Hyppää pääsisältöön

Sairaanhoitaja Marika Nyqvist on nähnyt, kuinka pelko saa koronapotilaat sulkeutumaan – “On hirveää, että pystyimme viettämään potilaiden kanssa vain vähän aikaa”

Sairaanhoitaja Marika Nyqvist
Marika Nyqvistin mielestä koronaosastolla työskentelyssä fyysisesti raskainta oli hiostavan suojavarustuksen käyttö. Koronahoitajan suojaukseen kuuluvat kirurginen hengityssuoja, visiiri, esiliina ja hanskat. Monet suojaavat myös hiuksensa myssyllä. Sairaanhoitaja Marika Nyqvist sairaanhoitajat

Kun sairaanhoitaja Marika Nyqvistin työnantaja ilmoitti maaliskuussa, että koronapotilaita varten perustettavalle infektio-osastolle tarvitaan 60–80 vapaaehtoista sairaanhoitajaa, Nyqvist ilmoittautui heti.

– Koronaosastolla työskentely tuntui ammattimaisesti ja – toivottavasti – ainutlaatuiselta tilaisuudelta nähdä, miten tämänkaltaista epidemiaa hoidetaan, ja myös auttaa, Nyqvist kertoo Naisasiatoimisto Kaartamo & Tapanaisessa.

Vapaaehtoisia ei kuitenkaan riittänyt tarpeeksi. Nyqvistin mukaan jopa puolet sairaanhoitajista oli komennettuna infektio-osastolla. Valmiuslain perusteella sairaanhoitajaksi kouluttaneella on työvelvollisuus yleisvaarallisen tartuntataudin levitessä.

– Osalle siinä oli varmaan pakkoa, eikä yleisfiilis ollut kaikilla hyvä. Osa pelkäsi tosi paljon eikä olisi halunnut kohdata koronaa niin läheltä.

Kertakäyttösuojien peseminen herättää hämmennystä

Marika Nyqvist ehti elää Kolmiosairaalassa koronaosaston arkea reilut pari kuukautta, kunnes koronapotilaiden hoito keskitettiin toukokuun lopussa Kirurgiseen sairaalaan.

Suurin ero omaan työhön kirurgisena hoitajana elinsiirto-, haima- ja maksakirurgian osastolla oli omalta tartunnalta suojautumisen tarve. Se oli myös työn fyysisesti raskain osuus, koska suojavarusteet hiostavat.
Henkisesti raskainta oli pelko tartunnasta.

– Oli hirveää, että pystyimme viettämään potilaiden kanssa vain vähän aikaa. Saattoi olla, että hoitaja kävi katsomassa heitä vain pari kertaa työvuoronsa aikana.

Nyqvist kertoo koronatautiin sairastuneiden potilaiden hoitamisen olevan enimmäkseen hengityksen tukemista eri apuvälinein sekä jonkin verran lääkehoitoa. Sairaanhoitajat työskentelevät potilaiden työpareina eivätkä tapaa potilashuoneissa potilaita välttämättä yhtä aikaan, ellei potilas tarvitse paljon perushoitoa.

Yleisissä tiloissa hoitajat eivät käytä suojavarusteita, sillä potilaat pysyttelevät omissa huoneissaan.

Suojavarusteista ei ollut Nyqvistin mukaan ainakaan Kolmiosairaalassa varsinaista pulaa, mutta sairaanhoitajien keskuudessa on huolta varustuksen riittävyydestä: suojaavatko ne tarpeeksi? Kaikkialla näin ei ole ollut. Esimerkiksi Laakson sairaalassa henkilökunnan keskuudessa oli keväällä oma koronaepidemiansa, kun lähes kymmenen prosenttia sairaalan alueen työntekijöistä sairastui.

Nyqvistin työkavereissa hämmennystä herätti myös se, että kasvoja suojaavat visiirit olivat ennen koronapandemiaa kertakäyttötavaraa, mutta nyt hoitajat pesivät niitä uuskäyttöön itse.

– Työyhteisössä oli läsnä pelko siitä, että mitä jos saa tartunnan ja vie sen kotiin. Ja tietenkin myös se, onko kenties kohta itse siellä omalla osastolla hoidettavana.

Potilaiden hätä lisää kuormitusta

Marika Nyqvist kohtaa kirurgisen hoitajan työssään kuolemaa, mutta kaikille koronaosaston hoitajille kuolema ei ollut yhtä tuttua. Myös hoitajalle on raskasta, kun potilaat joutuvat pärjäämään tai kuolemaan ilman omaisiaan.

– Pelko saa monet potilaat sulkeutumaan. Pelkoa lisää, kun joka kanavasta tulee uutisia koronasta ja kuinka maailmalla on hirveästi kuolemaa.

Myös se, ettei taudista tiedetä tarpeeksi, lisää potilaiden ahdistusta. Nyqvist kertoo, että normaalitilanteessa lääkäri tai hoitaja voivat antaa potilaalle tietoa, ja vaikka tieto ei olisi miellyttävää, se helpottaa. Nyt kukaan ei voi sanoa oikein mitään varmaa.

Vaikeita hetkiä oli, kun vuodeosastolla olevan potilaan vointi huononi, ja hänet täytyi siirtää teho-osastolle hengityskonehoitoon.

– Näimme potilaiden hädän, kun he ymmärsivät olevansa juuri nyt se koronapotilas, joka joutuu teholle. Paniikki on hirveä, mutta potilaat lääkitään ja he saavat olla hengityskoneessa unessa ja rauhassa, Nyqvist sanoo.

Sairaanhoitajan arvostus on 2500 euroa kuukaudessa

Koronaepidemian kevään tautihuippu saavutettiin Suomessa huhtikuussa. Enimmillään sairaaloissa oli samaan aikaan 244 covid-potilasta.

Samassa kuussa Marika Nyqvist teki koronaosastolla normaalit päivävuorot sekä kahdeksan yövuoroa ja työskenteli pääsiäisen pyhät. Hänen tienestinsä huhtikuun ajalta olivat kaikkiaan noin 2500 euroa nettona. Peruspalkkaa siitä oli 1900 euroa. Muutaman kymmenen euron lisät tulivat noin kymmenen vuoden kokemuksesta alalta.

Sairaanhoitajien työn tärkeydestä ja arvostuksesta on puhuttu paljon tänä keväänä paljon sekä koronaviruksen että kunta-alan uusien työsopimusten neuvottelukierroksen takia. Sairaanhoitajien palkkaus on jäänyt jälkeen yleisestä palkkakehityksestä, kun vertaa vaikkapa sairaalainsinöörien palkkoihin.Vastaavasti ammattikorkeakoulutuksen hankkinut, samassa sairaalassa toimiva sairaalainsinööri voi tienata lisineen bruttona yli 5000 e, kun sairaanhoitajan peruspalkka jää lisineen noin 2500 euroon.

– Tätä epäoikeudenmukaisuutta en kestä, tai näköjään kestän, koska työskentelen edelleen sairaanhoitajana, mutta tämä ärsyttää minua viikottain jos ei päivittäin, Nyqvist sanoo.

– Me sairaanhoitajat arvostamme tätä työtä, koska tiedämme miten vaikeaa ja raskasta työtä se on ja haluamme siitä asianmukaista liksaa.

Tätä epäoikeudenmukaisuutta en kestä, tai näköjään kestän, koska työskentelen edelleen sairaanhoitajana.

Joissakin maissa koronapandemian kuormittavuutta sairaanhoitajille on kompensoitu rahalla. Esimerkiksi Ruotsissa ja Saksassa hoitajat saavat koronalisää. Suomessa sellaista ei ole alettu vielä maksaa.

Kunta-alan neuvotteluissa saatiin keväällä aikaan hoitoalan oma sote-sopimus, jonka mukaan sairaanhoitajien palkkoja nostetaan yleiskorotuksena 1,22 prosenttia ja noin vuoden kuluttua yksi prosentti.

– En uskaltanut toivoa mitään, joten kaikki on plussaa.

Nyqvist toivoo ennen kaikkea laajempia rakenteellisia toimia palkkauksen parantamiseksi.

– Näkisin itse tärkeänä tasa-arvo-ohjelman, joilla naisvaltaisten alojen palkat saataisiin kurottua miesten kanssa samalle tasolle.

Joukkoirtisanoutuminen edessä epidemian jälkeen?

Sairaanhoitajat ovat lakkoilleet Suomessa vain muutaman kerran. Ensimmäisen kerran 1960-luvulla ja 1990-luvulla pariinkin otteeseen. Terveys- ja sosiaalialan ammattijärjestö Tehyn vuoden 2007 työtaistelussa yliopistosairaaloiden kriittisistä tehtävistä oli irtisanoutumassa valtaosa hoitajista. Sen seurauksena liittoon kuuluvien sairaanhoitajien palkat nousivat sadoilla euroilla.

Marika Nyqvist uskoo, että palkkoja saadaan päivitettyä kunnolla vain laajoilla irtisanoutumisilla tai niiden uhalla.

– Pelkään pahoin, että se on meidän ainoa keinomme, ja se on epätoivottavaa ja valitettavaa muiden ihmisten kannalta, Nyqvist sanoo.

– Sairaanhoitajat eivät voi jättää nyt töitään, ja koemme myös velvollisuuden hoitaa tämän koronan alta pois. Mutta uskon, että tämän vuoden lopussa tai ensi vuoden alussa ihmisiä lähtee alalta.

sairaanhoitaja Marika Nyqvist
Marika Nyqvist on huolissaan siitä, kiinnostuvatko nuoret ihmiset enää sairaanhoitajan työstä. "En ole ollut henkilökohtaisesti yhdessäkään työpaikassa, jossa jokin sijaisuus tai vakanssi ei olisi aina auki. Osastot pyörivät jatkuvasti vajailla hoitajamäärillä." sairaanhoitaja Marika Nyqvist sairaanhoitajat

Koronaosaston hyviä hetkiä

Koronapandemian hoito on muistuttanut Marika Nyqvistiä myös siitä, mikä alalla on hyvää, jos resurssit ovat kunnossa.

– Olin koronaosastolla ensimmäistä kertaa alan työssä, jossa ehdin tehdä kaiken. Oli kummallista, kun ei ollut kiirettä, Nyqvist kiittelee.

Olin koronaosastolla ensimmäistä kertaa alan työssä, jossa ehdin tehdä kaiken.

Hän kertoo että sairaanhoitajan työhön liittyy myös paljon onnistumisen kokemuksia: potilaat lähtevät kotiin yleensä paremmassa kunnossa, kun sairaalaan tulivat.

Myös koronaosastolla on ilon hetkiä. Yksi sellainen on, kun hengityskoneessa jopa viikkoja ollut ihminen herätetään, ja hän alkaa ymmärtää, mitä on tapahtunut.

– Vaikka päällimmäinen tunne on yhä hätä, monet ovat kertoneet, että se muuttuu nopeasti kiitollisuudeksi siitä, että on hengissä, Nyqvist sanoo.

– Suurin osa myös koronapotilaista paranee ja pääsee kotiin, ja ne ovat ihania hetkiä.

Teksti: Outi Kaartamo

Kuuntele sairaanhoitaja Marika Nyqvistin haastattelu ja koko Naisasiatoimisto Kaartamo & Tapanaisen jakso Yle Areenasta: