Katso, tää on Helsinki, sun ikioma Stadisi!

Kun Helsinki vuonna 1550 perustettiin nykyisen Vanhankaupungin rantamille, toivottiin siitä nopeasti kasvavaa, vireää kilpailijaa Suomenlahden kauppamahdille Tallinnalle. Pakkomuutoin asutettu kaupunkipahanen kasvoi kuitenkin hitaasti, vaihtoi jopa paikkaa, mutta varttui sitten vaivihkaa ihanaksi, joskus myös ärsyttäväksi Itämeren tyttäreksi. Herroistaankin Helsinki tunnetaan. Millainen kaupunki on tarttunut filmille, kuva- ja ääninauhoille? Elävä arkisto kutsuu sinut matkalle Helsinkiin. Lähe fölikseen, siis messiin!

Helsinki täytti 12.6.2020 ansiokkaat 470 vuotta. Paljon onnea!

Helsinki ennen vuotta 1917

Rautakaudella, vuosisatojen ajan ennen 1200-lukua, Helsinki kuului hämäläisten alueisiin. Heidän reittinsä kulkivat sisämaasta Vantaanjokea pitkin merelle. Huopalahden kohdalla he käyttivät väylänään vaatimatonta, kalanmädistä nimensä saanutta Mätäojaa.

1200-luvun puolivälissä Helsingin alueelle tuli ruotsalaissiirtolaisia hämäläisiä vastaan tehdyn ristiretken myötä. Hämäläisasutus vetäytyi pohjoisemmaksi ja ruotsalaiset asettuivat rannikkoseuduille. Helsingin vaakuna on myöhemmin laadittu kuvaamaan tätä tapahtumaa, ruotsalaisten saapumista Helsinkiin.

1500-luvun alkupuoliskolla Helsingin rannat olivat kuitenkin vielä asumattomat, vain Koskelan ja Kumpulan kylissä oli elämää. Vuonna 1548 hiljaiselo rikkoutui, kun rannoilta alettiin kaataa metsää kuningas Kustaa Vaasan käskystä. Paikalle oli määrä nousta kaupunki: Hansa-liiton hallussa olevan Tallinnan oli aika saada kilpailijakseen uusi suomalainen merikaupunki. Aivan ensiksi paikaksi oli suunniteltu Santahaminaa.

Helsinki perustettiin 12.6.1550 Vantaanjoen suulla sijaitsevan Helsinginkosken rannalle. Koska paikallisia asukkaita ei ollut, määräsi kuningas Rauman, Ulvilan, Porvoon ja Tammisaaren kaupunkien porvarit muuttamaan Helsinkiin. Kaikki eivät kuitenkaan kuninkaan määräystä totelleet: etenkin raumalaiset pitkittivät muuttoa. Osa Helsinkiin muuttaneista myös palasi pian takaisin kotiseuduilleen.

Koska Tallinnasta tulikin osa Ruotsia jo vuonna 1561, perusteet Helsingin olemassaololle hiipuivat ja kaupungin kasvu hidastui pitkäksi ajaksi. Paremman sataman toivossa kaupunki päätettiin vuonna 1640 siirtää uudelle paikalle nykyiseen Kruununhaan kaupunginosaan.

Historiansa ensimmäiset 200 vuotta Helsinki oli vaatimaton pikkukaupunki. Kaupungin merkitys alkoi kasvaa, kun vuonna 1748 Ruotsi menetti sotien seurauksena itäisimmät alueensa Venäjälle. Helsingin edustalle alettiin rakentaa valtakunnan itäisen osan turvaksi Viaporin eli nykyisen Suomenlinnan merilinnoitusta, joka kuuluu Euroopan suurimpiin.

Vuonna 1812 kaupungista tuli Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupunki ja vuonna 1917, maan itsenäistyessä, Suomen tasavallan pääkaupunki.

"Niin gimis on Stadi, siks toivomus snadi, et tsiigaa sais sen vielä kerran"

Vanhin Ylestä löytyvä filmitallenne Helsingistä on vuodelta 1906. Ensimmäiset sähköraitiovaunut olivat juuri tulleet katukuvaan. Koska liikkuvaa kuvaa tuolta ajalta ei juurikaan ole, moni tunteekin 1900-luvun alun Helsingin Signe Branderin valokuvista.

Filmiyhtiö Aho & Soldan tallensi lyhytkuviinsa Helsingin sykkeen ja 1930-luvun voimakkaan eteenpäinmenemisen hengen. Kaupungin arkea edustivat koneet, laitteet ja tehtaat. Vaikka koneiden rytmi oli huumaava, kuviin pääsivät myös tehtaissa puurtavat työläiset ja arjen askareissaan ahertavat kaupunkilaiset. Näemme, miten Töölöä rakennetaan rivakasti ja miten huolitellut mutta huolettomat kaupunkilaiset viettävät vapaa-aikaansa.

Vuonna 1950 Helsinki täytti 400 vuotta. Suomen Filmiteollisuus käy lyhytfilmissään kunnianhimoisesti läpi kaupungin siihenastisen kehityksen kokonaisuudessaan. Vuonna 1954 valmistunut valistusfilmi puolestaan varoitti pääkaupungin vaaroista, maalaistyttö Ainon (Maija Karhi) oli syytä pitää siellä varansa. Lipevän gigolon osan esittää Leo Jokela.

Täällä on loistavia joropaikkoja ja tyylikkäitä kavaljeereja. Kyllä Hesa on aina Hesa.― Elli houkuttelee Ainoa Helsinkiin (1954)

Ohjelma 16-vuotiaiden Arja-Liisan ja Mikaelin tyypillisestä lauantaista Helsingissä vuonna 1966 näyttää, miten erilaista elämää eri yhteiskuntaluokissa elävät nuoret tuolloin elivät. Arja-Liisa on hissityttö Stockmannilla ja Mikael oppikoululainen. Lauantai oli sekä työ- että koulupäivä.

Kielestäänkin kaupunki tunnetaan, Helsingin tapauksessa slangista. Lauletun slangin peruskiviin kuuluvat ainakin Niin gimis on Stadi sekä Stadin kundi. Ensimmäisen kirjoitti Sörkan ja Kallion Ässärykmenttiin kuulunut Veikko Lehmuksela jatkosodassa vuonna 1941, jälkimmäisen Georg Malmstén vuonna 1952.

Yksi suomen kielen maineikkaimmista ja vihatuimmista s-äänteistä on Helsingin murteeseen liitetty tapa lausua s-kirjain, niin sanottu stadi-s. Aristoteleen kantapäässä pohdittiin kesäkuussa 2020, mitä syntistä tuossa viattomassa kirjaimessa on?

Lataa

Hesa vai Stadi?

Joskus kuulee sanottavan, etteivät "tosihelsinkiläiset" milloinkaan kutsu kaupunkiaan Hesaksi. No sehän ei tietenkään pidä paikkaansa, minkä todistaa vaikkapa Georg Malmsténin Stadin kundin sanat: "Niin monenlaista stadia mä matkallani näin, mut sydämessä Hesaa aina kaipaamaan mä jäin. Kun Rion yössä senjoriittaa minä sekstasin, niin Hesan friiduu muistelin."

Helsingin paikannimiä ja sen asukkaiden historiaa tutkinut Heikki Paunonen muotoilee asian seuraavasti:”Stadilaisuutta, hesalaisuutta ja helsinkiläisyyttä ei voi ahtaa tiukkaan muottiin, ja nämäkin käsitteet, niin Stadin rajat kuin stadilaisuuden ja helsinkiläisyyden olemuskin, limittyvät ja muuntuvat koko ajan jopa yksittäisten ihmisten mielissä.”

Sitaatti on Paunosen teoksesta Stadin mestat (2010).

Helsinki on osiensa summa

Kaikkien kaupunkien tapaan myös Helsinki on jaettu eri osiin. Kaupunginosajako muotoutui 1800-luvulla ja etenkin vuonna 1946 alue laajeni suuresti uusien liitosten myötä. Vuonna 2020 Helsingissä on kaikkiaan 60 kaupunginosaa. Niistä yksikään ei kuitenkaan ole esimerkiksi Hakaniemi, vaikka kaikki helsinkiläiset tietävät, missä Hakaniemi on.

Lataa

Helsingin suuri alueliitos 1946

Alueliitosta oli valmisteltu 1920-luvulta saakka. Vuoden 1946 alussa se sitten tapahtui: Helsinkiin liitettiin Helsingin maalaiskunnasta muun muassa Tali, Pitäjänmäki, Konala, Pakila, Tuomarinkylä, Suutarila, Pukinmäki, Malmi, Tapanila, Puistola, Viikki, Vartiokylä, Mellunkylä, Herttoniemi, Herttoniemeen tuolloin kuulunut Roihuvuoren alue, Laajasalo ja Santahamina sekä osia Kaarelasta, Helsingin pitäjän kirkonkylästä ja Tikkurilasta. Lisäksi Helsinkiin liitettiin silloinen Haagan kauppala sekä Huopalahden, Kulosaaren ja Oulunkylän kunnat. Huopalahden kuntaan kuuluivat muun muassa Lauttasaari ja Munkkiniemi.

Kaupungin alue kasvoi liitoksessa noin kahdeksankertaiseksi. Samalla maalaiskunta menetti suurimmat taajamansa, hallinnollisen keskuksensa Malmin, kolmanneksen pinta-alastaan ja yli kaksi kolmasosaa asukkaistaan. Myös Helsingin tuolloinen päälentoasema, Helsinki-Malmin lentoasema, siirtyi maalaiskunnasta Helsingin puolelle.

Vuosaari jäi vuoden 1946 alueliitoksessa vielä osaksi Helsingin maalaiskuntaa. Vuosaari liitettiin Helsinkiin vasta vuonna 1966.

1950-luvun lopulla oltiin tilanteessa, jossa oli alettava suunnitella uusia asuinalueita. Muuttoliike maaseudulta kaupunkiin kiihtyi entisestään seuraavalla vuosikymmenellä. Samaan aikaan moni kantakaupunkilainen muutti avarampiin ja modernimpiin maisemiin. Jos käytössä oli rahaa, oli erityisen haviteltu kohde Espoon Tapiola.

Lataa

Kuinka tiivistyvä Helsinki soi? Miltä tuntuu hiljentyä kuuntelemaan kaupunkia? Sen ja paljon muuta kertoo Mikko H. Haapojan vuosina 2010–2020 luoma oivaltava kollaasi Helsingin äänistä.

Lataa

Koska Helsingin aluejako on vuonna 2019 tehdyn radiohaastattelun perusteella kaupungin itsensäkin mukaan sekava, edetään tässä Elävän arkiston kiertoajelussa ilmansuuntien mukaan. Henkisesti ollaan lähellä tätä Aarne Nopsasen vuonna 1952 laatimaa valtavan hienoa karttaa. Nopsanen piirsi sen tilauksesta olympiaturisteja varten. Karttaa ei kuitenkaan otettu käyttöön.

Tämä hieno filmi sen sijaan levisi maailmalla. Tervetuloa Helsinkiin, joka pienuudestaan huolimatta pystyy olympialaiset järjestämään! Suomalaisille katsojille filmillä haluttiin osoittaa, että kyllä kaikki uurastus vielä koituisi myös omaksi hyödyksemme.

How on earth did you know I was coming? – I'm an Olympic guide, it's part of our job!― Olympiaopas ottaa turistin vastaan (1952)

Kierroksemme alkaa kaupungin ydinkeskustasta, näkymästä, joka on monelle Helsinkiin saapuvalle se ensimmäinen. Kyse on tietysti rautatieasemasta. Helsingin ensimmäinen, vuonna 1861 valmistunut asema kävi vuosisadan loppuun mennessä liian pieneksi. Vuonna 1903 julistettiin suunnittelukilpailu uudesta asemasta ja Eliel Saarisen ehdotus voitti. Vaikka Saarisen suunnitelma oli aikakauden muodin mukaan kansallisromanttinen, moni kollega piti sitä vanhanaikaisena. Saarinen piirsi rakennuksen uusiksi vuonna 1904 ja karsi siitä lähes kaiken kansallisromantiikan. Monesta syystä johtuen asema valmistui lopulta vasta vuonna 1919.

Lataa

Assa vai Steissi? Ei, vaan Statsa!

”1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella asemaa kutsuttiin yleisesti Statsaksi. Nimi on tarkoittanut sekä vanhaa että uutta rautatieasemaa. Assastakin alettiin puhua jo 1920-luvulta lähtien, mutta erityisen yleinen Assa-nimitys oli 1940–60-luvuilla. Steissi tuli käyttöön 1950-luvulla, 1960–70-luvuilta lähtien se on ollut varsinkin nuorten kielessä jokseenkin yksinomainen. Näistä perusnimistä on lisäksi paljon muunnoksia. Stasjan on vanhaa ruotsinkielisten slangia. Rautik on puolestaan Helsingin venäläisten slangia.”

Ote Heikki Paunosen teoksesta Stadin mestat (2010)

Toinen tapa saapua kaupunkiin tai lähteä sieltä on kulkea bussilla. Helsingin linja-autoasema on sijainnut vuodesta 1935 lähtien Kampissa. Samoihin aikoihin, vuonna 1936 rakennettiin myös väliaikaiseksi liiketaloksi tarkoitettu Lasipalatsi. Aiemmin samalla paikalla sijaitsi sisällissodassa 1918 tuhoutunut Turun kasarmi.

Kamppi ja Punavuori olivat Helsingin ensimmäiset työläiskaupunginosat. Poikkeuksen teki vain Bulevardin seutu, jonne asettui varakkaampaa väkeä. Kampin länsilaita oli pitkälti 1900-luvulle asti puutalovaltainen, ja osa taloista mm. Ruoholahdessa on paikoillaan edelleen. Viimeinen pätkä vanhasta satamaradasta, joka oli 1890-luvulla rakennettu rautatieasemalta rantoja pitkin Katajanokalle, purettiin vuonna 2009. Osasta ratakuilua muodostettiin kevyen liikenteen väylä Baana. Mutta miltä näytti Helsingin sisäinen liikenne vuonna 1974?

Lataa

Kaupunginosista vanhin on kuitenkin Kruununhaka. Sinne kaupunki siirrettiin vuonna 1640, jotta se olisi lähempänä merta. Meri onkin ohittamaton osa Helsinkiä, syy koko kaupungin olemassaoloon.

1800-luvun alussa Kruununhaasta alettiin muodostaa Suomen valtiollista ja sivistyksellistä keskustaa. Keskeisintä Krunikkaa ovat empire-tyylin Senaatintorin ympäristö: siellä sijaitsevat tuomiokirkko, yliopisto, Presidentinlinna, Valtioneuvoston linna, Suomen Pankki, kaupungintalo ja Ritarihuone. Vaikka seutu on ulkoisesti ylevää ja pysähtynyttä, on Krunikka asuinalueena vireä.

Liisankadulla, samassa talossa kuin Mikko Monosen ruumisarkkuliike...― Pentti Saarikosken runon "Liisankadulla" alku

Harva sen sijaan asuu Kluuvissa, Helsingin liikekeskustassa. Nämä ovat ne seudut Espan ja Töölönlahdenrannan välissä, jotka kaikki helsinkiläiset tuntevat. Veikko Itkonen tallensi juuri näillä main mikrofonille Helsingin hulinaa ja yöelämää vuonna 1938. Ainutlaatuisissa tallenteissa tavataan ihmisiä, käydään ravintoloissa ja elokuvateattereissa, sananmukaisesti aistitaan elämää.

"Täällä pauhaavat orkesterit syytäen ilmoille tanssimusiikin iskeviä melodioita, täällä ulvovat saksofonit primitiivisiä vongahduksiaan koristeellisen ravintolasalin hämärässä."― Veikko Itkonen (1938)

Jörn Donnerin esikoislyhytelokuva vuodelta 1954 tallensi levollisen runollisesti vaikutelmia heräävän pääkaupungin aamuhaukotuksista ja venyttelyistä. Toisin kuin monissa muissa aikakauden kaupunkikuvauksissa, Donnerin suhtautuminen kaupunkimiljööseen on luonteva, hän ottaa sen annettuna eikä kehittele sen ympärille aatteellisia tai moraalisia rakennelmia.

Lataa

Katajanokka eli Skatta oli pitkään syrjäinen ja liki asumaton. 1800-luvun alussa sinne rakennettiin Carl Ludvig Engelin suunnittelema Merikasarmi sotilaskäyttöön. Vuosisadan loppuun mennessä siellä sijaitsivat myös Uspenskin katedraali, rahapaja sekä vankila. 1900-luvun alussa alue kaavoitettiin ja sinne nousi poikkeuksellisen yhtenäinen jugendkorttelisto. Koska Katajanokka on niemi, se on sopinut erinomaisesti myös ei-sotilaalliseksi satamaksi. Vuosina 1924–36 siellä sijaitsi myös lentosatama.

Illalla kun on kova sumu ja panee oven auki, joka puolella kuuluu laivojen sumusireenit. On ihan niin kuin asuisi isossa laivassa!― Elina Salo (1980)

Lataa

Töölö on Helsingin vanhimpia kyliä. 1800-luvun töölöläisistä valtaosa oli käsityöläisiä tai vähävaraisia työläisiä. Alueella sijaitsi myös teollisuutta, tehtaista tunnetuin oli Sokeritehdas Töölönlahden rannalla. Etu-Töölön intensiivinen rakentaminen alkoi 1910-luvulla. Ennen rakentamista alueen korkeat kalliot tasoitettiin.

Lataa

Taka-Töölö puolestaan rakennettiin 1930-luvulla. Uusista kaupunginosista, Etu- ja Taka-Töölöstä, tuli Helsingin virkamieskaupunginosia. Alueelle perustettiin huomattava määrä kouluja. Tänä päivänä moni niistä on edelleen opinahjona olemassa, mutta sijaitsee keskustan ulkopuolella. Mikko Niskanen tallensi vuonna 1957 helsinkiläisten tyttökoulujen arkea. Tuloksena syntynyt lyhytelokuva on kuvattu pääosin Tyttönormaalilyseossa Runeberginkadulla.

Kevyt, hyvin hallittu liikunta ja ryhdikäs olemus ovat tavoitteita, joihin jokaisen tytön tulisi pyrkiä.― Selostusääni (1957)

Lataa

Vuonna 1993 valmistunut Takatöölö story esitti oman näkemyksensä alueen takavuosien villistä nuorisokulttuurista. Tässä vastakkainasettelua määrittää lähinnä musiikkimaku. Tölikalaiset olivat toki toki ottaneet yhteen naapurikaupunginosien kundien kanssa jo vuosisadan alusta alkaen. Viimeisimmät isot jengitappelut käytiin 1970-luvun loppupuolella.

"Meneeks tää Töölööseen?"

Töölö on Helsingin vanhimpia kyliä ja se oli pitkään kooltaan suurempi, kuin koko Helsingin kaupungin alue. Töölön kylän liepeillä, nykyisen Pasilan ratapihan alueella, oli myös Töölönjärvi, joka laski Töölönlahteen.

Tutkijat ovat pohtineet Töölö-nimen alkuperää. Viimeisimmän tulkinnan mukaan kyse olisi alunperin joen nimestä Tölå, suomeksi "Suojoki". Näin ollen kylän alkuperäinen nimi olisi Tölåby, "Suojoen kylä". On myös esitetty, että nimi juontuisi järvennimestä Työläjärvi, josta olisi tullut ruotsinkielinen nimi Tölö träsk.

Koska ruotsinkielinen nimi Tölö lausutaan pitkänä, puhuivat suomenkielisetkin pitkään Töölööstä. Slanginimista Tölika lienee vanhin. Muutenkin a:lliset nimimuodot Töliga ja Tölikka ovat vanhempia kuin ä:lliset muodot. Myös Tölis on vanha nimi, käytetty jo 1910-luvulla.

Lähde: Heikki Paunosen teos Stadin mestat (2010).

Ytimestä länteen lähdettäessä vesi tulee vastaan nopeasti. Paikannimetkin viittaavat veteen ja etenkin saariin. Moni niistä on kuitenkin enää entinen saari. Maantäyttö on muokannut Helsingin rantaviivaa suuresti. Ruoholahti rakennettiin 1980-1990-luvuilla, 2010-luvulla alkoi Jätkäsaaren muokkaus. Millaista oli asua alueella syksyllä 2019?

Lataa

Lauttasaari sen sijaan on edelleen aivan aito saari, joskin sinne on jo vuodesta 1935 alkaen päässyt siltaa pitkin. Vuonna 1965 Lauttasaaren sillan viereen rakennettiin toinen väylä, nimenomaan autoille tarkoitettu Lapinlahden silta.

Lataa

Arvi Lind haastatteli lauttasaarelaisia kesällä 1978. Millaista elämä saarella oli?

1960-luvulla Larusta ponnisti saarelaisten oma rautalankabändi The Islanders, jonka solisti oli ensin Danny ja myöhemmin Kirka. Myös Pepe Willberg kuului alkuperäiseen kokoonpanoon kitaranvarressa. Vuonna 1965 kuvatussa filmissä bändi on tullut saarelta mantereelle, telakka-alueelle Jätkäsaareen. Mikrofoniin "karjuu" poikkeuksellisesti Antti Einiö.

Seuraavana vuonna 1966 saarella kannettiin jo huolta idyllin katoamisesta. Ohjelmassa ääneen pääsevät paikalliset asukkaat, jotka kertovat alueen viehkeistä alkuajoista ja sen kaupungistumisen taitekohdista.

Saarelaisuus taitaa olla omiaan kasvattamaan väkevää kotiseutuhenkeä, joka jossain muualla merkitsisi nurkkakuntaisuutta.― Lauttasaarelainen Olavi Hytönen (1966)

Lokakuussa 1969 ainakin yhdessä lauttasaarelaisasunnossa kuultiin kummia, kun jazzsuuruus Bill Evans trioineen heitti pienen, mutta täysipainoisen yksityiskeikan. Onneksi paikalla oli myös tv-kamera. Erkki Toivanen ja Ilkka Kuusisto keskustelivat Evansin kanssa hänen musiikistaan.

Claire Aho tallensi filmille Meilahden kansakoulua käyvän Pekan elämää vuonna 1961. Ihastuttava, Suomen koululaitoksen erityispiirteitä läpikäyvä filmi suunnattiin kansainväliseen levitykseen ja se spiikattiin englanniksi, ranskaksi ja saksaksi.

Lataa

Laakso ja Ruskeasuo puolestaan saavat voimansa Keskuspuistosta. Eksoottinen Keskuspuisto on toiminut kaupungille myös matkailuvalttina.

Lataa

Seurasaaren ulkomuseo on ollut kaikkien kaupunkilaisten olohuone jo vuodesta 1909 alkaen. Vuonna 1952 sinne majoittui myös olympiaturisteja.

Munkkiniemi on jälleen vanhaa asuttua seutua, siellä oli suomenkielinen kylä jo ennen ruotsalaisten kolonisaatiota. Nimestään huolimatta Munkkiniemessä ei ole sijainnut luostaria, vaan nimi viitannee virolaisen Padisen sistersiläisluostarin toimintaan Uudenmaan rannikolla 1300–1400-luvuilla. Munkit itse eivät tulleet tänne kalastamaan, mutta heidän renkinsä ovat hyvinkin voineet käyttää sekä Munkkiniemen että Munkkisaaren rantoja lohenpyyntimatkoillaan sataminaan.

Lataa

Haaga ja etenkin sen eteläosan pienkerrostaloalue on yksi kaupungin halutuimmista asuinalueista. Pohjois-Haaga puolestaan on Helsingin ensimmäisiä lähiöitä ja sen rakentaminen alkoi pian sodan jälkeen. Osa taloista on huomattavan korkeita. Pitäjänmäestä puolestaan muodostui 1900-luvun alusta alkaen huomattava teollisuusalue. Tänä päivänä teollisuusrakennukset ovat muuttuneet toimistotaloiksi. Alueella on myös pientaloasutusta.

Espoon ja Vantaan rajoihin nojaavan Konalan nimi saattaa olla hyvin vanhaa perua. Tiedetään, että Helsingin alueen ensimmäiset asukkaat ennen ruotsalaisten saapumista olivat hämäläisiä. Konala-nimi saattaisi juontua Konholasta, jolloin alueen alkuperäinen väestö olisi kotoisin Akaan Konhon kylästä. Tänä päivänä Konala on merkittävä yritysalue, asukkaita siellä on vähän.

Lataa

Kaarela puolestaan on suuri asuinalue ja pitää sisällään kuusi osa-aluetta, joista Kannelmäki on asukasmäärältään suurin. Kaupunginosa on syntynyt sotien jälkeen, ennen alueliitosta seutu oli maaseutua. Kaarela-nimi tunnetaan asiakirjoista eri muodoissa jo 1400-luvulta lähtien.

Lataa

Käsite ”pohjoinen” kattaa tässä julkaisussa kaikki alueet Pitkänsillan pohjoispuolella ja pitää sisällään myös Koillis-Helsingin. Aivan ensimmäiseksi saavutaan silloin Hakaniemeen ja tietysti myös Merihakaan. Kun Merihakaa vuonna 1970 alettiin suunnitella, tiukkasi Ylen toimittaja rakennuttajalta, millaisille asukkaille sitä oikein suunnattiin, ei lapsiperheille ainakaan. Tuloksena oli elementtitalokokonaisuus, jossa betonikansi jakaa jalankulkijat ja autoliikenteen eri kerroksiin. Korkeat tornitalot kuitenkin tarjosivat ainutlaatuiset näkymät merelle ja ydinkeskustaan.

Kallion ja Sörnäisten alueen asutus sai alkunsa teollistumisen seurauksena 1870-luvulla. Töiden perässä alueelle muutti lisää väkeä vuosisadanvaihteessa ja etenkin 1920-luvulla. Koska talot rakennettiin työväestöä silmällä pitäen, asuivat perheelliset hyvin ahtaasti. Kun uudet asuinalueet alkoivat 1950-luvun lopulta lähtien valmistua, muutti niihin erityisen paljon ihmisiä juuri Kalliosta. Vapautuneisiin asuntoihin muutti nuoria aikuisia, erityisesti taiteilijoita ja muusikoita. 2000-luvun lähestyessä Kallio koki uuden tulemisen aikakauden ja siitä tuli hyvin trendikäs asuinalue.

Lataa

Kallion pääväylä on kaksikilometrinen Helsinginkatu, joka erottaa kaupunginosan Alppiharjusta. Hesarilla jos missä on perinteisesti eletty "täyttä elämää".

Koko Hesarin aina Manskulta Kurviin asti voi edelleen ajaa ratikalla. M. A. Numminen ja Pedro Hietanen tekivät niin vuonna 2013. Matkan varrella tuli vastaan vanhoja hesarilaisia. Millaista oli elämä Kallion ensimmäisen kukkakaupan takahuoneessa entä millaista musaa kellareissa tehtiin?

Ensimmäinen muistikuva on, jostain vuodelta -55, miten tuolta alhaalta kuuluu jotain musiikkia. En tajunnu, mitä musaa ne veti, mut todennäkösesti jotain jazztyyppistä.― Eero Raittinen vanhan treenikämpän edustalla (2013)

Numminen kantoi kortensa kekoon alppiharjulaisen peruskallion puolesta jo vuonna 1972. Tuolloin Josafatin kallioille suunniteltiin urheilutaloa. Asukkaat vastustivat hanketta voimakkaasti ja Nummisen Josafatin jenkasta tuli kansanliikkeen tunnussävel.

Tältä puolestaan näytti, kun alppilalaiset lähtivät joukolla hiihtämään 1930-luvulla. Kaupunginosan nimi ei kuitenkaan juonnu hiihtokansasta eikä edes maastosta, vaan kaiken takana on ravintola. Vuonna 1870 rakennettu, nykyisessä Alppipuistossa komeillut sveitsiläistyylinen Alphyddan oli vuosikymmenten ajan todellinen vetonaula, jonne tultiin Töölönlahden suunnasta höyrylaivalla. Ravintola tuhoutui tulipalossa vuonna 1951.

Mitä olisi Helsinki ilman Lintsiä? Huvipuisto avattiin vuonna 1950, seuraavana kesänä saatiin vuoristorata. Tiesitkö, että sen arveltiin kestävän käytössä vain muutaman vuoden? Lintsillä nähtiin ja kuultiin myös maailmantähtiä. Legendaarisin heistä lienee Paul Anka.

Vuonna 1963 kuvatussa värifilmissä näkyy monia jo kadonneita laitteita ja hämmästelyn kohteita, esimerkiksi simpanssiorkesteri. Toinen menneen maailman kohde on ”Vedenneitojen valtakunta”. Naisten pudottelu lavetilta altaaseen lopetettiin sopimattomana vuonna 1980.

Uudet neitoset astuvat virkapaikalleen, ja pallonheitto alkaa jälleen.― Veikko Itkonen (1954)

Alppiharjussa sijaitsee toki muutakin kuin vain Linnanmäki. Sörnäinen puolestaan tunnetaan Kurvista ja vankilastaan, vaikka vankila sijaitseekin jo Hermannissa.

Kesällä 1978 Arvi Lind esitteli katsojille elämää Hermannissa ja Vallilassa.

Lataa

Tervetuloa Hermannin nuorisoseuraan!

Hermannin nuorisoseura toimi vuosina 1898–1910 osoitteessa Saarenkatu 4. Vaikka sen aika jäi melko lyhyeksi, on sen nimi jäänyt elämään. Seuran perustajalla, maisteri Aleksanteri Salavalla nimittäin oli tapana kysyä jokaiselta vastaantulijalta, kuuluiko hän jo seuraan. Mikäli näin ei ollut, kuului Salavan vastaus: "Liity heti jäseneksi, tervetuloa Hermannin nuorisoseuraan!"

Seuran toiminta oli hyvin monipuolista. Siellä kokoontuivat näytelmäkerho, voimistelu- ja urheiluosastot, torvisoittokunta, sekakuoro sekä puhuja- ja lausuntajaostot. Suosittuihin iltamiin tultiin eri puolita Helsinkiä ja jopa kaupungin ulkopuolelta. Mm. laulaja Väinö Sola aloitti uransa siellä.

Lähde: Heikki Paunosen teos Stadin mestat (2010).

Millaista elämä Vallilassa sitten oli ollut vuoteen 1978 mennessä? Lind haastattelee alueen asukkaita. Seuraamme myös vallilalaisen rouva Laaksosen työmatkaa.

Lataa

Yksi 1970-luvun kuumista kysymyksistä oli puutaloalueiden säilyminen. Pasila oli jo purettu, mutta miten kävisi esimerkiksi Puu-Vallilalle?

Läntiseen Pasilaan nousi vuosina 1895–1905 puutaloalue, joka muistutti ulkonäöltään ja rakennustavaltaan Tampereen Pispalaa. Alueella asui pääasiassa työläisiä. Puu-Pasilan purku alkoi vuonna 1977, alueelle jätettiin vain muutama puutalo muistuttamaan menneestä.

Onko jokaisen sukupolven rakennettava itselleen uusi kaupunki?― Raportti puukaupunginosien purusta (1977)

Jo ennen Puu-Pasilan purkua rakennettiin nykyinen Itä-Pasila. Vuosina 1974–78 noussut uusi keskittymä rakennettiin betonikansineen samaan tapaan kuin Merihaka. Alueelle sijoitettiin runsas määrä virastoja ja erilaisia toimitaloja.

Lataa

Pasilan pohjoispuolinen, 1920-luvulla rakennettu yhtenäinen Käpylä puolestaan sai jäädä puutarhakaupunginosaksi. Myös sinne suuniteltiin 1960-luvulla ”uudistuksia”, mutta asiasta nousseen kohun vuoksi alue päätettiin suojella kaavalla vuonna 1971.

Lataa

Käpylän kaakkoisnaapuri Kumpula on vanha kylännimi, esiintyi jo vuonna 1460 muodossa Gumteckt. Kumtähden kenttä kuitenkin sijaitsee jo Toukolan puolella.

Vihdoin päästään Helsingin syntysijoille: täältä kaikki alkoi! Vuonna 1550 Helsinki perustettiin keskiaikaisen Forsbyn eli Koskelan kylän maille. Perustamishetkellä kylässä oli tiettävästi viisi taloa.

Vuoteen 1640 Helsinki siis sijaitsi Vantaanjoen kosken länsirannalla nykyisen Kellomäen ja Annalanmäen rinteillä sekä niiden välisessä laaksossa. Sijainnin etuja olivat mm. joen tarjoama sisämaayhteys, suojaisa satama lahden pohjukassa sekä tärkeiden maanteiden läheisyys. Helsinginjoen, nykyisen Vantaanjoen, koskien väliselle saarelle Kustaa Vaasa päätti 1550 perustaa kuninkaankartanon, joka oli hallinto- ja talouskeskus, sotilaallinen huoltokeskus ja maatalouden mallitila parin vuosikymmenen ajan.

Lataa

Viikki tunnetaan pelloistaan. Sinne Kustaa Vaasakin perusti kruununtilansa 1550-luvulla, nykyisen Latokartanon. Syksyllä 1930 kaupunkilaiset kerääntyivät samoille maille katsomaan, miten ilmalaiva Zeppelin yritti laskeutua. Ei onnistunut.

Lataa

Oulunkylä on ikivanha kylä, siellä on ollut asutusta ainakin 1200-luvulta lähtien. Nimen Åggelby alkuperää ei tiedetä, mutta sen suomalainen mukaelma Oulunkyläkin on ollut käytössä jo 1800-luvulla. 1900-luvun alussa se oli varakkaiden helsinkiläisten kesänviettopaikka. Sinne rakennettiin tai tuotiin muualta monikerroksisia huviloita. Moni niistä on pystyssä edelleen, muutoin Oulunkylä koostuu kerros- ja pientaloista.

Lataa

Maunula rakennettiin Oulunkylän kartanon maille sotien jälkeen. Valtaosa kerrostaloista on 1950–70-luvuilta. Vuonna 2009 MOT seurasi, miten vanhan, pienyrittäjien pyörittämän ostarin paikalle puuhattiin HOK-Elannon jättimyymälä.

Lataa

Pakila on vanhaa maanviljely- ja asuinaluetta, nimi Baggböle oli käytössä jo 1400-luvulla. Suomenkielisten asukkaiden määrä alkoi nousta 1800-luvun lopulla ja alue kasvoi etenkin sotien jälkeen. Valtaosa pakilalaisista asuu pientaloissa. Myös Tuomarinkylä on hyvin vanhaa seutua. Nimi Domarby tunnetaan asiakirjoista 1400-luvulta lähtien, mutta asutusta siellä on ollut jo paljon aiemminkin. 1700-luvun puolivälissä vanhan talonpoikaiskylän paikalle muodostettiin Tuomarinkylän kartano.

Pukinmäen vaiheet alkoivat 1400-luvulla Boxbackan kartanosta. Valtaosa nykyisistä rakennuksista on 1970–80-luvuilta, jolloin kerrostalot korvasivat aiemman pientaloalueen. Pihlajamäki taas oli pitkään rakentamatonta seutua, se säilyi sotilasharjoitusalueena aina 1800-luvulle asti. Nykyinen Pihjalamäki suuniteltiin ja rakennettiin pääosin vuosina 1959–60. Se oli Suomen ensimmäinen teollisesti tuotettu asuinlähiö ja se edustaa aikansa yhtenäistä ja korkeatasoista rakentamista.

Malmi on historiallisesti Helsingin suurimpia ja vanhimpia kyliä, ja se jaettiin jo 1500-luvulla usean tilan kesken. Nimi juontuu ruotsin nummea tarkoittavasta sanasta "malm". Malmin kannalta olennaista ovat olleet erinomaiset liikenneyhteydet, Malmin asema avattiin jo 1873. Malmin rakennuskanta muuttui 1960-luvulla ja alueelle muutti runsaasti uusia asukkaita. Vuonna 1973 valmistunut ohjelma pohti provosoivasti sitä, miksi rikkaat asuvat merenrannalla Espoon Westendissä ja köyhät lähiöissä. Erityisen synkkänä esitellään Helsingin Malmin–Tapanilan alue.

Miksi hyvätuloiset ihmiset asuvat hyvissä asunnoissa meren rannalla? Köyhäkin voisi pitää merestä.― Malmilta Westendiin -ohjelman toimittaja (1973)

Lentokentästäänkin Malmi tietysti tunnetaan. Lentokenttä oli valmistuessaan vuonna 1936 maamme ensimmäisiä siviililentokenttiä. Kentän kohtalo on ollut avoin 2000-luvun alusta alkaen. Kaupunki haluaa ottaa alueen asuinkäyttöön.

Suutarilassa oli elämää jo 1500-luvun alussa, ellei aiemminkin. Tuolta ajalta on peräisin tieto, jonka mukaan kylässä, Skomakarbölessä, toimi vähintään yksi taitava suutari. Jakomäen lähiö puolestaan rakennettiin huutavan asuntopulan vuoksi muutamassa vuodessa 1960-luvun lopussa. Kansalaisen tietolaari -ohjelmassa vuonna 1972 jakomäkeläiset ilmaisivat tyytymättömyytensä mm. päivähoitopaikkoihin ja alueen ulkonäköön.

Tämä tilaisuus on täynnä vasemmistolaisia.― Apulaiskaupunginjohtaja Pentti Pusa (1972)

Helsingin metroa alettiin suunnitella jo 1950-luvun lopulla. Tuolloin katsottiin, että kaupunki kasvoi niin vauhdilla, että metroverkon pituudeksi kaavailtiin peräti 87 kilometriä. Pitkälle naapurikuntiin ulottuvalla metrolla olisi ollut 108 asemaa.

Monien vaiheiden jälkeen metro avautui vihdoin kesällä 1982: metrolla pääsi tuolloin Rautatientorilta Itäkeskukseen. Rataosuuksia on sittemmin jatkettu ja vuodesta 2017 lähtien metrolla on päässyt myös länteen, Espooseen. Vuonna 2020 Helsingin metrolla pääsee 35 kilometrin matkan, asemia on kaikkiaan 25.

Ilmarataa Helsinkiin ei rakenneta, vaan maanalainen.― Uutiskatsaus (1962)

Kulosaari on vanha huvilakaupunginosa, joskin saarella on myös 1960-luvulla rakennettuja kerrostaloja. Vuodesta 1918 saareen on päässyt siltaa pitkin: tuolloin avatulla sillalla kulki jopa raitiovaunu. Rakenteiden heikkouden takia raitiovaunut korvattiin 1930-luvulla joksikin aikaa busseilla, mutta bussipulan takia raitiovaunulinja palautettiin talvisodan alla. Ratikkaliikenne päättyi lopullisesti 1950-luvun alussa. Vuonna 1957 paikalle valmistui uusi silta, kuusikaistainen Itäväylä.

Lataa

Korkeasaari puolestaan on ikivanha virkistyssaari: kuningas Juhana III luovutti sen kaupunkilaisten omaan käyttöön erityisoikeuskirjalla vuonna 1569. Saari on siitä lähtien ollut monenlaisessa käytössä. Eläintarha aloitti saaressa vuonna 1889.

Lataa

Herttoniemi on jälleen hyvin vanhaa seutua, nykyisen metroaseman läheltä löytyy yksi kaupungin pronssikautisista haudoista. Paikannimien perusteella Herttoniemessä on ollut suomenkielistä asutusta jo 1100-luvulla. Herttoniemen kartano on Itä-Helsingin vanhin ja sen alueet ulottuivat vielä 1700-luvulla pohjoisessa Malmille ja idässä aina Puotilaan saakka.

Myös Laajasalo on alkujaan ollut hämäläisten kalastusaluetta, alueelta löytyy runsaasti suomenkielistä nimistöä. Krimin sodan aikana 1800-luvun puolivälissä Laajasalon läpi Herttoniemestä Santahaminaan rakennettiin armeijan käyttöön tie. Tiellä oli myöhemmin ratkaiseva merkitys Etelä-Laajasalon huvila-asutuksen synnylle.

Jo viikingit tunsivat Santahaminan! Pysyvä asutus saarelle syntyi 1200-luvulla. Kaikki Santahaminan muistiinmerkitty historia on pääosin sotahistoriaa. Sijaintinsa vuoksi se on ollut kahdesti ehdolla myös Suomen pääkaupungiksi. Tänä päivänä Santahamina on suljettua sotilasaluetta. Villingin saari puolestaan tunnetaan kartanostaan ja 1800–1900-lukujen taitteen pitsihuviloistaan. Museovirasto on luokitellut Villingin merkittäväksi kulttuurihistorialliseksi rakennusympäristöksi. Villingissä vakituisesti asuvien henkilöiden määrä on laskettavissa yhden käden sormilla.

Tammisalo oli aiemmin osa Laajasalon saarta. Sen erotti mantereesta nykyisen Tammisalon kanavan kohdalla ollut salmi, joka kuitenkin maatui umpeen jo 1700-luvulla. 1800-luvulla alueelle rakennettiin Laajasalon kanava. Tammisalossa asutaan etenkin pientaloissa. Vartiosaari puolestaan on edelleenkin aito saari, sinne pääsee vain veneellä eikä saarella edes ole autoteitä. Saarella asuu pysyvästi alle 50 henkilöä. Valtaosa rakennuksista on 1800–1900-lukujen taitteesta.

Myllypuro rakennettiin pääosin vuosina 1964–66. Myllypuro eroaa aikakauden tyypillisestä betonilähiöstä siten, että rakentamisessa mukana oli runsaasti yksityisiä rakennusyhtiöitä sekä peräti 10 tontin voimin yhdistysmuotoinen Asuntosäästäjät ry. Helsinki esittelikin Myllypuroa ulkomailla esimerkkinä aikakauden parhaasta lähiösuunnittelusta. Kaupunginosa sai myöhemmin julkisuutta, kun entisen kaatopaikan päälle rakennetun, Alakiventien talojen asukkaat saivat vakavia terveyshaittoja. Osa taloista jouduttiin purkamaan.

Kontula rakennettiin pääosin 1960–70-luvuilla, jolloin tarve asunnoille oli suuri. Sinne muutettiin etenkin Helsingin keskustasta. Vuoteen 2020 mennessä Kontulasta on tullut yksi Helsingin monikulttuurisimmista ja monipuolisimmista asuinalueista.

Lataa

Esa "Tiki" Tikkanen aloitti kiekkouransa kontulalaisen kerrostalon pihalle rakennetulla kentällä. Myös Tomi Kontio on katsonut kaupunkia pitkään idästä käsin. Hän on miettinyt, miten pitkä metromatka voi henkisesti olla heille, jotka eivät tunne seutua ennestään. Ennakkoluuloja on paljon.

Tääl (Kontulassa) asuu Helsingin substanssi, mutta keskusta on sitä oikeaa kaupunkia.― Tomi Kontio (2000)

Vartiokylä on iso kaupunginosa, joka rakentui pääosin Puotilan kartanon maille. Puhekielessä Vartiokylällä viitataan yleensä Vartioharjuun, vaikka siihen kuuluvat lisäksi myös Puotila, Puotinharju, Myllypuro, Marjaniemi ja Itäkeskus sekä Roihupellon teollisuusalue. Vartioharjussa asuu suhteellisesti enemmän Helsingissä syntyneitä aikuisia kuin missään muualla. Vuonna 2019 tehdyssä ohjelmassa heistä tavataan mm. Juha Lind. Ohjelman toisessa osassa ollaan Itäkeskuksessa, missä vielä 1970-luvun alussa oli laajoja Nymanin suvun omistamia kaalipeltoja. Maat oli liitetty Helsingin kaupunkiin vuonna 1946. Ensimmäisten asuinkerrostalojen rakentaminen Itäkeskukseen alkoi vuonna 1975.

Vehreä ja merellinen Vuosaari on pinta-alaltaan Helsingin suurin kaupunginosa. Laaja niemimaa jakautuu yhdeksään eri asuinalueeseen. Leimaavin maine on monikulttuurisella Meri-Rastilan asuinalueella, jonka nimikkotie tunnetaan myös pilkkanimellä Mogadishu Avenue. Vuonna 1996 Ylen toimittajat halusivat antaa alueen asukkaiden itse kertoa miten asiat ovat.

Vuosaari liitettiin Helsinkiin vuonna 1966 muun muassa uuden sataman rakentamiseksi. Päätöksenteko kuitenkin viivästyi, ja uusi satama valmistui vasta vuonna 2008. Hannu Karpo seurasi Vuosaaren rakentumista vuonna 1966, jolloin alue oli juuri liitetty Helsinkiin.

Lataa

Vuoden 2009 Helsinkiin laajeni edelleen itään. Yksi uusista alueista oli Östersundom, seutu, jossa on asuttu jo 1300-luvulla. Millaista oli elämä uusimmassa Helsingissä syksyllä 2019?

Lataa

Kaupungin eteläisintä aluetta pidettiin pitkään syrjäseutuna ja siten vain teollisuuteen sopivana. Sinebrychoffin juomatehdas oli toiminut Punavuoressa jo vuodesta 1819 lähtien ja aivan rantaan, Merikadulle nousi sähkövoimala 1890-luvulla. Seudulle suunniteltiin laajaa teollisuusaluetta, mutta vuonna 1899 se päätettiinkin kaavoittaa asuinkäyttöön. Yksi viimeisistä teollisuusrakennuksista oli Karl Fazerin vuonna 1897 Punavuoreen, nykyisen Tehtaankadun ja Telakkakadun kulmaan rakennuttama makeistehdas. Fazer muuten osasi myydä tuotteitaan melko nykyaikaisella tavalla: jo 1800-luvun lopun raitiovaunuissa oli Fazerin makeismainoksia.

Vanhimmat alueen pohjoisosasta tallessa olevat filmit ovat Johanneksenkentältä ja sen laidalta Normaalilyseosta eli Norssista.

Juuri samoille kulmille Johanneksenkirkon kupeeseen sijoittui menestyssarja Kotikatu vuosina 1995–2004. Sitten kotikatulaiset muuttivat Kallioon, missä sarja jatkui aina vuoteen 2012 asti.

Punavuori oli 1800-luvulla pahamaineista kaupungin laitaa, jossa työväestön lisäksi asui pikkurikollisia. Osa heistä oli muuttanut alueelle "Skattan slummista", joka siivottiin 1800-luvun puolivälissä. Nimi Rööperi oli yleisesti käytössä jo 1870-luvulla ja sieltä löytyi valtaosa kaupungin bordelleista. Erityisesti Iso-Roba, Merimiehenkatu, Tarkk'ampujankatu ja Hietalahdenkatu tunnettiin ilotaloistaan. Rööperin maine oli vuosisadan lopulla niin huono, että Rödbergsgatanin eli Punavuorenkadun talonomistajat pyysivät maistraatilta lupaa kadun nimen muuttamiseksi, jotta myös säädylliset ihmiset voisivat asua siellä. Maistraatti ei suostunut pyyntöön.

Rööperi säilytti hurjan maineensa 1950–60-luvulle saakka. Nykyisin trendikkäät pikkuputiikit pitivät sisällään kaikenlaista eikä pimeää pulloa kannattanut lähteä ostamaan kadulta humalapäissään. Yksi Puniksen elävistä legendoista on pornokauppias Tom Sjöberg.

Alamaailman kingejä oli ennen joka kulmassa ja kaupunginosassa, en vain minä.― Tom Sjöberg (1997)

Kun Arvi Lind jututti nuorta punavuorelaista vuonna 1978, kaipasi tämä Katajanokalle.

Lataa

1960-luvun muuttoliikkeen myötä moni nuori nainen muutti kaupunkiin kotiapulaiseksi. Tämä dramatisoitu tarina kertoo Pirjosta, joka asui Tehtaankadun ja Perämiehenkadun kulmassa.

Eira on pinta-alaltaan Helsingin pienin kaupunginosa. Alue oli 1800-luvun lopulle asti asuttamatonta kalliota ja myös sinne suunniteltiin teollisuutta. Kaavamuutoksen jälkeen alueelle rakennettiin 1900-luvun alussa yhtenäinen huvilakaupunginosa. Nimensä Eira sai viereiseen Ullanlinnaan vuonna 1897 rakennetulta Eiran sairaalalta, joka puolestaan oli saanut nimensä tukholmalaisen sairaalan mukaan. Nimi juontuu pohjoismaisen mytologian lääkintätaidon jumalattaren nimestä Eir.

Lataa

Eiran edustalla Ursinin kallioilla sijaitsi vuosina 1887–1934 uimalaitos. Tältä näytti, kun siellä pidettiin uimaseuran 25-vuotisjuhlan kunniaksi kansainväliset uimakisat vuonna 1912.

Ullanlinnan nimessä puolestaan kalskahtaa linnoitushanke. Tähtitorninvuorelle nimittäin rakennettiin vuonna 1700-luvun puolivälissä pieni linnoitus, nimensä se sai Ruotsin silloiselta kuningattarelta Ulriika Eleonooralta. Tähtitorninvuoren eteläpuolella nykyisin oleva kivitalokorttelisto nousi sinne pääosin 1900-luvun alussa. Syksyllä 2019 tehdyssä ohjelmassa mm. kuulemme, mitä talonmiespariskunta Tina ja Lars Ekman kertoo elämästään ja työstään Ullanlinnassa.

Lataa

Myös Arvi Lind haastatteli ullanlinnalaista talonmiestä vuonna 1978.

Mutta talonmiestä eivät lapset häiritse? – Ei missään nimessä! Minä tykkään niistä.― Talonmies Lilja Koskinen vastaa Arvi Lindin kysymykseen (1978)

Kaivopuisto on monin tavoin poikkeuksellinen kaupunginosa. Kaivari jos mikä on koko kaupungin olohuone, mutta on siellä myös asukkaita. Yksi heistä oli marsalkka Mannerheim. Hänen kotinsa on ollut kaikille avoin vuodesta 1951 lähtien.

Konserteistaankin Kaivari tietysti tunnetaan. Tässä esimerkit vuosilta 1984 ja 2009.

Lataa

Ullanlinnanmäki, Tähtitorninmäki, Tähtitorninvuori...

Paikannimet Ullanlinnanmäki, Tähtitorninvuori ja Tähtitorninmäki menevät usein sekaisin, eikä ihme. Eri aikoina nimiä on käytetty ristiin riippuen siitä, mitä tähtitornia tarkoitetaan.

Näin se menee. Vuonna 1748 nykyiselle Tähtitorninvuorelle rakennettiin pieni linnoitus, joka sai Castellum Ulricae eli Ulricasborg silloisen kuningattaren Ulriika Eleonooran mukaan. Linnoitus antoi nimensä alueille sen eteläpuolella, siis Ullanlinnalle. Vuonna 1833 linnoituksen viereen valmistui yliopiston tähtitieteellinen observatorio, ja sen mukaan paikkaa alettiin kutsua myös nimellä Tähtitorninvuori.

Ullanlinnanmäki sijaitsee kuitenkin Kaivopuistossa ja sinne Tähtitieteellinen seura Ursa rakensi oman tähtitorninsa vuonna 1926. Moni helsinkiläinen nimittää nyt tuota mäkeä Tähtitorninmäeksi.

Lähde: Heikki Paunosen teos Stadin mestat (2010)

Ylioppilaiden vapunviettoon on kuulunut perinteisesti hulinointi Kaivarin lisäksi myös Espalla. Myös Kauppatori kuuluu Kaartinkaupunkiin.

Lataa

Suomenlinna on ohittamaton osa kaupungin identiteettiä. Suomessa ei montaa merilinnoitusta ole! Ei ihme, että se on yksi Unescon maailmanperintökohteista.

Lataa

Suomenlinnaa eli Sveaborgia alettiin rakentaa vuonna 1748 ja sanotaan, että se oli valmistuessaan maailman edistyksellisin merilinnoitus. Suomenkielisten suussa nimi vääntyi Viaporiksi. Ruotsin vallan aika päättyi Suomen sotaan 1808–09. Yksi sodan käännekohdista oli Viaporin antautuminen venäläisille toukokuussa 1808.

Tämä artikkelin viimeisessä filmissä ollaan paitsi Suomenlinnassa myös muualla Helsingissä. Vuonna 1959 valmistuneen, Matti Kassilan ja Felix Forsmanin kirjoittaman lyhytfilmin pääosassa on runollinen Helsinki. Paljon oli ilmassa odotuksia ja epävarmuutta, mutta yksi asia oli kertojille varmaa: "Helsinki, Suomen pääkaupunki, kasvaa ja kehittyy vuosi vuodelta."

Kuvat:
Kansikuva: Näkymä Erottajantorilta kohti Kluuvia ja Kruununhakaa (1867). Carl Adolf Hårdh / Helsingin kaupunginmuseo. Kansikuvan käsittely: Sampo Soveri
Otsikkokuvat Helsingin karttapalvelun aineiston pohjalta ja grafiikka: Sampo Soveri

Lähteet:
Eino E. Suolahti: Helsingin neljä vuosisataa. Otava 1949.
Heikki Paunonen: Stadin mestat. Ikkunoita Helsingin ja sen asukkaiden historiaan ja nykyisyyteen. Edico 2010.
Helsingin kaupunki: Helsingin historia.
Kaupunginosien omat sivustot.

Suosittelemme:
Helsingin kaupunginmuseon Helsinkikuvia on Helsinki-aiheisten kuvien aarreaitta. Helsinki ennen -sivusto esittelee Helsingin historiaa kuvien, videoiden ja karttojen muodossa. Svenska Litteratursällskapet i Finlandin arkistossa on valtavan hienoja kuvia Helsingistä. Flickristä löytyy myös uudempia Helsinki-kuvia. Kuuletko Helsinki? -sivustolla pääsee seuraamaan, miten laaja-alainen Helsingin äänimaisemien tallennusprojekti etenee.