Hyppää pääsisältöön

Epäonnistuminen tuottaa hyvää taidetta – Vaikka Spotify tuhosi liiketoiminnan, Sami Sänpäkkilä ei suostu hautaamaan Fonal-levy-yhtiötään

Sami Sänpäkkilän omistama Fonal Records on suomalaisen vaihtoehtomusiikin pieni jättiläinen runsaalla sadalla julkaistulla levyllä. Fonalin tunnetuimpia artisteja ovat muun muassa Lau Nau, Risto ja Paavoharju. Fonalin tavaramerkki on melodinen pop kokeellisin höystein. Spotifyn tulo löi menestyvän pikkuyhtiön polvilleen, mutta toiminta jatkuu yhä pienellä liekillä.

Kulttuuricocktailin neliosainen artikkelisarja esittelee legendaaristen pienlevy-yhtiöiden tulisieluisia perustajia.

Sami Sänpäkkilä kantaa prässäämöstä tullutta levypakettia Fonal-yhtiön varastoon, joka sijaitsee kotikerrostalon autotallissa Tampereella.

Fonalin varastossa, Sänpäkkilän autotallissa seinän vierillä on pakettikasoja ja levyhyllyjä. Selaillessa vastaan tulee levyjä sellaisilta artisteilta ja bändeiltä kuten Lau Nau, Risto, Paavoharju, Kiila, Es, Eleanoora Rosenholm, Office Building, Kemialliset ystävät, Goodiepal, Barry Andrewsin Disco, Islaja, Ville Leinonen ja lukuisia muita. . . .

Siinä on iso siivu kotimaista vaihtoehtomusiikkia, josta hämmästyttävän moni on myös kansainvälisesti tunnettuja, toki pienilevikkisen marginaalimusiikin ympyröissä.

Fonalilla on kokeellisen musiikin levy-yhtiön maine, mutta voimakkaan ambientsävyisen tuotannon alta paljastuu pop-biisejä ja melodisuutta. Soundimaailmassa yhdistyy makuuhuoneen nurkassa äänitetty lo-fi, naivistinen folk ja pop sekä kokeellinen ambient-tuotanto.

"Se mikä ei tee Fonalista

täysin kokeellista

on, että kaikissa mun julkaisuissa on melodia ja rytmi. Ne laulut on vaan hyvin erikoisesti paketoitu."

– Se mikä ei tee Fonalista täysin kokeellista on, että kaikissa mun julkaisuissa on melodia ja rytmi. Ne laulut on vaan hyvin erikoisesti paketoitu. Ei ole ihan hirveästi instrumentaalimusiikkia tai puhtaasti ambientia, mutta ei myöskään puhtaasti folkia tai popmusiikkia. Se on aina semmonen sekoitus, kuvailee Sänpäkkilä.

Lau Naun musa on herkkää popmusiikkia, pienieleistä mutta välittää suuria tunteita. Alkuaikoina aika lo-fi mutta nykyään hi-fi, omaperäisellä kokeilevalla otteella.― Sami Sänpäkkilä

Fonalin artistien tee-se-itse-lähestymistavat ovat uskaliaita, mutta syy on yllättävä: jäljittelyn epäonnistuminen. Sänpäkkilä näkee juuri epäonnistumisessa taiteellista merkitystä.

– Se mikä mua kiinnostaa on, että ihmiset ovat itsekseen yrittäneet tehdä jotain tyylilajia ja epäonnistuneet siinä. Ja sitten siitä syntyykin todella erikoinen sekoitus.

Makuuhuoneen nurkasta levymoguliksi

Sami Sänpäkkilän lapsuuden kaveripiirissä ei kenelläkään ollut taiteellisia harrastuksia. Sänpäkkilän vanhemmilla oli 30 vuotta valokuvaamo Foto-Friitala Ulvilan keskustassa.

– Mulla oli aina mahdollisuus kaikkeen luovaan. Ei ollut koskaan sellaista pakkoa, että pitäisi hankkia akateemista tai fyysisesti vaativaa ammattia. Mulla ei ollut muuta esikuvaa kuin mun kotiporukat, jotka teki mitä ne haluaa. Mutta niillä oli myös samalla yritys ja toiminimi. Olen itse ihan samalla reissulla kuin hekin, Sänpäkkilä miettii.

Sänpäkkilän ensimmäinen lapsuudenhaave oli tulla elokuvaohjaajaksi ja -kuvaajaksi, mutta se toteutui vasta myöhemmin musiikkivideoiden ja lopulta indie-elokuva Samurai Rauni Reposaarelaisen (2017) kautta.

"Pystyin neliraitanauhurilla tekemään

oman makuuhuoneen nurkassa

aika vakuuttavaa äänimaailmaa."

– Kun lapsena ensimmäisen kerran yritin kuvata, tuli olo että en osaa tätä. Mutta musiikin kohdalla tajusin, että tämähän on aika helppoa. Pystyin neliraitanauhurilla tekemään oman makuuhuoneen nurkassa aika vakuuttavaa äänimaailmaa, sanoo Sänpäkkilä.

Sänpäkkilä sai idean julkaista omia Kiila-yhtyeensä ja Es-sooloprojektinsa kokeellisia levyjä itse Fonal-merkin alla. Siitä julkaisutoiminta laajeni nopeasti kaveripiirin hankkeisiin.

– Fonalille alkoi tupsahtelemaan artisteja kaiken näköisistä makuuhuoneista, nauraa Sänpäkkilä.

Office Building oli ensimmäinen menestys

Ensimmäisenä menestyksenä Sänpäkkilä muistaa tamperelaisen Janne Laurilan Office Buildingin täysipitkän LP:n To See Only Shadows (2000). Se on naivistista undergroundpoppia, jossa kuuluu kaikuja Radioheadista.

– Siitä tuli todella kuuma tamperelainen popyhtye. Levy meni tosi hyvin. Saatiin omat rahat takaisin, tehtiin iso painos, ja niillä rahoilla julkaistiin seuraava levy, ja sitten taas seuraava levy.

– Siitä lähti 2000-luvun alussa lumipallo pyörimään. Levyt myi sen verran, että sain aina omat takaisin. Ja pystyin julkaisemaan niin paljon levyjä kuin halusin ja pitämään julkaisukierteen käynnissä.

Hindupyöräilijä avasi undergroundin maailman

Laura Naukkarinen, joka tunnetaan myös artistinimellä Lau Nau, haastatteli Sänpäkkilää Hindupyöräilijä-zineen Kiila-yhtyeestä 1990-luvulla. Siitä alkoi pitkä ystävyys.

– Silloin tutustuin ekan kerran Suomen tulevaan underground-kenttään ja kulttuuriväkeen, kuten Jan Anderzeniin (Kemialliset ystävät, Tomutonttu). Ja sitten alettiin tehdä yhdessä musaa. Se oli jotenkin täysin luonnollista.

Siitä muodostui tiivis ryhmä ihmisiä, jotka alkoivat toimia yhdessä. Loppu onkin Fonalin historiaa ja tuloksena on yli 100 julkaisua.

Sänpäkkilä muutti Tampereelle opiskelemaan ammattikorkeakoulun taidelinjalle 2000-luvun alussa. Opintojen jälkeen piti keksiä itselle jokin toimeentulon lähde, ja Sänpäkkilästä tuli vuosiksi Fonalin täysipäiväinen työntekijä. Fonal eli kultakauttaan 2005-2009.

Sänpäkkilä teki Fonalista vuosiksi itselleen täysipäiväiväisen työpaikan. Fonal eli kultakauttaan 2005-2009.

Marginaalissa mutta kansainvälinen

Fonal ei ole koskaan juhlinut radiosoitoissa Radio Helsinkiä ja Ylen erikoisohjelmia lukuun ottamatta. Fonalin musiikki on tuotettu sen verran kokeellisin ideoin, että se ei kuulosta radiossa hyvältä.

– Mun mielestä se on aivan ok. Jokaiselle ryhmälle on oma musiikkinsa.

Marginaalimusiikilla on kuitenkin maailmanlaajuiset verkostot. Lau Naun tapaan Sänpäkkilä lähetteli levyjä ulkomaille 2000-luvun alussa, hänellä oli joitakin kontakteja. Sänpäkkilän ensimmäinen levy julkaistiinkin Belgiassa Kraak Recordsin toimesta 2001.

– Tutustuin belgialaisiin toimijoihin, jotka on täysin vastaavia kuin me täällä, eli tekee kulttuurityötä musiikin saralla. Jossakin vaiheessa The Wire -lehti teki meistä jutun. Ulkomaalaiset jakelijat alkoivat kiinnostua.

Sänpäkkilän mukaan parhaassa vaiheessa Fonalilla oli kymmenen jakelijaa ympäri maailmaa Japanissa, Englannissa, Amerikassa, Keski-Euroopassa ja Skandinaviassa. Kontaktit tulivat keikkailun ja medianäkyvyyden kautta.

– Myös internetin blogit ja erinäiset zinet levittävät tietoa Fonalin musiikista maailmalla.

Risto on tamperelainen nuori mies, jolla menee aivan vitun huonosti ja jonka on pakko kertoa se kaikille.― Tero Alanko/Soundi

Riston eli Risto Ylihärsilän johtaman bändin muutamat levyt ovat jo suomi-indien klassikoita. Lauluntekijänä ja tuottajana kekseliään Riston tarttuvia popbiisejä höystää lyriikassa neuroottinen frustraatioiden pyörittely, uskontoteemat ja musta huumori. Yhdistelmä on yllättävä ja omaperäinen. Sänpäkkilän ohjaamilla videoilla Ristolle käy usein huonosti, hän saa vaikkapa sähköiskun.

Sänpäkkilä ei yleensä ole mukana säätämässä muiden artistien luovaa prosessia, mutta Riston levyissä hän on ollut mukana miksaajana hakemassa oikeata soundia.

Paavoharju Fonalin esteettinen ihanne

Savonlinnasta lähtöisin olevan Paavoharju-yhtyeen Yhä hämärää -levy (2005) kiteytti kaiken, mitä Sänpäkkilä toivoi Fonalin musiikin olevan. Paavoharju oli tarjonnut Sänpäkkilälle demoa, mutta siitä Fonalin moguli ei tykännyt aluksi ollenkaan. Yhä hämärää -levyllä bändi oli kuitenkin löytänyt Sänpäkkilää kiinnostavan pop-ulottuvuuden.

– Kun kuuntelin ekan kerran, olin varma, että nyt niillä on käynyt joku pikku fiba. Siellä saattoi yhtäkkiä joku instrumentti hävitä ja tulla yhtäkkiä esiin. Kaikki suhisee ja sirisee ja kolisee koko ajan, mutta tuotanto on äärimmäisen herkää, kaunista ja todella tyylitajuista, suitsuttaa Sänpäkkilä.

Paavoharjun levy huomioitiin ulkomaillakin. Arvostettu amerikkalainen Pitchfork-lehti runoili näin: “Yhä hämärää possesses the magical giddiness of an unknown radio station tapped into momentarily while traveling unfamiliar back roads.”

Yhä hämärää -levyllä on äärettömän kauniit melodiat, järjettömän hyvät biisit ja todella kokeellinen tuotanto. Hyvin kaunista ja melankolista musiikkia, Sänpäkkilä sanoo.

Paavoharjusta lähti omille teilleen Joose Keskitalo, joka on myöhemmin luonut komean sooluran Helmi Levyt -merkilllä.

Paavoharjun Yhä hämärää -levy on kuin hengellistä musiikkia yhdistettynä lo-fi-poppiin, ambientiin ja suomalaiseen melankoliseen iskelmään.― Sami Sänpäkkilä

Spotify tuli ja levymyynti romahti

Sänpäkkilän mukaan Fonalin levyt myivät järjettömän hyvin vuosina 2005-2009. Hän hankki elantonsa Fonalin tuotoilla ja toiminta kattoi levyjen tekemisen kulut.

– 2009 tuli Spotify ja seuraavassa kuussa erään kaverin levykaupan myynti oli romahtanut 75 prosenttia. Mulla se oli vähän hitaampaa: vuosina 2009–2010 myynti laski noin 50 prosenttia.

Pari vuotta eteenpäin myynti oli romahtanut jo 90 prosenttia. Sänpäkkilä hieman soimaa itseään siitä, ettei lukenut ajan merkkejä okein.

– Tulin jälkijunassa ja jatkoin julkaisua samalla tavalla kuin ennenkin. Julkaisin 3–5 levyä vuodessa. Tuli tuplaviinyyliä ja hienoja kansipaketointeja. Jossakin vaiheessa huomasin, että yhtenä vuonna oli tullut tuhansia euroja tappiota. Ja seuraavana vuonna taas sama juttu. Että hetkonen, mikäs tässä nyt oikein on? En pysty maksamaan palkkaa ja kaikki levyt makaavat varastossa myymättöminä.

Levy-yhtiön tila alkoi ahdistaa Sänpäkkilää.

– Se alkoi syödä aikaa elämästä. Täytyi tehdä muutos. Se oli henkisesti ja taloudellisesti järjetöntä.

Sänpäkkilän mielenkiinto ohjautui muualle, elokuvantekoon. Hän alkoi valmistella Mika Rätön ja kumpaneiden kanssa Samurai Rauni Reposaarelainen -elokuvaa. Nyt on jo kaksi fiktioelokuvaa tekeillä sekä dokumentteja. Levyjulkaisujen tahti hiljeni sen jälkeen pariin levyyn vuodessa. Jokainen julkaisu täytyy harkita taloudellisesti tarkoin.

Mutta levy-yhtiön toiminta jatkuu. Taiderock-yhtye Eleanoora Rosenholmin tuoreen levyn Talvipalatsin puutarhassa (2018) julkaisu kertoi, että Fonal Records pysyi hengissä. Vuosi 2020 näyttää julkaisujen puolesta vieläkin aktiivisemmalta, jopa koronan aiheuttamasta poikkeustilasta huolimatta.

Toimittaja/ohjaaja: Olli Kangassalo
Kuvaaja/leikkaaja: Tero Nikulainen
Kuvaaja: Erik Vierkens
Graafikko: Johanna Aulén

Musiikkivideot ja videot:

Ohjaus Sami Sänpäkkilä
Eleanoora Rosenholm: Oopium China
Eleanoora Rosenholm: Maailmanloppu
Lau Nau: Valolle
Lau Nau: Kuoleman tappajan kuolema
Lau Nau: Painovoimaa, valoa
Paavoharju: Valo tihkuu kaiken läpi
Risto: Turvaluola
Risto: Lyö
Risto: Kateelliselle ystävälle

"Teiltä menee maine, jos näin hirveitä kappaleita julkaistaan" – Tällaisilla ohjeilla Bad Vugum -levy-yhtiö käynnisti CMX:n uran

“Olen viettänyt elämäni parhaat vuodet teippirulla kädessä pakkaamassa levyjä“ Ektro Recordsin marginaalisuus on vaatinut uhrauksia Jussi Lehtisalolta

"Kasetti pakottaa kuuntelemaan, koska ei viitsi alkaa kelailemaan" – Arwi Lindin levyvaltakunta on täynnä radioon kelpaamattomia helmiä