Neljännesvuosisadan ikäinen Kuss-kvartetti ryhtyi viime vuonna suururakkaan: Beethovenin kaikkien kuudentoista jousikvarteton äänittämiseen kahden viikon aikana livenä Tokion Suntory Hallin konserteissaan. Musiikinhistorian monumentteihin kuuluvia kvartettoja varten Jana Kuss ja hänen kvartettonsa saivat Nippon-säätiön Stradivariukset käyttöön, ja tuloksena on ajatuksia herättävä ja hyvin laadukas Beethoven-boksi.
Kuuntelin tätä arviota tehdessäni kolmena kokoelmana julkaistun sarjan keskimmäistä, joka sisältää kolmen Rasumovski-kvarteton lisäksi Kvarteton nro 10 ”Harppu” ja f-molli-Kvarteton nro 11, ”Serioso”. Erityisen hienon sarjasta tekee se, että Kuss-kvartetti on onnistunut luomaan kullekin kvartetolle omanlaisensa tunnelman – ollaan kaukana vanhanaikaisesta automaattivaihteella-soitosta. Kuss-kvartetin nelikolla on ihailtava kyky lähestyä kvartettoa samalla tapaa kuin pianisti kaksine käksineen lähestyisi sonaattia: muovailla musiikillisia fraaseja tuolta venytellen, täältä painottaen, aivan kuin yhtenä tulkkina.
Paikoin Kuss-kvartetti äityy nähdäkseni liiallisuuksiin rikkoessaan musiikin virtaa. Beethoven leikki jousikvartetoissaan – samaan tapaan kuin pianosonaateissaankin – rytmillä sekä fraasien sisäisillä painotuksilla rikastaen, venyttäen tai jopa rikkoen klassista symmetriaa. Ajatuksena kai oli, että kuulijan odotuksilta fraasien symmetriasta viedään sopivin paikoin matto alta. Näitä poikkeamia esiin kaivaessaan Kuss-kvartetti kuitenkin tekee pahimmillaan karhunpalveluksen säveltäjän huolella valmistamalle rytmiselle tenholle. Välillä rytmiset jipot pyöristyvät kokonaan olemattomiin, välillä kvartetto – erityisesti primas Jana Kuss – painottaa tahtien tai melodisten eleiden ensimmäisiä nuotteja tympeän maneristisesti. Parhaimmillaan soitosta taasen välittyy spontaani, luova henki jännittäviä käänteitä sisältävän seikkailun kietoessa pauloihinsa.
Jostain syystä teosten välillä on myös tässä suhteessa eroja: huomattavan paljon säveltäjänsä hassutuksia sisältävän ensimmäisen Rasumovski-kvarteton kaksi ensimmäistä osaa ovat joko menneet soittajilta yli hilseen, ja siksi muotoilu on välillä lähes käsittämätöntä, tai sitten heidän näkemyksensä vain jää minulle vieraaksi. Vakavahenkisemmässä toisessa Rasumovskissa Kuss suhtautuu nuottikuvaan minusta uskottavammin pystyen silti välittämään e-mollikvarteton kuumeisen koleerisuuden ja romanttisen haaveilun.
Vaikka yhtäältä Beethovenin musiikki on vaarassa muuttua muodottomaksi, toisaalta Kussin käsissä kvartetot soivat hyvin yllätyksellisesti ja tuoreesti: ”Harppu” eli Kvartetto nro 10 on suorastaan huikea ja ”Serioso” eli nro 11 hykerryttävän sekopäinen! Ensimmäisen Rasumovski-kvarteton kohdalla olisin kaivannut enemmän kriittisyyttä sen tutkimisessa, mitä säveltäjä itse asiassa on kirjoittanut, mutta paljastuuhan siinäkin musiikista jännittäviä yksityiskohtia. Kuss-kvartetin live-esitysten improvisatorisuutta lähestyvä välittömyys ja riskinotto sekä spontaanin tuntuiset reaktiot kvartetin jäsenten välillä ovat juuri sitä, mitä Goethen lienee tarkoittanut ”neljän järkevän henkilön keskustelulla”: pääsemme keskelle kiinnostavaa, ajatuksia herättävää diskurssia, jonka kielenä soivat Beethovenin erityislaatuiset sävelet.
Kuss-kvartetin puhdas, vaivattoman resonoiva sointi välittyy miellyttävän, läsnäolevan äänityksen myötä hienosti; pääosin suvereenin soiton, luontevan, kevyen artikuloinnnin ja vahvojen dynaamisten erojen myötä Kussin tuore Beethoven-kokoelma erottuu selvästi edukseen. Toimikoon samalla varoittavana esimerkkinä siitä, kuinka nokkeluus voi joskus kääntyä itseään vastaan; mielelläni kuuntelen silti soittoa, jossa esittäjät ovat ottaneet esitettävän musiikin omakseen, kuten Kuss-kvartetti äänityksissään Tokion Suntory Hallista.
”Beethoven: The String Quartets, vol. 2. Live from Suntory Hall, Tokyo”. Ludwig van Beethoven: Jousikvartetot nro 7 ”Serioso”, 8 ”Harppu”, ja 9–11 eli ”Razumovski-kvartetot”. – Kuss-kvartetti. (Rubicon, RCD 1045 D 2)
Kuuntele Uudet levyt 9.6.2020, toimittajana Ville Komppa.