tekemässä lähetystä jo vuosikymmenten ajan. Hän on varmasti pettynyt. Meistäkin tuntuu, että yöstä puuttuu jotain, kun emme voi osallistua kansainväliseen lähetykseen, emmekä kuule kuulokkeilla Derekin ja kumppaneiden innostunutta jutustelua ja eksoottisia linnunääniä ympäri maailmaa. Eri maiden luontotoimittajien erilaiset energiatasot, puherytmi ja raportointityylit ovat olleet aika hauskaa kuunneltavaa. Meidän rauhallinen rytmimme on ehkä herättänyt heissä ihmetystä. Mietin, ovatkohan Derek Mooney ja hänen kollegansa kuitenkin tänä aamuna retkellä lintuja kuuntelemassa.
Tiedän, että intialaiset luontotoimittajat ainakin ovat parhaillaan liikkeellä. He kirjoittivat kuukausi sitten Dawn Chorus -porukalle, että aikovat tehdä joka tapauksessa omaa linnunlaululähetystä tänäkin keväänä. He haluavat tarjota piristävää kuunneltavaa intialaisille, jotka ovat olleet eristyksissä koronan takia. Mahdollisia linnunlaulun kuulijoita heillä onkin melko paljon, kun Intiassa on asukkaita 1,3 miljardia! Toimittaja kuvaili viestissään, miten ihmisten ja liikenteen väheneminen on auttanut kuulemaan lintuja ja hänen mukaansa myös innostanut lintuja laulamaan suurissakin kaupungeissa. Hän arveli saastemäärien vähenemisen lisänneen myös lintujen laulua.
Juttelemme Askon ja Janin kanssa Intian linnunäänistä ja omista ääniunelmistamme. Palaamme kuitenkin pian tämän aamun tunnelmiin. Tänä keväänä voimme keskittyä entistä paremmin juuri tähän hetkeen ja näihin ääniin.
Uusia lajeja tunnin aikana: kiuru, lehtokurppa, räkättirastas, kapustarinta, punarinta
04.00 Hyttynen konserttisalissa
Nyt valon lisääntyessä aamun konsertti on kunnolla käynnistynyt. Istumme tuoleillamme kuin konserttisalissa ja kuuntelemme esiintyjiä: solisteja ja taustakuoroa, pitkiä soljuvia livertelyjä ja lyhyitä huutoja. Mustarastaan huilumainen laulu kaikuu hienosti metsämikrofonin edustalla, vaimeammin laulavat punakylkirastas ja laulurastas. Keltasirkku laulaa innokkaasti aivan lähellä, toinen kauempana. Kuulemme myös talitiaisen ja sinitiaisen laulua. Teeren pulina kuuluu vaimeana jossain kauempaa ja silloin tällöin kuulemme kaulushaikaran puhaltelua. Ensimmäinen peippo aloittaa laulunsa vasta vähän ennen viittä.
Nyt näemme jo paremmin vesilampareen pellolla. Se on tosiaan melko pieni, ja niin täynnä mustia pisteitä, että näyttää kuin sinne ei enempää mahtuisi. Pisteet ovat yöpyviä valkoposki- ja tundrahanhia. Hanhet yöpyvät mielellään vedessä. Ehkä ne kuulevat paremmin saapuvien saalistajien askeleet. Emme ehdi laskea joukkoa, ennen kuin osa jo lähtee liikkeelle. Arviomme kuitenkin, että niitä on noin tuhat. Hanhien yö alkaa olla päättynyt ja ne lentävät pieninä parvina ruokailemaan lähipelloille.
Kalasääski lentää pellon yli länteen – se on ehkä menossa aamukalaan. On niin lämmintä, että havaitsemme ensimmäisen hyttysenkin, ja vaalea yöperhonen lepattaa ohitsemme.
Uusia lajeja tunnin aikana: mustarastas, teeri, keltasirkku, punakylkirastas, talitiainen, kurki, sinitiainen, peippo, laulurastas, varis
05.00 Mykkäfilmien näyttelijöitä
Aurinko nousee viiden maissa, mutta tänä aamuna emme näe sitä pilvien takaa. Näemme kuitenkin maiseman jo selkeästi: Hyvelänjärven pellot ja metsäsaarekkeet, jotka muistuttavat ajasta, jolloin järveä ei vielä ollut kuivattu viljelytarkoituksiin. Näemme lehtipuurivin pellon keskellä painaumassa, ja tiedämme että siellä virtaa Nummenjoki peltomaiseman halki. Pellot jatkuvat kauempana, ja siellä hohtaa muutamia pieniä vaaleita vesilaikkuja.
Jos näkisin vain valokuvan tästä hämärän aamun maisemasta, en ikinä voisi ymmärtää, miten hieno hetki tässä on kyseessä.
Mietin, että jos näkisin vain valokuvan tästä hämärän aamun maisemasta, en ikinä voisi ymmärtää, miten hieno hetki tässä on kyseessä. Olisi mahdotonta kuvitella kaikkia näitä ääniä, joita auringonnousun aikaan kuuluu. Laulurastaan, keltasirkun, sinitiaisen, töyhtöhyypän, talitiaisen laulukuoroon liittyvät tässä vaiheessa myös tiltaltti ja pajulintu.
Lajilista karttuu, kun pääsemme Janin kaukoputken avulla näkemään tarkemmin pellolle. Valon lisääntyessä mustavalkoinen maisema muuttuu vähitellen värilliseksi. Jan katselee suokukkojen soidinta kaukoputkella ja kuvailee, miten suokukkojen komeisiin höyhenpukuihinkin tulee vähitellen mustan ja valkoisen lisäksi myös ruskean eri sävyjä. Suokukkoja emme olisi voineetkaan kuulla yöllä, koska ne ovat äänettömiä, ja touhukas soidinkin on hiljaista puuhaa – ne vaikuttavat vähän mykkäfilmien näyttelijöiltä.
Uusia lajeja tunnin aikana: naakka, sääksi, sepelkyyhky, vihervarpunen, palokärki, tiltaltti, mustapääkerttu, pajulintu, västäräkki, pikkuvarpunen, viherpeippo, kottarainen, tavi, suokukko, liro, naurulokki, laulujoutsen, kalalokki, sinisorsa, mustaviklo
06.00 Lentävä rusakko
Tuulihaukka lekuttelee vastapäisen metsän yllä, ja kirjosieppo lennähtää läheiseen koivuun. Se ei kuitenkaan laula. Ehkä se on vasta saapunut muuttomatkaltaan.
Pääsemme seuraamaan nyt hyvin pellon elämää. Askoa naurattaa, miten topakasti töyhtöhyypät puolustavat peltoaluetta variksilta. Jos varis erehtyy lentämään pellon yli, se saa heti pesäänsä puolustavan töyhtöhyypän kintereilleen. Seuraamme yksinäisen variksen ylilentoa, ja pellon yli päästyään se kraakkuu voitonriemuisen kuuloisesti. Täällä ollaan!
Näemme myös pari metsäkaurista ja muutaman rusakon. Yksinäinen kurki tepastelee pellolla pitkän aikaa.
Metsämikrofonista kuuluu outoa rapinaa, vikinää ja pulinaa. Emme näe sinne. Hetken kuulosteltuamme päättelemme, että se on orava. Se seisoo varmaankin mikrofonin päällä. Ääni tuntuu kuuluvan niin läheltä. Ehkä mikrofonin tuulisuojan karvat ihmetyttävät sitä. Ehkä se pohtii, että mikä ihme tänne kotimetsään on tullut. Tai sitten karvat kiinnostavat sitä pesän sisustusmateriaalina. Viime keväänä samaisesta paikasta kuului myös erikoista nyppimisääntä, ja päättelimme silloin, että siellä oli varmaan talitiainen tai joku muu pikkulintu nyhtämässä karvoja pesätarpeiksi.
Eväitä on syöty ja kahvia juotu. Askoa väsyttää. Me Janin kanssa emme myönnä mitään. En myönnä silloinkaan olevani väsynyt, kun Jan vinkkaa, että rusakko ruokailee kauemmalla pellolla. Luulen hetken löytäneeni sen kiikareillani, kunnes se yllättäen lähteekin lentoon!
Havaitsemme vain yhden lentokoneen aamun aikana. Jan näkee kännykästään, että se on ainoa Suomen ilmatilassa oleva kone. Se on matkalla Taipeista Frankfurtiin. Kuulemme myös kuovin huudon, joka saa kaikki iloiseksi.
Uusia lajeja tunnin aikana: kirjosieppo, tuulihaukka, kuovi, punajalkaviklo, hippiäinen, tylli/pikkutylli
07.00 Alkaa jännittää
Seitsemän jälkeen aamu on jo niin pitkällä, että ensimmäiset laulavat linnut ovat jo lopettaneet. Tosin tänä aamuna konsertti tuntuu jatkuvan vähän tavallista pidempään. Ehkä se johtuu siitä, että aamu on pilvinen ja hämärä. Lajilistaan saadaan viljasiilon taakse suhahtanut harakka ja kesykyyhkyjä. Havaittuja lintulajeja on tässä vaiheessa yllättävän paljon, 47. Jatkamme lajien laskemista yhdeksään, ja nyt alkaa jännittää pääsemmekö kuitenkin yli viidenkymmenen.
Läheinen koivu on vielä lehdetön, vaikka viime vuonna muistan tähän aikaan ihailleeni siinä hohtavan vihreitä hiirenkorvia. Kauempana kasvava pienempi koivu näyttää olevan vähän pidemmällä, Askon mukaan päästäisenkorvilla. Leskenlehtiä kasvaa rinteessä enemmän kuin viime vuonna. Vanha mäyränpesä on edelleen valkovuokkorinteessä, ja rinteen päällä ympärillämme kasvavat toista metriä korkeat seittitakiaiset. Huomaan heiluneeni jättikokoisessa pilkkihaalarissani sen verran, että takiaisia löytyy lahkeista ja hihansuista.
Uusia lajeja tunnin aikana: telkkä, sirittäjä, käpytikka, kesykyyhky, harakka
08.30 Viime minuutilla vielä yksi ääni
Puoli yhdeksältä teemme viimeisen lähetyksen radioon. Käymme siinä läpi yön kulkua.
Kaulushaikaran puhaltelua kuuluu nyt vielä aamullakin. Nummen kirkonkellot soivat lähetyksen aikana. Näemme seittitakiaisilla tiklin ja kuittaamme lajimääräksi 53. Viime minuutilla juuri ennen yhdeksää kuuluu kuitenkin vielä metsäkirvisen ääni, joten todellinen lajimäärä on 54. Määrä on paljon suurempi kuin arvioimme etukäteen. Vähän ennen yhdeksää aurinko valaisee kaistaleen kauempana näkyvää metsän reunaa. Pari laulujoutsenta laskeutuu pellolle ja aamuvalo osuu hienosti niihin. Vaikuttaa siltä, että on tulossa lämmin päivä.
Linnunlaulujen aamu päättyy ja ryhdymme keräilemään tavaroitamme kasaan. Aika meni jälleen yllättävän nopeasti. Tuntuu hassulta, että olemme jököttäneet tällä samalla muutaman neliön alueella yhdeksän tuntia lintujen äänistä intoillen.
Uusia lajeja tunnin aikana: tikli ja metsäkirvinen
Aamun aikana havaitut lajit:
Harakka, hippiäinen, kalalokki, kapustarinta, kaulushaikara, keltasirkku, kesykyyhky, kirjosieppo, kiuru, kottarainen, kuovi, kurki, käpytikka, laulujoutsen, laulurastas, lehtokurppa, liro, metsäkirvinen, mustapääkerttu, mustarastas, mustaviklo, naakka, naurulokki, palokärki, pajulintu, peippo, pikkuvarpunen, punakylkirastas, punajalkaviklo, punarinta, rantasipi, räkättirastas, sepelkyyhky, sinisorsa, sinitiainen, sirittäjä, suokukko, sääksi, talitiainen, tavi, teeri, telkkä, tikli, tiltaltti, tundrahanhi, tuulihaukka, tylli/pikkutylli, töyhtöhyyppä, valkoposkihanhi, valkoviklo, varis, viherpeippo, vihervarpunen, västäräkki
