Zombipeli The Last of Us Part 2 on vuosia odotettu videopeli, joka on saanut negatiivista julkisuutta jo ennen julkaisuaan. Pelinkehittäjien työoloista on kirjoitettu paljastusjuttu, minkä lisäksi pelin käänteet vuodettiin nettiin. Lopputuloksena on poikkeuksellisen kunnianhimoinen ja ristiriitainen videopeli.
Ensin huomaa, miten kaunista kaikki on. The Last of Us Part 2 kertoo tulevaisuudesta, joka on tuhottu. Peli sijoittuu yhteiskuntaromahduksen jälkeiseen aikaan, ja sen yksityiskohdat hämmästyttävät. Rapistuneet pilvenpiirtäjät ulottuvat pilviin, pelimaailma tuntuu elävältä ja pelihahmojen määrä huimaa.
Pelatessa peli vuoroin ahdistaa ja ilahduttaa. The Last of Us Part 2 on post-apokalyptiseen Yhdysvaltoihin sijoittuva kostotarina, joka tuo mieleen Armoton-elokuvan (1992) kaltaiset kosto-westernit, jotka kritisoivat oman lajityyppinsä konventioita.
Päiviä pelin lopettamisen jälkeen huomaan, että peli on aiheuttanut voimakkaan muistijäljen surusta. Jos pelin onnistumisen mittarina on vaikuttavuus, The Last of Us Part 2 on poikkeuksellisen onnistunut videopeli.
Sen taustatarina on yhtä mielenkiintoinen, ellei mielenkiintoisempi kuin itse peli.
Kauneuden hinta
Maaliskuussa, kolme kuukautta ennen pelin julkaisua, verkkomedia Kotaku kertoi millaisissa oloissa peli on tehty.
Kotakun artikkeli alkaa alkuvuoteen 2020 sijoittuvalla tarinalla, jossa kookas metalliputki lämähtää maahan The Last of Us Part 2:n tehneen Naughty Dogin toimistossa. Kello on yhdeksän illalla, putki putoaa työntekijöiden viereen. Osalle työntekijöistä metalliputki kuvastaa firman työoloja: töitä tehdään kellon ympäri, vaikka menossa olisi myöhäisillan remontti.
“Peli on todella hyvä, mutta sen inhimillinen hinta on ollut suuri”, sanoo yksi Kotakun haastattelemasta 13 työntekijästä.
Naughty Dog tunnetaan seikkailupeleistä, joissa yksityiskohdat ovat viimeiseen asti hiottuja. Pelit ovat kriitikoiden ja yleisön rakastamia, tunnelmallisia seikkailuita, blockbuster-viihdettä.
Nyt kysymyksenä on, onko taustalla oleva työkulttuuri lopputuloksen arvoinen. Artikkelin mukaan uupumiseen asti pakottava työtahti kuuluu Naughty Dogin työtapoihin, ja se on johtanut työntekijöiden irtisanoutumisiin
Artikkelin mukaan studion aiemman pelin parissa työskenteli 20 pelisuunnittelijaa. Heistä 14, eli 70 prosenttia, on lähtenyt talosta.
Kotakun mukaan Naughty Dog kertoo hakevansa työntekijöikseen perfektionisteja, oli kyse sitten taiteesta, pelisuunnittelusta tai ohjelmoinnista. Studio on avoin asiasta uusille työntekijöille jo haastatteluvaiheessa. Naughty Dogilla ei tarvitse erikseen pyytää työntekijöiltä ylitöitä, he ovat paikalla yömyöhään pyytämättäkin.
Tämä ei ole pelialalla Yhdysvalloissa mitenkään poikkeuksellista. Alalle on rakentunut kuormittava työkulttuuri, joka on ulottanut kyntensä lukuisten isojen pelitalojen toimistoihin. Verkkomedia Polygon kertoi viime vuonna, että osalle hittipeli Fortniten tekijöistä mahdollisuus työskennellä menestyspelin parissa tarkoittaa 70-tuntisia työviikkoja.
Ylityösumat ovat alalla niin tavallisia, että niille on termi: crunch. Se tarkoittaa rutistusta, työntekijät kirjaimellisesti puristetaan kuiviin. Ongelmana on usein se, että vaikka ylitöistä maksetaan, niistä ei voi kieltäytyä. Freelancerille viikonlopun ottaminen vapaaksi voi tarkoittaa töiden loppumista. Yhdysvalloissa pelialan työntekijöitä ei edusta mikään liitto.
The Last of Us Part 2:n piti alunperin tulla julki helmikuussa. Syksyllä julkaisua siirrettiin kolmella kuukaudella eteenpäin.
“Ymmärsimme, että meillä ei yksinkertaisesti ollut tarpeeksi aikaa viimeistelyyn, jotta peli olisi tasolla, jota kutsumme Naughty Dog -laaduksi”, pelin ohjaaja ja yksi yrityksen johtajista Neil Druckmann sanoi tiedotteessa.
Koronakriisin myötä pelin julkaisua lykättiin taas. Nyt se julkaistiin viimein 19. kesäkuuta. Monille työntekijöistä lykkäykset ovat tarkoittaneet kestämättömien työolojen jatkumista.
Painajainen
Huhtikuussa tapahtui pelinkehittäjien painajainen. Lukuisat The Last of Us Part 2:n juonenkäänteet vuotivat verkkoon. Vuodon myötä paljastui pelin rakenne ja joukko keskeisiä kohtauksia. Tilannetta voisi verrata siihen, että uusimman Tähtien sota -elokuvan keskeiset käänteet vuodettaisiin julki juuri ennen ensi-iltaa.
Ensin arveltiin, että taustalla olisi työoloihin tyytymätön Naughty Dogin työntekijä, joka olisi protestina paljastanut pelin käänteet.
Pelin julkaisija Sony katkaisi huhuilta siivet ja kertoi, että vuoto ei tullut talon sisältä. Hakkerit pääsivät käsiksi The Last of Us Part 2:n serveriin studion edellisen pelin tietoturva-aukon kautta.
Seurasi myrsky.
Pelin juonenkäänteet raivostuttivat osaa pelaajista. Ensimmäinen The Last of Us (2013) oli kriitikoiden ja yleisön rakastama peli: sitä myytiin yli kahdeksan miljoonaa kappaletta. Sosiaalisessa mediassa kauhisteltiin uuden pelin oletettua tarinaa kontekstia näkemättä, minkä lisäksi osa kritiikistä oli puhtaan seksististä. Esimerkiksi yhden, tavallista lihaksikkaamman päähenkilön arveltiin olevan transsukupuolinen, mikä aiheutti konservatiivisia vastalauseita.
Suhtautuminen spoilereihin oli omistajamaista. Raivosta välittyi käsitys, että joillain pelaajilla on oikeus rakastettuihin hahmoihin, ja että pelistudio loukkaa yleisöä poikkeamalla odotuksista. Ajatuksena on, että viihdetuotteet ovat palveluita, eivät itsenäisiä teoksia.
Kriitikoiden määrää on vaikea, ellei mahdoton arvioida. Kyseessä voi olla pieni, mutta äänekäs joukko.
Vuodon seurauksena pelin ohjaaja Neil Druckmann esti kommentoinnin sosiaalisessa mediassaan. Kun Druckmann ilmoitti pelin valmistumisesta videotervehdyksessä Youtubessa, suurin osa videon palautteesta oli negatiivista.
Lopputulos
The Last of Us Part 2:n ymmärtämiseksi on kerrottava, miten edellinen peli päättyy.
Ensimmäinen peli kertoi traumatisoituneesta Joelista (Troy Baker), Yhdysvalloissa asuvasta perheenisästä, joka herää maailman mullistukseen. Zombit ovat tulleet, yhteiskunta on romahtanut.
Hän lähtee kuljettamaan 14-vuotiasta Ellietä (Ashley Johnson) Yhdysvaltojen läpi kohti vastarintataistelijoita. Ellie vaikuttaa olevan immuuni taudille, toiveena on, että hänen avullaan pystyttäisiin kehittämään rokote.
Pelin viimeisessä näytöksessä selviää, että rokote tarkoittaisi Ellien kuolemaa. Tarjolla on herkullinen moraalinen kysymys: onko yhden ihmisen henki kaikkien muiden pelastumisen arvoinen? Joel, eli pelaaja, päättää, että ei ole. Hän murhaa kaikki sairaalassa ja kantaa Ellien pois sieltä. Yhteiskunta tuhoutuu, yksi perhe säilyy.
Kaikki, mitä toisessa pelissä tapahtuu, kiertyy näiden tapahtumien ja Joelin valinnan ympärille.
Ellie on nyt 19-vuotias ja elää aidatulla turva-alueella Wyomingissa Yhdysvaltojen länsiosassa. Tapahtuu katastrofi, ja Ellie lähtee kostomatkalle Seattleen.
Peli on poikkeuksellisen väkivaltainen. Väkivaltaa itsessään ei ole enempää kuin missä tahansa muussa toimintapelissä, mutta kyse on siitä, miten väkivalta on paketoitu.
Peli tuo mieleen Armoton-lännenelokuvan (1992), joka purki villin lännen sankarien myyttejä esittämällä sankareiden toiminnan kyseenalaisena. Koko 20-tuntisen mittansa ajan The Last of Us Part 2 korostaa, että pelaajan toiminta on kyseenalaista. Pääasiassa se tapahtuu väkivallan kautta, jonka vaikutukset näkyvät.
Vastustajille on kirjoitettu nimet, eli jos ja kun Ellie tappaa jonkun kohtaamansa ihmisen, ruumiin huomanneet puhuvat hänestä nimellä. Väkivalta ei missään vaiheessa ole veretöntä, vaan pelaaja pakotetaan näkemään toimintansa seuraukset.
Peli tuntuu reaktiolta Naughty Dogin aiempiin hitteihin, kuten Uncharted-pelisarjaan (2007–2017), jossa tarina ja pelimekaniikka puhuivat eri kieltä. Toisaalta Uncharted-pelit kertovat hauskasta aarteenetsijästä Nathan Drakesta (Nolan North), joka murjaisee vitsejä ja tonkii kadonneiden sivilisaatioiden raunioita. Siinä sivussa Drake lahtaa satoja pahiksia, joiden kohtaloa ei jäädä suremaan. Ovathan he pahoja vastustajia, eli ansaitsevat kohtalonsa. Mitä tulivat sankarillisen seikkailijan tielle!
The Last of Us Part 2:ssa korostetaan, että Ellien toiminta on moraalitonta. Tässä tulee pelin keskeinen ristiriita. Väkivalta, vaikka kriittisesti tarkastelultunakin, on keskeinen osa videopelin kieltä. Näin on ollut iät ja ajat: Crash Bandicoot ja Mario-peleissä pelaaja etenee muksimalla vastustajansa kumoon, ei välttelemällä konflikteja.
Samalla, kun The Last of Us Part 2 korostaa, että väkivalta ei ole ok, se tarjoaa väkivallan jännittävänä ja kutkuttavana pakettina. Peli hekumoi kaikessa kärsimyksessä ja tuhossa, jonka se esittää. Eikä pelaajalle jää usein mitään muita vaihtoehtoja kuin tappaminen.
Ja kaikki tuho on pelaajan näkökulmasta poikkeuksellisen mukaansatempaavaa. Tuhoutuneessa, kauniissa Seattlessa Ellie on jatkuvasti ahdistavien valintojen edessä. Pelaaja joutuu tekemään nopeita valintoja selviytyäkseen konflikteista. Sydän hakkaa, eikä aikaa ole.
Ellie ei näe toimintansa laajempia seurauksia, pelaaja kyllä.
The Last of Us Part 2 julkaistiin 19. kesäkuuta Playstation 4 -konsolille.
Oikaisu 6.8.: Jutussa luki aiemmin virheellisesti, että peli julkaistiin 19. maaliskuuta. Oikea päivämäärä oli kesäkuussa.
