Hyppää pääsisältöön

Kangasalla vai Kangasalalla? Paikannimien taivutukseen ei ole oikotietä

R-kirjain tiellä, kyltit Raumassa ja Raumalla.
R-kirjain tiellä, kyltit Raumassa ja Raumalla. Kuva: Yle / Mikko Lehtola paikannimet,kielenhuolto

Oletko yksin pulassa? Muista silloin taikasana Kaustisille!

Kirjoittaja Petra Saarnisto työskentelee Kotimaisten kielten keskuksessa nimistönhuoltajana.

Kun Eeva kertoi Ylen M/S Romantic -sarjassa olevansa kotoisin Kangasalalta, tarkkakorvaisimmat katsojat kohahtivat. Valehteleeko Eeva, kun taivuttaa väitetyn kotikuntansa nimeä väärin? Kangasala nimittäin taipuu poikkeuksellisesti: Kangasalla, Kangasalta, Kangasalle. Käsikirjoittajat eivät kuitenkaan olleet näin nokkelia, vaan kyseessä oli ilmeisesti vain virhe.

Paikkakuntien nimien väärät taivutukset herättävät tunteita. Vitsin mukaan yksin pulassa ollessa kannattaa sanoa kovaan ääneen olevansa matkalla Kaustisille. Heti ilmaantuu joku kaustislainen korjaamaan, että pitää sanoa Kaustiselle. Itsekin tyrmistyn, jos joku kertoo käyneensä kotikaupungissani Imatrassa. Oikeasti kun käydään Imatralla.

Paikallinen tapa ratkaisee

Kielentutkijat ovat pohtineet ja tavalliset kielenkäyttäjät ihmetelleet, eikö olisi jokin kaikkiin paikkakuntien nimiin pätevä taivutussääntö. Pohdinnan tulos on, että sääntöjä ei ole kuin joidenkin nimityyppien kohdalla. Nimet, jotka loppuvat -la tai -lä (Heinola, Kittilä), taipuvat aina sisäpaikallissijoissa (Heinolassa, Heinolasta, Heinolaan). Jos taas paikkakunnan nimen lopussa on -vesi, -järvi, -joki tai muu vesistöä tarkoittava sana, käytetään yleensä ulkopaikallissijoja (Kiuruvedellä, Nurmijärvellä, Seinäjoella).

Kielenhuollossa on jo varhain alettu suosittaa, että kotimaisia paikannimiä taivutetaan kuten paikkakunnilla on ollut tapana. Niinpä ollaan Torniossa ja Ylitorniolla, tullaan Alastarolta ja Ylistarosta ja lähdetään Laviaan ja Luvialle. Samantyyppisetkin nimet saattavat siis taipua eri tavalla.

Joillain paikkakunnilla oikea taivutustapa on aiheuttanut jopa kiistoja.

Joidenkin kuntien nimiä voidaan taivuttaa sekä sisä- että ulkopaikallissijoissa: Kangasniemessä tai Kangasniemellä, Tyrväässä tai Tyrväällä. Kahtalainen taivutus voi johtua siitä, että nuorempi sukupolvi tai paikkakunnalle muualta muuttaneet ovat syystä tai toisesta alkaneet käyttää toista muotoa kuin vanhemmat asukkaat.

Väärä taivutusmuoto särähtää korvaan

Kyselin Twitterissä, häiritseekö tai ärsyttääkö, jos oman kotipaikkakunnan nimeä taivutetaan väärin. Harva tunnusti pahasti ärsyyntyvänsä, mutta väärän muodon myönnettiin kyllä häiritsevän, ”särähtävän korvaan” tai ”ottavan kevyesti kupoliin”.

Kommenteissa mainittiin monia sellaisia paikannimiä, joille on vakiintunut sekä sisä- ja että ulkopaikallissijataivutus, kuten Mäntyharju ja Mynämäki. Ehkä eniten häiritseekin se, jos käytössä on kaksi taivutustapaa ja omasta mielestään väärää tapaa kuulee toistuvasti. Joillain paikkakunnilla oikea taivutustapa on aiheuttanut jopa kiistoja.

Miksi se häiritsee?

Miksi väärät taivutusmuodot häiritsevät? Yksi syy on tietenkin tottumus. Kun on koko ikänsä kuullut taivutettavan Imatralla, Imatralta, Imatralle, tuntuu käsittämättömältä, että jonkun mielestä Imatrassa voisi olla aivan käypä muoto. Twitterissä syiksi mainittiin myös kotipaikkaylpeys ja -rakkaus sekä ”kieliniuhottaminen”. Lisäksi todettiin, että ammattilaisten – kuten toimittajien – pitäisi osata tarkistaa oikea taivutus.

Läheiset paikannimet ovat ihmisille tärkeitä. Esimerkiksi kotikunnan nimen muuttumisen ajatellaan hävittävän osan paikan historiasta. Myös paikan identiteetin ja imagon koetaan olevan uhattuna nimenmuutoksissa.

Kielenhuollossa on jo varhain alettu suosittaa, että kotimaisia paikannimiä taivutetaan kuten paikkakunnilla on ollut tapana.

Tämä selvisi Paula Sjöblomin, Ulla Hakalan ja Satu-Päivi Kantolan tutkimuksessa, jossa varsinaissuomalaisilta kysyttiin, miten he suhtautuvat kuntaliitosten yhteydessä tapahtuviin kuntien nimien muutoksiin. Vakiintuneesta poikkeava nimen taivutus voi herättää samankaltaisia tunteita.

Twitter-kommenteissa huomautettiin lisäksi, että joidenkin nimien kohdalla väärä taivutus viittaa johonkin toiseen paikkaan. Esimerkiksi Pohjois-Savossa ollaan Lapinlahdella mutta Helsingissä Lapinlahdessa, Varsinais-Suomessa puolestaan mennään Ruskolle mutta Tampereella ja Oulussa Ruskoon. Joskus taas sisäpaikallissijalla viitataan vesistöön ja ulkopaikallissijalla siitä nimensä saaneeseen kuntaan (kuten Saarijärvi).

Asutusnimihakemisto auttaa

On mahdotonta – jopa nimistönhuoltajalle – muistaa ulkoa kaikkien asuttujen paikkojen nimien oikea taivutustapa, eikä omaan intuitioonkaan voi luottaa. Mutta ei hätää, apu löytyy Kotimaisten kielten keskuksen Asutusnimihakemistosta, johon on koottu Suomen kuntien nimet taivutuksineen. Mukana on myös runsaasti kylien, kaupunginosien ja muiden asuttujen paikkojen nimiä. Kielitoimiston ohjepankissa puolestaan on paikannimien taivutusta käsittelevä yleisohje.

Oikeat taivutusmuodot vaikuttavat esimerkiksi lehtitekstistä välittyvään sävyyn ja tekstin uskottavuuteen, ja väärät muodot saattavat aiheuttaa palautevyöryn. Kannattaa kuitenkin olla itselleen armollinen. Virheitä sattuu meille kaikille. Minäkin haluaisin aina mennä Laukaalle ja Kempeleelle. Nimistönhuoltajakollegani puolestaan on kertonut käyneensä Raumassa ja itsekin ihmetellyt, mistä väärä muoto putkahti.

Petra Saarnisto

Kielitoimiston perustamisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 75 vuotta. Juhlavuoden kolumnisarjassa Kotimaisten kielten keskuksen kielenhuollon, nimistönhuollon ja sanaston asiantuntijat kertovat kieltä koskevista näkemyksistään, kokemuksistaan ja oivalluksistaan.

Keskustelu sulkeutuu 15.7.2020.
Keskustele