Hyppää pääsisältöön

"Kasetti pakottaa kuuntelemaan, koska ei viitsi alkaa kelailemaan" – Arwi Lindin levyvaltakunta on täynnä radioon kelpaamattomia helmiä

Arwi Lind on pienen musiikkipajan suuri levymoguli. Helmi Levyt on yksi kotimaisen indiemusiikin ahkerimmista levy-yhtiöistä. Arwi teki levy-yhtiöstä itselleen elämäntavan, mutta välillä täytyy käydä lataamassa akkuja lastentarhahommissa ja joogaamalla.

Kulttuuricocktail esittelee neliosaisessa sarjassa suomalaisten pienlevy-yhtiöiden tulisieluisia perustajia.

Helsinkiläisellä teollisuusalueella varaosaliikkeen yläkerrassa Arwi Lind kantaa levylaatikoita hissistä Helmi Levyjen toimistoon.

Levy-yhtiön toimisto on tupaten täynnä pahvilaatikoita, mutta jostakin keskeltä pilkottaa sotkuinen työpöytä ja läppäri. Arwi katselee läppäriltä tilauslistaa ja kerää sen mukaan tilatut levyt ja t-paidat ja pakkaa ne pahvilaatikkoon.

Tämä on pienlevy-yhtiön omistajan arkirutiinia. Viikonloppuina on keikkoja bändien kanssa. Arwi soittaa rumpuja monissa Helmillä levyttävissä yhtyeissä.

15-vuotiaan Helmi Levyjen katalogi on laaja, mutta siinä korostuu juureva kansanomaisuus. Joose Keskitalo on folklähtöinen laulaja-lauluntekijä, jonka lyriikat luotaavat unimaailmaa ja kuolemaa. Pekko Käppi on tehnyt jouhikollaan kansanmusiikkia ja rokkia punkisti.

Faarao Pirttikangas edustaa syväsavolaista rämeboogieta. Hullun Ruusun iskelmää, indiepoppia ja kantrirokkia voisi verrata Leevi and the Leavingsiin. Muuan mies soittaa humoristista reggaerokkia.

Helmi Levyt edustaa tee-se-itse-kulttuuria. Arwin mukaan usein soittimetkin on tehty itse. Arwi on levy-yhtiönsä ainoa työntekijä.

– Vaikka kaiken tekeminen itse vie aikaa ja tuo lisää työtä, siinä vältetään myös moni mutka.

"Tee-se-itse on hyväksi koettu tapa tehdä musaa ja hoitaa levyn jakelu. On helpompaa tehdä itse kuin toteuttaa levyjä monien välikäsien kautta."

Helmi Levyjen toimistohuoneisto toimii myös bändien varastona, ja yksi huone on täpötäynnä vahvistimia ja soittimia. Toimistolla on myös äänitysstudio, jossa betoniseinien akustiikkaa on paranneltu laudoituksella ja matoilla.

Seinän vieressä on kovia kokenut pystypiano ja muutaman vuosikymmenen vanhaa äänityskalustoa, pölyisiä miksereitä ja kelanauhureita.

Tosin retroilu ei ole itsetarkoitus. Levyt äänitetään pääosin uudenaikaisilla digitaalisilla vehkeillä. Jopa Joose Keskitalo, joka on aiemmin äänittänyt levynsä vanhanaikaisella kelanauhurilla.

Paikassa on tuhansien tarinoiden legendaarista tuntua, varsinkin kun siellä ei selvästikään ole säännöllisesti siivottu ehkä kuukausiin.

Pölyisen mikserin päältä löytyy Joose Keskitalon sanoituksia muistilapuilla. Studiohuoneen viereisessä komerokeittiössä kahvi tai keitto on kiehahtanut yli moneen kertaan ja tupakkaa on tumpattu tyhjään kaljapulloon.

Arwi osoittaa pöytää ja seinällä nojaavaa patjaa.

– Tuossa Joose nukkuu aina täällä työskennellessään.

Lastentarhanopettaja vai levymoguli?

Arwi on kotoisin keskisuomalaisesta teollisuuskylästä Säynätsalosta, turvallisesta työläiskodista. Rehellisyyttä ja urheilua arvostettiin.

Lapsena Arwi oli kiinnostunut urheilusta ja musiikista.

– Taide ja musiikki tuntuivat avarammalta jutulta, kun taas urheilussa siinä joko voitetaan tai hävitään. Musiikki oli mahdollisuuksien juttu.

Musiikissa oli joku voima joka iski todella kovaa.

– Nykyään ehkä ajattelee taas vähän eri lailla. Urheilu on alkanut uudelleen kiinnostaa, naurahtaa Arwi.

Arwi on opiskellut Savonlinnassa opettajankoulutuslaitoksessa lastentarhanopettajajaksi. Hän jatkoi Helsingin yliopistossa, mutta ei ole valmistunut vieläkään. Päivät kuluvat levy-yhtiötä pyörittäessä sekä perheen parissa ja viikonloput keikalla bändien kanssa.

– Musiikkihommat on vieneet aikani niin, että en ole ehtinyt enempää opiskelemaan.

Kun hommat alkoivat käydä hermoille, Arwi otti välillä lomaa levybisneksestä ja meni töihin lastentarhaan. Nykyään hän pyrkii stressaamaan vähemmän ja laiskottelemaan enemmän.

– Irrottaudun myös musiikki- ja taidemaailmasta esimerkiksi joogaamalla säännöllisesti ja seuraamalla poikani koripalloharrastusta, joka on hyvin erilainen kuin taidemaailma.

Kaikki alkoi hippikommuunista

Savonlinnassa 2000-luvun alussa Arwi tutustui indie-legenda Paavoharju-yhtyeen jäseniin, Ainalan veljeksiin ja Joose Keskitaloon. Paavoharju teki sittemmin levyjä Fonal-yhtiölle, mutta Joose Keskitalo tuli Arwin yhtiöön.

– Asuin vanhassa puutalossa, Lepovaunu nimisessä hippikommuunissa. Siellä äänitettiin muun muassa Joose Keskitalon ensimmäinen levy (Luoja auta) sekä Paavoharjun juttuja.

Talon vintillä järjestettiin festivaalia, jossa nämä artistit heittivät ensimmäisiä keikkojaan.

Suomalaisen indien ja undergroundin keskeiset henkilöt tuntevat kaikki toisensa.

Savonlinnassa asuminen oli hiljainen kausi ja Arwi huomasi kaipaavansa lisää tekemistä.

"Jo lapsuudesta alkoi kiinnostus äänilevyalbumeihin taideteoksina. Ja kun on itse soittanut ja tehnyt musaa, levy-yhtiön perustaminen tuntui luonnolliselta."

Arwin oppi levybisnekseen tuli Rikos Recordsista, joka oli jyväskyläläinen indieyhtiö.

– Näin Rikoksen toiminnasta, että levyn julkaisu voi olla leikkisää ja rentoa toimintaa, jota ei tarvitse tehdä ryppyotsaisesti vaan oman innostuksen pohjalta.

Yhden levyn valmistuminen vei 20 vuotta

Helmi Levyjen ytimessä on oma studio, jossa soittamisen ja äänittämisen voi aloittaa mutkattomasti. Arwin mukaan osa Helmin levyistä voi valmistua vaikka päivässä. Tapoja on monia riippuen siitä mitä halutaan.

Levyjen valmistuminen voi joskus kestää hyvin kauan, jopa uskomattoman kauan. Esimerkkinä jyväskyläläinen Laulurastas-reggaeyhtye, joka laulaa suomeksi.

Levyä aloiteltiin 90-luvun lopussa, mutta väliin tulikin 10 vuoden tauko erinäisistä syistä. Viisi vuotta sitten levytys aloitettiin taas, vaan sitten nauhat hävisivät mystisesti.

– Jouduttiin siis äänittämään vielä kerran uudelleen. Nyt levy on viimein tehty. Sen kautta olen oppinut hahmottamaan aikaa uudella tavalla, kuittaa Arwi.

"On hyvä että Laulurastaan levy valmistui nyt 20 vuoden jälkeen eikä yhtään aikaisemmin. Ei tässä ole kiire mihinkään."

Tällainen työskentelytapa on ajanut “suuressa maailmassa” bändejä vararikon partaalle. Kun levy-yhtiö on oma ja toiminta on tee-se-itse-pohjaista eikä kalliita studioaikoja tarvitse maksaa, niin ei laskutuskaan juokse.

– Me ei oltais aikaisemmin pystytty tekemään niin hyvää levyä. Se on kypsynyt tässä. Mä luulen että parhaat levyt on vasta tulossa! Kasvaessa oppii, kehittyy ja rauhoittuu. Luulen että se tekee hyvää.

Musiikkibisneksen laitamilla

Arwin suhde musiikkiin on muuttunut vuosien varrella kuitenkin hitusen ammattimaisemmaksi.

– Nykyään se on enemmän työtä ja vähemmän ehtii lillumaan, kokeilemaan ja leikkimään. Mutta tottakai levyjen tekeminen on leikkiä ja sitä sen pitää ollakin. Muuten tätä ei oo järkeä tätä tehdäkään. Mutta se on myös työ, mikä asettaa erilaisia vaatimuksia.

Arwi ei kuitenkaan tarkoita, että ajattelisi kuin bisnesmies, silmissä euron kuvat nuottien sijaan. Arwin mielestä musiikkiteollisuus keskittyy bisnekseen, ja sen tuotos on kuin mauton teollinen karjalanpiirakka, joka sopii keskimäärin kaikille.

Helmi Levyjen kaltaisen pikkufirman tuotos on persoonallisempi, käsityöläistuote.

Yksi Arwin kiinnostuksen kohde on ollut kansanmusiikki, mikä tulee esiin Inariveljien ja The Mystic Revelation of Teppo Repo -orkesterin levytyksistä tai vaikka laulaja/lauluntekijä Sami Kukan biisissä Otava.

Arwi innostuu myös inkerinsuomalaisista kansansävelistä.

Arwi on kasettimies

Vinyylilevyt ovat pienlevy-yhtiöiden tärkein formaatti nykyään. Arwi ei ole siitä kovin innoissaan, koska vinyylilevyn tuottaminen on kallista. Tavallaan hän toivoo, että cd olisi pysynyt musiikissa pääformaattina.

Kasettiin hänellä on kaikkein lämpimin suhde. Kasettien julkaiseminen on myös taloudellisesti riskitöntä ja mutkatonta.

– Mä kuuntelen reissuilla autossa kasetteja. Kiva kun ei voi vaihtaa kappaletta. Ja siinä kasetin soundin tuhnuisuudessa on tietynlainen viehätys.

"Kasetti pakottaa kuuntelemaan, koska ei viitsi alkaa kelailemaan."

Korona kolautti mutta ei tyrmännyt

Helmi Levyt ei julkaise kokeellista musiikkia kuten esimerkiksi Ektro, vaan suurin osa tuotannosta on melodista ja tarttuvaa.

Kieli ankkuroi levytykset tiukasti Suomeen, eikä kansainvälisiä virityksiä ole. Levykauppojen lisäksi postimyynti toimii hyvin ja Helmin tuotteita myydään bändien keikoilla ja tapahtumissa vaikka auton takaluukusta.

Moni Helmi Levyjen julkaisema artisti, kuten Leevi and the Leavings -genressä uiskenteleva Rosita Luun kappale SOS olisi voinut olla potentiaalinen hitti. Nythän esimerkiksi Maustetytöt oli samassa tyylilajissa vuoden 2019 kehutuin ja kohutuin indieuutuus jo ennen kokonaisen albumin julkaisua.

Mutta radiossa Helmi Levyjen artistit eivät kuitenkaan juuri soi, paitsi joskus joissakin Ylen erikoisohjelmissa.

– Kyllä mä aina ihmettelen sitä, että miksei ne soi siellä radiossa. Se on hyvää musiikkia, mutta en mä jaksa siitä taistella. Me tehdään tätä juttua ja kelpaa jos kelpaa.

Korona tietenkin riipaisi levy-yhtiötä, kun artistien keikat peruttiin, ja tämä vaikutti myös levymyyntiin.

– Silti olosuhteisiin nähden on hyvin selvitty, homma jatkuu ja syksyn julkaisuja juuri saatetaan painoon. Olen tietoisempi nykyään asioista, mitä kannattaa tehdä ja mitä jättää tekemättä. Se vähentää stressiä.

Toimittaja: Olli Kangassalo
Kuvaaja/leikkaaja: Tero Nikulainen

Otteet musiikkivideoista:
-Muuan mies: Karhukaiset (animaatiot: Christine Gensheimer, vhs-kuvaukset: Kalevi Suopursu, ohjaus: Isse-pappa.)
-Hullu Ruusu: Elokorjuu (kuvaus: Eetu Kevarinmäki)
-Joose Keskitalo ja Kolmas maailmanpalo: Hyvä siemen (Video: Kolmas maailmanpalo ja Ville Kettunen)
-Faarao & Kakspäinen Narttu: Kakspäinen Narttu (Video: Kai Johansson)
-The Mystic Revelation of Teppo Repo - Жон-Жон (Videon ohjaus, kuvaus ja käsikirjoitus: Jaakko Ruuska)

"Teiltä menee maine, jos näin hirveitä kappaleita julkaistaan" – Tällaisilla ohjeilla Bad Vugum -levy-yhtiö käynnisti CMX:n uran

“Olen viettänyt elämäni parhaat vuodet teippirulla kädessä pakkaamassa levyjä“ Ektro Recordsin marginaalisuus on vaatinut uhrauksia Jussi Lehtisalolta

Epäonnistuminen tuottaa hyvää taidetta – Vaikka Spotify tuhosi liiketoiminnan, Sami Sänpäkkilä ei suostu hautaamaan Fonal-levy-yhtiötään