Kun muuttaa nuorena pois kotoaan, uuteen elämään ja arkeen sopeutuminen voi viedä aikaa. Nykyään 20-vuotias Onni Härkönen muutti peruskoulun jälkeen kauaksi lapsuudenkodistaan opiskellakseen haluamassaan lukiossa. Itsenäisen elämän ensiaskeleet olivat tahmeita.
Imatralta kotoisin oleva Onni Härkönen muutti ysiluokan jälkeen yksin Helsinkiin. Onni on harrastanut teatteria alakoulusta alkaen, ja seiskalla alkoi kypsyä ajatus ilmaisutaitopainotteiseen Kallion lukioon hakemisesta.
Onnin vanhemmat eivät alkuun lämmenneet idealle, joka tarkoittaisi muuttoa melkein 300 kilometrin päähän. Parin vuoden väsytystaktiikka kuitenkin toimi, ja Onni sai luvan lähettää hakupaperit Kallion lukioon. Hän tuli valituksi ja syksyllä lukion alkaessa muuttokuorma lähti Imatralta Helsinkiin.
Koti-ikävä iski
Itsenäisen elämän aloittaminen 16-vuotiaana vaati totuttelua. Ensimmäisenä vuonna koti-ikävä vaivasi ja yhtäkkinen vastuu arjen pyörittämisestä lukio-opintojen ohessa tuntui juuri vanhemmiltaan pois muuttaneesta yllättävän vaikealta.
– Aluksi kaikki tuntui aika hurjalta. Ensimmäiset kuukaudet menivät opetellessa siihen, että pitää pitää huolta itsestään ja siitä, että kaapissa on ruokaa. Lukio ja koulukaverit helpottivat koti-ikävääni, mutta kävin silti lähes joka viikonloppu vanhemmillani Imatralla, jolloin minun ei tarvinnut huolehtia omasta elämästäni.
Onni asui soluasunnossa kolmen entuudestaan vieraan ihmisten kanssa, ja yhteisen kodin jakaminen vaati tietyistä pelisäännöistä sopimista. Onnin mukaan kämppisten “siisteyskäsityksissä oli pieniä eroja”.
– Olen rauhallinen ja tykkään omasta tilastani, ja vieraiden ihmisten kanssa asumisessa oli omat haasteensa. Omien sotkujen lisäksi piti siivota myös muiden sotkuja. Ehkä olin itse tottunut kotona liian hyvään.
Myös koulumenestys aiheutti paineita ja Onni koki huonoa omaatuntoa, jos aika ei riittänyt kaikkeen. Kesti aikansa hyväksyä, ettei koulun, vapaa-ajan ja arkiaskareiden lisäksi ollut riittävästi rahkeita panostaa kaikkiin aineisiin haluamallaan tavalla.
– Arvosanat eivät pysyneet yhtä hyvinä kuin yläasteella ja piti oppia priorisoimaan sitä, mihin oppiaineisiin käyttää enemmän aikaa, kun samanaikaisesti piti handlata koko muukin omillaan asumisen kuvio.
Tasapainon löytyminen kesti, mutta ensimmäisen vuoden jälkeen uuteen elämään alkoi olla jo sopeutunut.
"Opin jo varhain tarttumaan epämukaviin tilanteisiin"
Omilleen muuttaminen tarkoittaa myös kasvavaa rahanmenoa. Lukion tavanomaisten oppimateriaalikustannusten lisäksi rahaa kuluu vuokraan, ruokaan, nettiyhteyteen ja muihin kulutustavaroihin. Alaikäinen voi saada Kelasta opinto- ja asumistukea, mutta pelkästään niiden avulla on vaikeaa tulla toimeen. Siksi esimerkiksi vanhemmilta saatava taloudellinen tuki tai työssäkäynti on lähes välttämätöntä.
– Ei toisen asteen opintotuella ihan hirveän leveästi elellä varsinkaan Helsingissä. Olen tosi onnellinen, ettei minun tarvinnut tehdä töitä, vaan vanhempani tukivat elinkustannuksissani.
Onni valmistui ylioppilaaksi keväällä 2019 ja asuu edelleen Helsingissä. Hän haki opiskelemaan yhteiskuntatutkimusta Tampereen yliopistoon ja valtiotieteitä Helsingin yliopistoon. Kun monet muut hänen lukiosta valmistuneet kaverinsa vasta opettelevat itsenäistä elämää omillaan, Onnille oman arjen pyörittäminen on jo tuttua. Vaikka alku omillaan takkusikin, Onnia ei kaduta oma aikainen itsenäistymisensä.
– Omilleen muutto 16-vuotiaana voi olla sokki, joka vaatii sopeutumista. Olen kuitenkin oppinut luottamaan omaan pärjäämiseeni. Opin jo varhain tarttumaan epämukaviin tilanteisiin, kun ei ollut sitä vaihtoehtoa, että vanhemmat hoitaisivat asiat puolestani.
Onnin vinkit omilleen muuttaville
- Ota selvää tuista, joihin olet oikeutettu. Kelan laskurit ovat kätevä apu.
- Asuntoa kannattaa hakea ainakin opiskeluasuntosäätiöiltä, kaupungilta ja esimerkiksi vuokrattavien asuntojen Facebook-ryhmistä
- Ensimmäisen oman kodin ei tarvitse olla sisustukseltaan tai varusteluiltaan täydellinen. Tärkeintä on, että se on turvallinen paikka, jossa pääsee rauhoittumaan.
- Vaikka asuisikin yksin, ei kaikesta tarvi selvitä yksin. Sekä lukion että oman lähipiirin tukiverkkoja kannattaa hyödyntää.
- Mikäli mahdollista, käy lapsuudenkodissasi mahdollisimman usein koti-ikävän lievittämiseksi.
- Arjen askareisiin, kuten kaupassakäyntiin ja ruoanlaittoon saa kulumaan aikaa, minkä vuoksi uusia rutiineja kannattaa suunnitella. Opiskeluun pystyy keskittymään paremmin, jos ei tarvi joka päivä miettiä sitä, mitä tänään söisi.
