Hyppää pääsisältöön

Äidin poika – Sami Kieksin tarina

Alakouluikäisenä Sami Kieksi mietti, miten paljon paskaa yhden ihmisen elämään voi tulla. Äidistään irtirevityn pojan tarina on rankka. Mutta samalla se on toiveikas. Kiusatusta, rötöstelevästä ja herkästä pojasta on kasvanut yksi Suomen kiinnostavimmista dokumentintekijöistä. Ja nyt hän on huolissaan uusista toimettomista – niistä nuorista, joita koronan aiheuttaman talouskriisin jälkimainingit uhkaavat.

Keskiviikkona 3.6. Suomi on elänyt kaksi päivää uutta avautumisen aikaa. Ravintolat ja kahvilat ovat jälleen auenneet. Ihmiset ovat kömpineet koloistaan takaisin kaduille ja harjoittelevat nyt toistensa kohtaamista uudessa tilanteessa.

Helsingin Tokoinrannassa harmaat joutsenenpoikaset ovat juuri kuoriutuneet, pörröisinä ja suloisina ja ihmisiä on kerääntynyt katsomaan luonnon ihmettä. Emo on rakentanut poikasilleen liukumäen veteen, jotta elämän ensimmäiset selviytymisharjoitukset voivat alkaa.

Viereisellä tiellä, radan varressa hyvin tavallisen näköinen nuori mies farkuissa, harmaassa hupparissa ja olkalaukku harteillaan loittonee näkyvistä tasaista, mutta varsin määrätietoista tahtia. Junankiskot kirskuvat, ja ilmassa leijailee sama raudan tuoksu kuin Ruotsin Karungissa hylätyn rautatieaseman lähellä melkein 30 vuotta sitten.

Siellä, Karungin keltaisen omakotitalon pihassa 6-vuotias Sami Kieksi käy läpi yhden elämänsä hirveimmistä hetkistä, joka tulee seuraamaan häntä kipeänä pisteenä läpi elämän.

Vanhemmat ovat juuri eronneet, ja äiti on lähdössä pois. Äiti sanoo Samille, että nyt ei nähdä hetkeen. Sami on äidin poika. Häntä on ollut vaikea vieroittaa tissiltäkin. Nyt pieni poika tarrautuu kaikilla voimillaan äitiinsä, mutta se ei riitä.

Sami revitään väkisin irti äidistään.

Alkaa monen synkän mutkan kulkeva polku, jonka aikana määrätietoisesta ja herkästä pojasta kasvaa tuo radan vartta pitkin loittoneva mies, Sami Kieksi – yksi Suomen kiinnostavimmista dokumentintekijöistä.

”Traumoista ei koskaan pääse eroon, ne seuraavat elämän loppuun asti. Mutta olen käsitellyt niitä moneen kertaan, ja ne on vaan hyväksyttävä.”

********

”Minua oikeastaan ärsyttää, kun kaikkialla kysellään nyt, miten syrjään jätetyt nuoret pärjäävät”, ohjaaja Sami Kieksi sanoo.

”Näiden ihmisten elämä on aina ollut poikkeustilaa. Olemme vitsailleet poikien kanssa, että tämähän on sitä elämää, minkä he kyllä osaavat.”

Pojilla Kieksi tarkoittaa keväällä ilmestyneen menestyssarjan, Logged inin, päähenkilöitä. Sarjassa seurattiin yhteiskunnan syrjäyttämiä ja kotiinsa eristäytyneitä nuoria miehiä, joiden kanssa ohjaaja on edelleen yhteyksissä yhteisen Whatsapp-ryhmän kautta.

Istumme Helsingin Linnunlaulussa kahvilla ja keskustelemme paitsi Kieksin elämästä myös korona-ajan eristyksestä, sen seurauksista ja Kieksin työstä dokumenttiohjaajana. Ensivaikutelma Kieksistä on hyvin leppoisa, pehmeä ja empaattinen. Mutta syrjään jätetyistä – Kieksi haluaa käyttää nimenomaan tätä termiä, sillä syrjäytynyt on hänen mielestään leimaava ja eriarvoistava – puhuttaessa hänen äänensä on kiristynyt ja hän tosiaan vaikuttaa hieman ärsyyntyneeltä.

”Ei tämä tilanne ole muuttanut niiden elämää, jotka ovat jo syrjässä. He ovat eläneet poikkeusaikaa koko elämänsä. Meidän pitäisi olla nyt huolissaan niistä, jotka ovat uusia toimettomia. Niistä, jotka ovat vaarassa tippua nyt”, Kieksi sanoo.

Häneltä on juuri ilmestymässä uusi dokumenttisarja Toimettomat (lue dokkarin esittely tästä), jossa seurataan kahden kuukauden ajan koronan takia eristyksissä olevia nuoria. Osalla heistä on ongelmia mielenterveyden kanssa, moni menettää työnsä tai joutuu lomautetuksi. He ovat toimettomia, kuten sarjan nimikin kertoo. Niitä, joista nyt pitäisi olla huolissaan. Tulevia lama-ajan nuoria.

Kieksi näkee korona-ajan yhteiskunnan sulkemisesta aiheutuvan lisävelan, konkurssien ja työttömyyden vaikutukset tulevaisuuteen vakavina. Niistä seuraava toimettomuus on hänen mukaansa juuri se, joka uhkaa jättää ihmisen syrjään.


Jalkoja




Jalkoja
Kuva: Laura Oja
Docventures

Siksi hänen mielestään päätöksenteossa pitäisi nyt suunnata katse 20 vuoden päähän ja siihen, millaiset ovat nyt otettavan lisävelan ja työpaikkojen menetysten vaikutukset tämän hetken nuoriin tulevaisuudessa.

”Historiasta pitäisi oppia. Tämä tilanne tulee pilaamaan monen ihmisen elämän”, Kieksi sanoo.

Eikä hän tarkoita sillä varsinaisesti viruksen tekosia, vaan yhteiskunnan tilaa.

Kieksi tietää varsin hyvin, mistä puhuu, sillä hän on itse kuulunut siihen joukkoon nuoria, jonka tulevaisuus ei ole aina näyttänyt niin kirkkaalta.

********

Isä on vastassa koulun pihalla. Sen piti olla äiti, jonka piti tulla hakemaan.

Auton takapenkillä on Samin tavarat. Isä ilmoittaa, että nyt lähdetään Torniosta kohti Kemijärveä ja Sami muuttaa hänen luokseen asumaan. Samia ärsyttää.

Sosiaaliviranomaiset olivat päättäneet, että minun on parempi mennä asumaan isäni luokse. Silloin se ärsytti suunnattomasti, koska olin juuri ihastunut ja saanut kavereitakin. Jälkeenpäin ajateltuna se oli hyvä asia.― Sami Kieksi

Ensimmäisellä luokalla Sami on kaverinsa Viktorin kanssa laskenut kolmannen luokan matematiikan kirjoja niin pitkälle, että opettaja on jo suuttunut. Todistuksessa on kymppejä, ja Viktorin kanssa suunnitellaan aikuisuutta astronautteina.

Toisella luokalla alkavat äidin mielenterveysongelmat ja alkoholismi. Äidin uusi mies on väkivaltainen, vaikkakin Samia kohtaan hauska pelleilijä. Äiti katoaa päiväkausiksi, ja Sami joutuu pitämään huolta 1- ja 2-vuotiaista sisaruksistaan. Hän on itsekin vasta kahdeksanvuotias.

lapsi ja koira
Sami Kieksi joutui jo nuorena pitämään pienistä sisaruksistaan huolta. Vaikka hän on käynyt äitinsä kanssa asioita läpi ja yrittänyt rohkaista muutokseen, historia toistaa itseään ja pikkusisaret joutuvat nyt käymään läpi samoja asioita kuin Sami nuorena. Sen näkeminen ärsyttää. lapsi ja koira Kuva: Sami Kieksin kotialbumi Docventures

Sami joutuu olemaan sisarustensa takia poissa koulusta usein. Hän ei enää saa opetuksesta kiinni. Numerot tippuvat, mikä ärsyttää kilpailuhenkistä poikaa. Häntä kiusataan fyysisesti ja henkisesti. Neljännen luokan Sami joutuu kertaamaan.

Saatoin olla viikonkin poissa koulusta. Jäin pahasti jälkeen, ja se vitutti. Minua myös kiusattiin sen takia, koska jengi luuli, että lintsaan tahallani.― Sami Kieksi

Ja 4. luokalla hän on myös silloin, kun isä seisoo koulun pihalla Samin tavarat pakattuina. Kukaan ei ole kertonut pojalle, että hänen elämänpiirinsä muuttuu jälleen.

Ärsytyksen lisäksi läsnä on iso huoli siitä, mitä äidille tapahtuu. Boheemi, taiteilijasieluinen äiti on Samille kaikki kaikessa. Oman elämänsä ongelmista huolimatta äiti on tunteellisesti älykäs ja opettaa Samille, että kaikesta on puhuttava. Ei kannata padota asioita sisäänsä.

Nyt äiti jää Tornioon ja Sami matkaa Kemijärvelle. Poika revitään jälleen irti äidistään, joskin tällä kertaa henkisesti.

********

Logged in -sarjaa ylistettiin kautta linjan kriitikoiden arvioissa muun muassa siitä, että se kuvasi vaikuttavasti, mutta alleviivaamatta nuorten, tietokonepelejä pelaavien ja koteihinsa syrjäytettyjen miesten elämää.

Kieksi on tallentanut dokumenttiinsa ajatuksia ja elämää niiltä ihmisiltä, joilta ei tavallisesti kukaan kysy, mitä heille kuuluu tai mitä he ovat mieltä. Näiden ihmisten elämänpoluilla on usein niin suuria kolhuja ja pettymyksiä, ettei heillä ole luottamusta muihin ihmisiin.

Kieksin työtä helpottaa se, että hän voi oman taustansa takia antaa päähenkilöille myös itsestään jotain. Hän menee kuvauksiin ihmisenä, joka puhuu toiselle ihmiselle rehellisesti ja myös omat tunteensa näyttäen.

Oma tausta auttaa myös siinä, että Kieksi osaa esittää oikeat jatkokysymykset ja tarttua oikeisiin tunnetiloihin.

”Kun on itse elänyt poikkeustilaa 6-vuotiaasta aikuisuuteen, tunnistaa asioita ja tunnetiloja, joihin tarttua. Usein ihmiset puhuvat muuta kuin oikeasti ajattelevat.”

Kieksi on puhunut avoimesti elämänsä vastoinkäymisistä ja saattaa kertoa niistä myös päähenkilöilleen, jos se tuntuu siinä hetkessä luonnolliselta ja tarpeelliselta.

”Jos en avaa itseäni, tuskin saan päähenkilöitäni luottamaan ja avautumaan minulle. Puhun ihmisenä ihmiselle.”

Kieksi sanoo, ettei häntä saa järkytettyä millään asialla, mutta kuvauksissa tulee toki tilanteita, jotka pysäyttävät. Hän ei pyri olemaan neutraalina ohjaajana taustalla, vaan heittää päähenkilöilleen myös ajatuksia siitä, mistä he voisivat saada apua, ja kannustaa heitä asioissa, joissa he ovat hyviä – olipa se sitten pelaamista tai jotakin muuta.

“Olen huomannut, että ajatusten heittäminen on paras tapa auttaa. Vaikka vastaus olisi ensin ei, ajatukset jäävät alitajuntaan”, Kieksi sanoo.

Kieksin mukaan Logged inin päähenkilöistä kaikilla menee sarjan jälkeen lähtökohtaisesti paremmin kuin ennen sarjaa ja he ovat saaneet valtavasti lisää itseluottamusta.

”Monella heistä on tarve puhua. Kun voi avoimesti puhua itselle häpeällisistä asioita, se vapauttaa ja voimauttaa. Se on terapeuttista.”

********

”Tuollaisilla tyypeillä ei ole mitään mahdollisuuksia mihinkään”, komisario toteaa Samille Raision poliisiasemalla.

15-vuotias Sami on juuri jäänyt kiinni myymälävarkaudesta, eikä poliisilta liikene ymmärrystä jälleen kerran vääriin porukoihin ajautuneelle nuorelle.

Kun Sami muuttaa 10-vuotiaana suoraan koulun pihalta Kemijärvelle isänsä luo, elämä rauhoittuu hetkeksi. Sami saa pitkästä aikaa käytyä kunnolla koulua. Mutta jo vuoden päästä tulee lisää vastoinkäymisiä, kun isä sairastuu syöpään ja joutuu neljäksi vuodeksi sairaalaan.

Kun isä sairastui, mietin, miten paljon paskaa yhden ihmisen elämään voi tulla.― Sami Kieksi

Sami asuu muutaman vuoden lapsettoman setänsä ja tätinsä luona tiukkojen rajojen ja kovan kasvatuksen ilmapiirissä. Hän löytää kamppailulajit ja erityisesti taidon, jossa hän etenee Lapin piirin parhaimpien joukkoon. Kamppailulajiin hän purkaa tuntitolkulla energiaansa ja pahaa oloaan ja valmentaa samalla myös nuorempia harrastajia.

Tiukka kuri oli minulle hyvä asia, koska muuten olisi voinut ehkä mennä vieläkin huonommin.― Sami Kieksi

Kun isä sitten pääsee pois sairaalasta, hänen yrityksensä on mennyt konkurssiin, ja niin Samin ja isän tie vie työn perässä ensin Nivalaan ja jo kuukauden päästä siitä Kustaviin. Sami joutuu jälleen lyhyen ajan sisällä vaihtamaan koulua kahteen otteeseen.

Nivalassa isossa koulussa Sami otetaan hyvin vastaan, mutta pienessä Kustavissa Lapin lapsi on kummajainen, eikä “parempien perheiden” lapsien seuraan ole pääsyä.

Kustavissa olin kuin avaruusolio. Minua kiusattiin ja naurettiin, että onko teillä siellä Lapissa edes telkkaria.― Sami Kieksi

Ja pian Sami istuu poliisilaitoksella Raisiossa, josta on kotiin pitkä matka.

Kun Sami tiedustelee komisariolta, miten hän pääsisi putkasta kotiin keskellä yötä, tämä vastaa, että Samin kaltaiset huligaanit löytäisivät kyllä kotiin kävellen. Raision ja Kustavin välimatka on noin 60 kilometriä.

Kun kahdeksannen luokan jälkeinen kesäloma sitten alkaa, Sami lähtee äitinsä luo Tornioon ja kertoo isälleen, ettei aio palata Kustaviin.

Äidin luona Sami purkaa pahaa oloaan. Kun äiti kysyy, minne Sami haluaisi, tämä vastaa, että Tampereelle. Miksi, äiti kysyy.

Sami Kieksi vanhempiensa kanssa
Äiti on opettanut pojalleen tunteiden käsittelyä ja sitä, että vaikeistakin asioista on puhuttava. Isältään Sami on saanut tasapainoa ja miehen mallia. Sami Kieksi vanhempiensa kanssa Kuva: Sami Kieksin kotialbumi Docventures

Sami vastaa haluavansa opiskella näyttelemistä ja elokuvan tekemistä. Näyttelijän ammatti on ollut astronautti- ja lentäjähaaveiden rinnalla Samin unelma-ammatti lapsesta saakka.

Äidillä on itselläänkin paha olla, joten hän tarttuu Samin ajatukseen ja muuttaa Tampereelle Samin ja nuorimman poikansa kanssa. Kesän he viettävät turvakodissa. Samin siskopuolet jäävät pohjoiseen huoltajuuden saaneelle isälleen.

Äidilläkin alkaa mennä paremmin, kun hän saa Tampereella ensimmäistä kertaa kunnollista hoitoa, mutta lopulta hän ei kuitenkaan kestä eroa nuorimmista lapsistaan ja muuttaa takaisin Tornioon. Sami ilmoittaa, että hän ei lähde mukaan ja jää 16-vuotiaana yksin Tampereelle.

Yksin asuva nuori voisi helposti hukata viimeisetkin rippeet kiinnostuksesta kouluun, mutta 9. luokalla Samin numerot nousevat kahdella. Tampereella, isossa kaupungissa hän ei ole kummajainen kenellekään. Sami kertoo elämästään opinto-ohjaajalleen, joka harjoittelee Samin kanssa vapaa-ajalla Teatterikorkeakoulun pääsykokeisiin, vaikka alaikäisiä ei edes oteta mukaan. Hän uskoo Samiin.

Opinto-ohjaajan merkitys varsinkin yläkoululaiselle on suuri. Silloin tehdään isoja ratkaisuja. Huono opo voi pilata monta elämää. Olen edelleen oman opinto-ohjaajani kanssa yhteydessä.― Sami Kieksi

Opo auttaa yhdessä rehtorin kanssa myös siinä, että Samin yläasteen kokonaisuutta arvioidaan höllemmin seitsemännen ja kahdeksannen luokan osalta. Lopulta päättötodistus on melkein kahdeksan pinnassa.

Opon usko ja kannustus ovat iso asia Samin elämässä. Eikä hän ole luovuttajatyyppiä muutenkaan. Kun Teatterikorkeaan ei pääse, Sami puhuu itsensä Tampereen teatteriin harjoitteluun ja Pyynikin kesäteatteriin töihin useammaksi vuodeksi.

19-vuotiaana hänen näyttelee jo merkittävää roolia Tampereen teatterin suuren näyttämön teoksessa Hullu Kuningas – yhdessä Heikki Nousiaisen, Turkka Mastomäen ja Heikki Kinnusen rinnalla.

Sitä seuraa media-alan opinnot ja erilaiset työnkuvat yli sadassa eri tv-tuotannossa.

********

Linnunlaulun kahvilassa istuu nyt mies, joka on tyytyväinen elämäänsä. Sami Kieksi on vasta juhlinut 30-vuotiaspäiviään. Dokumenttitöitä riittää, ja Kieksi onkin lyhyessä ajassa noussut yhdeksi Suomen kiinnostavimmista dokumentintekijöistä. Lisäksi hän tekee kolmivuorotyötä Mieli ry:n Sekasin Gaming -chatin päivystyksessä ja järjestää vuosittain Bailupaatti-festaria, vastapainona dokumenttiensa rankemmille aiheille.

Kuulostaa paljolta työmäärältä, mutta Kieksi tykkää siitä, mitä hän tekee.

“Toimettomuus ei tee minulle hyvää”, hän toteaa.

Ja kenellepä se tekisi.

Tulevaisuuden kuvissa näkyy myös fiktiivisen elokuva teko ja näytteleminen, johon Kieksi jossain vaiheessa uskoo palaavansa.

Elämä on hyvää.


Sami Kieksi




Sami Kieksi
Kuva: Laura Oja
Docventures

Mutta huoli äidistä. Se ei ole kadonnut minnekään ja vetää vakavaksi. Äidistä puhuessaan Kieksi laskee usein katseensa alas. Niinä hetkinä hänestä voi nähdä pienen palan sisällä asuvasta, loputtomasta tuskan.

“Äidin poislähdöt ovat olleet elämässäni vaikeita paloja”, Kieksi sanoo.

Ja vaikka hän tunnustautuu äidin pojaksi, isällä on ollut hänen selviytymisessä iso rooli. Isä on ollut se tasapainoinen aikuinen, joka toi pienen pojan elämään rauhaa.

“Lopputulos olisi voinut olla minun osaltani erilainen ilman hyvää isää”, Kieksi toteaa.

Isäkään ei ole selvinnyt elämästään helpolla. Kieksin silmiin nousee edelleen kyyneleet, kun hän muistelee kertaa, jolloin isä oli tullut käymään Karungin kotitalolla eron jälkeen. Hän oli löytänyt ylhäältä kuvan, jossa Sami nojailee iloisena äidin uuden miehen kanssa. Isä piti kuvaa kädessään, itki ja kysyi, oliko tämä nyt Samin uusi isä.

“Olin nähnyt isäni aina vain vahvana miehenä. Siinä hetkessä ymmärsin isän heikkouden ja tunsin sisälläni kaiken sen tuskan, jota isä tunsi, kun hän menetti vaimon ja lapset”, Kieksi kertoo.

Kaikkien näiden perheen vastoinkäymisten rinnalla kiusaaminen ei ole tuntunut Kieksistä niin dramaattiselta asialta.

Nyt äiti on vakavasti sairas, vaikka on vasta viisissäkymmenissä. 30-vuotias Sami on yhä äidin poika, joka pelkää omien vanhempiensa kuolemaa ja jolla on läheiset välit perheeseensä.

”Kuolema on käynyt lähellä meidän perheessä monta kertaa. Se yhdistää. Mutta aina saa pelätä sitä viimeistä puhelua. Olen pelastanut äitini monta kertaa”, Kieksi kertoo.

”Voisin olla vihainen. Mutta äiti on tuonut niin paljon hyvää elämääni. Hän on opettanut tunteiden käsittelyä ja sen, että kaikesta pitää puhua. Äiti on vähän taiteilijaluonne ja taitava maalari. Ja tunnetasolla älykäs. En ole katkera, vaikka lapsuudessani on asioita, jotka edelleen ärsyttävät. Äidilläni on ollut myös vaikea lapsuus. Pyrin aina ymmärtämään ihmistä.”

Sami Kieksin selviytymistarinan ydintä kuvaa hyvin kiinalainen sananlasku, joka on Kieksin suosikki: “Et voi estää surun lintuja lentämästä pääsi yli, mutta voit estää niitä pesimästä hiuksiisi."

Docventuresin erikoislähetys: Koronaeristyksen aika nähdään tiistaina 9.6. Yle TV2:ssa ja Areenassa klo 20.00 alkaen. Sami Kieksi on mukana studiossa keskustelemassa.

Illan dokkarina nähdään Sami Kieksin uutuus Toimettomat. Lue dokkariesittely tästä!