Hyppää pääsisältöön

Masato Suzuki vasta kypsymässä isänsä veroiseksi Bach-mestariksi

Japanin Bach-kollegium on vuosien saatossa kohonnut Bach-auktoriteetiksi, mistä on kiittäminen yhtyeen perustajaa ja taiteellista johtajaa Masaaki Suzukia, jossa zen-mestarin osaaminen yhdistyy luterilaisen musiikkiperinteen ymmärrykseen. Masaakin poika Masato on ikiaikaisen kisälliperinteen mukaisesti seurannut isänsä jälkiä urkujen ja cembalon ääreen ja nyt myös kollegiumin kapellimestariksi, mutta ainakaan hänen uusi levytyksensä Bachin cembalokonsertoista ei vielä kelpaa mestarinäytteeksi.

Bach: Concertos for Harpsichord & Strings, Vol. 1 / Bach Collegium Japan
Bach: Concertos for Harpsichord & Strings, Vol. 1 / Bach Collegium Japan Uudet levyt

Suzuki nuorempi on jo pitkään tehnyt omaa, kansainvälistä uraa kosketinsoittajana, mutta pari vuotta sitten vastuuta tuli lisää, kun hän aloitti isänsä yhtyeen pääkapellimestarina. Uuden levyn riemukkaissa, musikanttisissa cembalokonsertoissa varsinaista vispausta ei juuri tarvita, etenkin kun yhtye on niin vakiintunut, rutinoitunut ja sointuisa. Ja kuitenkin minusta tuntuu, että joku on pielessä. BIS-yhtiön lukemattomilla aiemmilla levyillä olen tottunut Japanin Bach-kollegiumin kaunopuheiseen mutta pitkälinjaiseen soittoon, mutta nyt rivit rakoilevat. Etenkin f-molli-konserton jäyhän teeman Masato kaivaa kuin kivien alta, ja rekonstruoitu d-molli-konsertto ei millään ota virratakseen.

Bachin hitaissa osissa ukko-Suzuki yleensä tietää, kannattaako tavoitella aineetonta keveyttä, jylhää paatosta vai ajan pysäyttämistä, mutta tällä poika-Suzukin levyllä konserttojen hitaat osat ovat ikään kuin siltä väliltä. Draamaa ja jouhevuutta puuttuu myös vikkelämmistä osista. Koska musisointi teknisesti ja soinnillisesti on ensiluokkaista, syynä lienee rohkeuden ja oman näkemyksen puute.

Kyseessä on ensimmäinen osa konserttojen kokonaislevytyksessä, joten levy-yhtiö BIS ja Japanin Bach-kollegium tuntuvat luottavan Suzukin sukuun, mutta konsertoista löytyy säkenöivempiä ja elämäniloisempia tulkintoja. Kenties kisälli kasvaa kohti rohkeutta ja omaa ääntä vasta tämän mestarinäytteen jälkeen, tai sitten Japanin Bach-kollegiumilla on edessään perijapanilainen ristiriita, kun lojaalius Suzukin suvulle törmää taiteellisiin rajoihin. Aika näyttää.

Johann Sebastian Bach: Cembalokonsertot nro 1 d-molli BWV1052, nro 5 f-molli BWV1056, nro 8 d-molli BWV1059 ja nro 2 E-duuri BWV1053. - Bach Collegium Japan/Masato Suzuki. (BIS-2401)

Kuuntele Uudet levyt 16.6.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Myöhäisromantiikkaa ja tasa-arvoa kokonaisvaltaisella laadulla

    Levyarvostelu

    Viulisti Eriikka Maalismaan ja pianisti Emil Holmströmin uutuuslevy upottaa minut vielä syvemmälle romantiikkaan kuin heidän edellinen, tunteiden myllertämisestä Emma-palkittu Schumann-levynsä. Periodiromantiikkaan hurahtanut duo jatkaa tunneilmaisuaan suolikielisellä viululla ja vuoden 1882 Bösendorferilla, mutta musiikki on aivan romantiikan lopusta. Richard Straussin ja Amy Beachin sonaatit osallistuvat taidemusiikin tasa-arvokeskusteluun, mutta miten, sen saa kuulija päättää.

  • Tarkkapiirtoiset eleet, huokoiset taustat

    Levyarvostelu

    Suomalaistaustainen Ondine-yhtiö on alkanut syventyä Baltian taidemusiikkiin myös historiallisesti. Viime syksynä ihastuin levyyn, jolla Ondine esitteli kanadanlatvialaisen Talivaldis Keninšin lakonisen kirkasta musiikkia. Nyt kuva tästä vuonna 2008 kuolleesta, omaäänisestä impressionisti-modernistista täydentyy kahdella sinfonialla, jotka Keninš sävelsi 1970-luvulla uudessa kotimaassaan Kanadassa.

  • Kolmen levyn kommenttiraita Brandenburgilaisille

    Levyarvostelu

    Vuonna 2001 kapellimestari Thomas Dausgaard ja Ruotsalainen kamariorkesteri alkoivat tilata nykysäveltäjiltä sisarteoksia Johann Sebastian Bachin Brandenburgilaisille konsertoille. Kahden vuosikymmenen projekti on nyt pakattu tripla-CD:lle, jonka hauskuus kumpuaa Brandenburgilaisten konserttojen rikkaista kokoonpanoista ja nykymusiikin vapaudesta.

  • Nico Muhlyn kimmoisuus sopii Pekka Kuusistolle

    Levyarvostelu

    Pari vuotta sitten Pekka Kuusisto aloitti Norjalaisen kamariorkesterin vierailijana. Suhde on kehittynyt niin, että tällä kaudella hän jatkaa taiteellisena johtajana. Kuusiston ja norjalaisten yhteinen debyyttilevy paljastaa, että suhteen kiihkeys perustuu rohkealle rosolle. Nico Muhlyn intensiivinen viulukonsertto Shrink sopii esittäjilleen kuin nenä päähän ja saa äärimmäisen tiiviin tulkinnan, kun taas Philip Glassin minimalismi ei raikastu edes Kuusiston taikakosketuksesta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua