Hyppää pääsisältöön

Vanhat sielut ne huilulla virvoittuu

Musiikin sovittamisella erilaisille kokoonpanoille on pitkä perinne klassisessa musiikissa – jopa niin, että vaihtuvien kokoonpanojen käyttäminen on vanhempi ja laajempi ilmiö kuin juuri tietylle kokoonpanolle kirjoittaminen. Voisi sanoa, että joustavuus ja tilanteen huomioonottaminen on ollut enemmän sääntö kuin poikkeus, ja viimeisen kahdensadan vuoden aikana yleistynyt musiikin kiveenhakkaminen tuoreempi poikkeus. Berliinin filharmonikkojen konserttimestarinakin aikansa vaikuttanut Guy Braunstein on nyt rikastuttanut huilistien kamarimusiikkiohjelmistoa sovituksilla huilulle ja jousitriolle tutusta jousi- ja pianokamarimusiikista.

cd-levyn kansi
cd-levyn kansi CD-levyt

Parasta antia Braunsteinin, huilisti Gili Schwarzmanin ja ystävien uudella levyllä ovat Hugo Wolfin ja Antonín Dvořákin jousikvartettoteokset, joissa huilu korvaa solistisen ja virtuoosisen ykkösviulustemman – niiltä osin kuin on tarkoituksenmukaista Braunstein poimii myös muita stemmoja huilulle viulun noustessa kakkosen paikalta ykköseksi. Olen tietysti itse puhallinsoittaja ja siksi jäävi, mutta minusta Wolfin Italialainen serenadi sopii huilukvartetoksi jopa paremmin kuin jousikvartetoksi: se on kuin luotu tälle kokoonpanolle ja niin hyvää musiikkia, että luulisin huilistien kilpaa nyt juoksevan teoksen äärelle.

Se että pääsee soittamaan Dvořákin Amerikkalaisen kvarteton eli Jousikvarteton nro 12 kaltaista rakastettua teosta on juhlaa jousisoittajallekin, saatika sitten puhaltajalle, jolle Dvořákin kamarimusiikki on tuntematonta herkkua. Wolfin ja Dvořákin kvartettojen sovituksissa huilulle ja jousitriolle stemmat ovat suurimman osan aikaa alkuperäiset, ja ykkösviulun transkriptio huilulle sellainen perinteinen "soitapa sinä nyt vaikka tätä stemmaa". Hieman minua itseäni huolettaa se, että vaikka jousisoittajat ovat tottuneet painamaan vajaan puolen tunnin teoksen vailla taukoja, huilisti voisi välillä hetken hengähtää – ja hengittää. Käyttökelpoisemmassa sovituksessa jousia olisi ollut yksi enemmän ja huilu olisi päässyt välillä tauolle.

Ludwig van Beethovenin Sonaatissa viululle ja pianolle a-molli op. 23 minua pistää mietityttämään se, vesittyykö sovituksen myötä teoksen alkuperäinen viulun ja pianon vuorotteluun perustuva retorinen rakenne: alkuperäisessähän viulu on se sointiväri, joka erottuu pianosta kokoonpanon toiseksi osapuoleksi; kun jousiin nähden huomattavan erottuva huilu ei korvaakaan viulua vaan hyppii stemmojen välillä, sävellykselliset ideat saattavat hämärtyä. Paikoin sitten taas lopputulos on hyvin oivaltava, ja Braunsteinin meille tarjoilema uusi luova kerros virkistää. Sokerina pohjalla on vielä hykerryttävä sovitus Fritz Kreislerin Syncopationista, jossa Braunsteinin nerokas jousisatsi enemmän kuin korvaa pianostemman.

”Old Souls”. Sovituksia huilulle ja jousitriolle Ludwig van Beethovenin, Hugo Wolfin, Fritz Kreislerin ja Antonin Dvořákin kamarimusiikista. - Gili Schwarzman, huilu, Guy Braunstein ja Susanna Yoko Henkel, viulu, Amihai Grosz, alttoviulu, ja Alisa Weilerstein, cello. (Pentatone, PTC5186815)

Kuuntele Uudet levyt 23.6.2020, toimittajana Ville Komppa.

  • Kalevi Ahon sooloteokset haastavat esittäjänsä ja kuulijansa

    Kalevi Ahon sooloteokset haastavat esittäjänsä ja kuulijansa

    Säveltäjä Kalevi Ahon ja BIS-levy-yhtiön vuosikymmeniä kestänyt yhteinen taival jatkuu, kun tasaiseen tahtiin ilmaantuu uutta Aho-äänistöä uusina tallenteina. Noin kolmenkymmenen profiilijulkaisun ansiosta alkaa valtaosa Ahon laajan tuotannon tärkeimmistä teoksista löytyä soivina dokumentteina.

  • Unohdettua orkesterimusiikkia laadukkaasti

    Unohdettua orkesterimusiikkia laadukkaasti

    No nyt! Musiikinhistorian sameat kerrokset kirkastuvat jälleen, kun Göteborgin sinfoniaorkesteri esittelee kapellimestari Johannes Gustavssonin johdolla kolme aiemmin äänitteillä kuulematonta teosta. Kiinnostavan kokonaisuuden säveltäjänimiä ovat Ida Moberg, Valborg Aulin sekä Elfrida Andrée. Ruotsalainen Elfrida Andrée (1841–1929) oli muun muassa säveltäjä, kapellimestari ja urkuri.

  • Trumpetti pelasti amerikansuomalaisen Allan Sihvolan hengen – Suomalaissoittajat Stalinin vainoissa

    Amerikansuomalainen muusikko vankileirien saaristossa.

    Amerikansuomalainen Allan Sihvola muutti 12-vuotiaana 1933 perheensä mukana ihanneyhteiskuntaa rakentamaan Neuvosto-Karjalaan. Toisen maailmansodan aikana hän joutui suomalaisena Tsheljabinskin vankileirille. Vähän yli 20-vuotias Sihvola laihtui luurangon laihaksi, mutta säilyi hengissä, sillä trumpetistina hänet hyväksyttiin leirin soittokuntaan. Kun Neuvostoliitto romahti 1990-luvun alussa, Sihvola ryhtyi kirjoittamaan muistelmiaan. Vei 25 vuotta ennen kuin kirja "Stalinin taivaan alle" julkaistiin.