Hyppää pääsisältöön

Isoäiti kulki raveissa, nykynainen nukkuu hevoslakanoissa – Silja Kejosen runoteos peilaa vastakkain kahden eri sukupolven naisen elämää

Runoilija, kuvataiteilija Silja Kejonen
Runoilija Silja Kejonen Runoilija, kuvataiteilija Silja Kejonen Kuva: Gummerus Tanssiva karhu,Palkintoehdokas,runoilijat,kuvataiteilijat,Silja Kejonen,Tanssiva karhu 2020

Silja Kejosen teoksessa kohtaavat edesmennyt isoäiti ja väkivaltaisesta parisuhteesta pois pyristelevä nykynainen. Visuaalisisssa runoissa trampoliini palaa ja Dallasin hahmot heräävät henkiin. Lähetä minulle ympyrä on ehdolla Tanssiva karhu -runopalkinnon saajaksi.

Vaihdan omenakulhon paikkaa, nostan sen irralleen omenoista. Vasta lakatulle/ koivupöydälle jää ympyrä

Tällaisesta kuvasta lähti syntymään Silja Kejosen teos Lähetä minulle ympyrä - ympyränjäljestä, joka on jäänyt pöydäpintaan, kun paikalta on nostettu pois jokin astia.

- Minulla on taipumus hahmottaa asiat kuvina, sanoo Silja Kejonen, joka on toiselta ammatiltaan kuvataiteilija.

- Ympyrän kuva alkoi pyöriä mielessäni siten, että yritin mielikuvissani hangata sitä pois. Siitä syntyi tämän teoksen yksi ensimmäisistä teksteistä.

jonain iltana huomaan ympyrän pöydän pinnassa, pyyhin sen / kämmenselällä, mutta se on takertunut, yritän pestä pois, otan karhean liinan, valkoiset sukkahousuni nilkoissa, raavin ympyrää voiveitsellä

Kuuluuko naisen sätkytellä sahauksen aikana vai olla kuin ei olisikaan?

Kejosen runojen puhuja on kehämäisessä tilanteessa. Oman tulkintani mukaan kyseessä on nainen, joka elää väkivaltaisessa parisuhteessa. Välillä väkivaltaiset kuvat ovat hyvinkin suoria:

Onko kukaan nähnyt sitä taikatemppua, jossa nainen sahataan kahtia? / Kuuluuko naisen sätkytellä sahauksen aikana vai olla kuin ei olisikaan?

Ahdistavassa tilanteessaan puhuja on jäänyt kiinni miellyttämisen kehään, jota hän kiertää tullakseen nähdyksi ja hyväksytyksi. Puhujan rajat ja omanarvontunto ovat katoamassa.

sano vain jos / hampaani ovat liian ruskeat sinulle / jos kastelen liikaa kukkia / jos tuntuu, että haluat minun /ajavan kaikki hiukseni pois, / liimata ripset, häpykarvat takaisin / odottaa jossain ilman vaatteita

- Minulle on vierasta sellainen, että päättäisin ja määrittelisin mistä runoni kertovat. Mutta halusin kyllä käsitellä miellyttämistä. Halusin kertoa ihmisestä, joka yrittää olla niin, ettei hänelle suututa ja joka antaa sen vuoksi tehdä itselleen mitä tahansa, Kejonen sanoo.

Runoissa nainen irtaantuu tuhoisasta suhteesta, mutta henkinen eroprosessi ottaa aikansa yöllisine tekstiviesteineen ja masennuksineen.

Impi oli parempi hevosten kuin ihmisten kanssa.

Tällaiset ovat asetelmat Lähetä minulle ympyrä -teoksen toisella, jälkimmäisellä puoliskolla. Teoksessa on kuitenkin myös toinen osa. Lähetä minulle ympyrän alkupuoli on omistettu Impille, Kejosen omalle, jo edesmenneelle isoäidille. Runoissa seikkailee Impi -niminen nainen, joka on innostunut tupakapoltosta, raveista ja pasianssista.

Impi istuu hevosrattaissa, karvahattu nurin päin, laulaa kaikki taivaankappaleet ulkoa.

- Impi oli isäni äiti, en itse häntä ikinä tavannut, joten minulla on aina ollut vain hänestä kerrotut tarinat. Sillä lailla Impi on ollut minulle aina fiktiivinen, Kejonen sanoo.

Tarinoiden kautta Kejoselle on piirtynyt kuva ristiriitaisesta, kapinallisesta ja omana aikanaan epäsovinnaisesta naisesta.

- Minua kiinnostaa hänessä häpeämättömyys. Hän saattoi lähteä ajamaan ravia pienessä sievässä ja piilottaa kossupullon halkopinoon. Hän ei halunnut olla riippuvainen kenestäkään.

Rempseän ravielämän kääntöpuoli oli kuitenkin traaginen. Impi oli ammatiltaan parturi ja rakasti leikata vieraiden ihmisten hiuksia. Hänen elämänsä tähtihetki oli marsalkka Mannerheimin tukan parturointi. Omiin lapsiinsa Impi ei sen sijaan osannut luoda suhdetta eikä pitää heitä sylissä.

- Impi oli parempi hevosten kuin ihmisten kanssa. Olen ymmärtänyt isäni puheista, ettei äitiys ollut hänelle hyvä juttu, Kejonen sanoo.

Tästä kertovat Kejosen runotkin:

37 vuotta Impillä on sylissään kapaloitu halko, / Se on Impin oma / tuntuu ventovieraalta. / Ranteella tippa suolaista äidinmaitoa, ei valu vaikka kuinka hytkyttää.

Siinä missä Impi kulkee raveissa, toisen osan puhuja nukkuu hevoslakanoissa.

Mutta miten Impin tarina ja nykyaikaan sijoittuva tarina eroprosessia läpikäyvästä naisesta lopulta liittyvät toisiinsa? Miten ne päätyivät samoihin kansiin?

- Impi syntyi intuitiivisesti, olin kantanut sitä mukanani ja se halusi tulla ulos, Kejonen sanoo.

Teoksen toinen puolisko oli tässä vaiheessa jo lähes valmis, mutta Impin hahmon kautta se sai uuden, ylisukupolvisen valotuksen.

- Kun Impi astui esiin oli selvää, että tarvitsen häntä pariksi toiselle puoliskolle. Teoksessa on paljon väkivaltaisia kuvia ja ne jotenkin asettuivat uudelleen, kun Impi tuli kuvaan mukaan. Oli kuin ilma olisi alkanut kiertää huoneissa.

Kuten teoksen kaikki runot, myös Impin maailma on kerrottu vahvan visuaalisesti, kuvastossa toistuvat fööni, kissa, kaalinkerät ja hevoset. Samat symbolit kulkeutuvat myös toiseen, nykyajasta kertovaan osaan. Siinä missä Impi kulkee raveissa, toisen osan puhuja nukkuu hevoslakanoissa.

Osin hevosten kautta teokseen putkahtivat mukaan myös takavuosina pyörineen Dallas -sarjan hahmot Bobby ja Pamela.

terapeutti ehdottaa / nimetä pelottavia tunteita Dallasin hahmoiksi / Pamela, Bobby, Pamela, Bobby, kaikki on hyvin

- Dallas liittyy lapsuuteen ja siinäkin ratsastettiin paljon. Ja onhan se ihana ajatus, että aina voi herätä kuolleista, tai jouduttuaan kokovartalokipsiin huomata kaiken olleenkin vain unta, Kejonen nauraa viitaten tv-sarjan värikkäisiin juonenkäänteisiin.

Haluaisin seuraavaksi tehdä installaation poltetusta trampoliinista.

Kejosen elämässä maalaaminen ja kirjoittaminen vuorottelevat.

- Kun maalaan, en pysty kirjoittamaan. Maalaaminen on fyysistä ja sanat ovat vain tiellä. Ja sama toisinpäin, kun kirjoitan, en pysty maalaamaan. Kirjoittaminen vaatii hallintaa ja kontrollia.

Maalaamisen lisäksi Kejonen tekee kuvataiteilijana myös installaatioita. Sen hän on huomannut olevan enemmän yhteydessä kirjoittamiseen. Yksi Lähetä minulle ympyrä -teoksen voimakkaimmista kuvista on trampoliini, ilon paikka, josta tuleekin osa runojen väkivaltakuvastoa.

Laitan sinulle sähköpostissa kuvan ja linkin. Siellä on polku, polun päässä musta / puisto, mustassa puistossa loppuun palanut trampoliini, trampoliinissa pitkää karvaista / sammalta, kuin hiuksista tehty. Siellä makaa joku. Käy kattoo.

- Haluaisin seuraavaksi tehdä installaation poltetusta trampoliinista, jolla joku koettaa pomppia, mutta menee koko ajan trampoliinin läpi. Installaatiot ja runot ovat hyvin lähellä toisiaan, vaativat samankaltaista ajattelua.

Silja Kejonen (s. 1978)

Oululainen kirjailija ja kuvataiteilija.

Valmistunut dramaturgiksi Teatterikorkeakoulusta ja kuvataiteilijaksi Lahden Taideinstituutista.

Aiemmat teokset: Vihkilumen talo (2017, Otava)

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri