Hyppää pääsisältöön

“Olen viettänyt elämäni parhaat vuodet teippirulla kädessä pakkaamassa levyjä“

Ektro Recordsin marginaalisuus on vaatinut uhrauksia Jussi Lehtisalolta

Ektro Records on kotimaisen rockin undergroundkentän suurimman nimen Circlen kotipesä. Kansainvälisesti tunnetun kokeellisen rockbändi Circlen lisäksi Ektro julkaisee mitä erikoisinta marginaalista musiikkia. Välillä kuuntelijakunnan vähäisyys kuitenkin ahdistaa yhtiön omistajaa Jussi Lehtisaloa.

Kulttuuricocktail esittelee artikkelisarjassa kotimaisen indierockin pienlevy-yhtiöiden tulisieluisia perustajia.

Iso, partainen mies ahtautuu suuren jääkiekkokassin kanssa pieneen hissiin ja matkaa ylimpään kerrokseen. Porin keskustassa kerrostalon ylimmässä kerroksessa on huoneisto, joka on täynnä vinyyli-, c-kasetti-, ja cd-laatikoita. Tämä on Jussi Lehtisalon levy-yhtiön päämaja.

Pienlevy-yhtiöt perustetaan usein oman bändin julkaisemisen takia. Legendaarisella Bad Vugumilla aloittanut Circle-yhtye päätti julkaista itse omat levynsä 2000-luvun alussa. Amerikassa Circleä julkaisi No Quarter Records.

– Ei ainakaan lähdetty lakki kourassa mihinkään levy-yhtiöön kyselemään, että julkaisetteko vai ette, kuvailee Circlen johtaja Jussi Lehtisalo Ektro Recordsin aloittamisen motivaatiota.

Pian Jussi Lehtisalo huomasi pyörittävänsä levy-yhtiötä. Oman musiikin julkaisemisen lisäksi tuli halu sivistää kansaa kiinnostavalla “relevantilla” ja jopa “epärelevantilla” musiikilla. Käynnistys oli progehtava. Lehtisalo osti vuonna 2000 oikeudet progebändi Haikaran loppuunmyytyyn albumiin Geafar, joka alunperin oli julkaistu vinyylinä 1974. Ensimmäisten levyjen joukossa Ektro Records julkaisi myös saksalaisen krautrockyhtye Faustin Tavastian keikasta livelevyn.

Sain käsiini Erkki Kurenniemen nauhapäiväkirjan vuodelta 1972. Siitä syntyi Kurenniemen puheiden ja Circlen jammailun nauha-mashup.― Jussi Lehtisalo

Japanilaista noisepunkia, avantgardea ja matalaotsaista heviä

Ektro Recodsin valikoimassa oli alusta lähtien Lehtisalon oman ja lähipiirin bändien musiikin ohella maailmalta poimittuja erikoisuuksia, kuten Gasenetan japanilaista noisepunkia ja Galloping Coronersin unkarilaista shamanistis-psykedeelistä transsipunkkia. Lehtisalo piti ajatuksesta, että oma taide ei ole aina keskiössä.

– Artistinen näkökulma siirtyi itsestä poispäin. Sivistys on aina sitä, että katsoo itsestään poispäin. Periaatteessa Ektro voisi julkaista mitä tahansa, mutta rajallisten resurssien takia se ei kykene pirstaloitumaan kaikkialle.


"Mua alkoi kiinnostaa myös korkean ja matalan törmäyttäminen.

Tietty sattumanvaraisuus tuottaa mielihyvää."

Korkean ja matalan tai kaiken mahdollisen törmäyttäminen näkyy esimerkiksi siinä, että Ektro voi julkaista niin ranskalaisen Urban Saxin kokeellista taidemusiikkia kuin matalaotsaista Thor-heviä tai Leviticuksen kristillistä heviä tai Yukihiro Isson bändin Quest for Bloodin omaperäistä metallia, joka on japanilaisen teatterimusiikin ja black metallin yhdistelmä. Matalaotsaisuuden sijaan Lehtisalo haluaa puhua kirkasotsaisuudesta.

Voitot uusiin hankkeisiin

Kaupalliselle potentiaalille Lehtisalo ei näytä laskevan mitään painoarvoa, Ektron toimintaperiaate on pääasiassa taiteellinen.

– Jos jostain jutusta tulee suosittua, se on minun maailmassani kyseenalaista. Kaikki kätketty on kiinnostavaa. Ektro on puksuttanut menemään, ja on ollut nousuja ja laskuja. Jos on tullut rahavirtoja, olen aina yrittänyt investoida yhä mielettömämpiin mielenkiintoisiin hankkeisiin.

Cd-formaatissa katteet olivat paremmat kuin vinyylilevyissä. Lehtisalon mukaan pienemmällä myynnillä pääsi omilleen, mikä mahdollisti rohkeampaa kokeilua. Nykyinen uudelleen herännyt vinyyli-innostus tekee kokeiluista hankalampaa, koska tuotantokustannukset ovat levy-yhtiölle kalliimmat.

– Vinyylin ostavat tilaavat kuitenkin usein vanhempaa tuotantoa, joka on jo maksanut itsensä takaisin. Sitä kautta pääsee plussan puolelle, selittää Lehtisalo.

Olen viettänyt elämäni parhaat vuodet teippirulla kädessä pakkaamassa levyjä.― Jussi Lehtisalo

Ektron lonkerot ulottuvat kaikkialle

Vuosikymmenien jälkeenkin Ektro Recordsissa on paljolti kyse Lehtisalon oman luovuuden kanavoinnista. Hänellä on lukuisia yhteistyökavereita Suomessa ja ulkomailla.

Verkostojen kautta Ektro on suomalaisen ja kansainvälisenkin undergroundin ytimessä.

Yhteistyöt sujuvat usein siten, että Lehtisalo äänittää Suomessa bändin kanssa rummut, bassot ja kitarat studiossa. Sitten klippejä lähetellään edestakaisin Suomen ja Yhdysvaltojen välillä päällekkäisäänityksiä varten.


Hieman vanhempaa kerrostumaa ovat kiehtova psykedeelinen noiserock-kombo Sakset (mukana Läjä Äijälä) ja vauhdikasta kasarirokkia soittava Iron Magazine (mukana kanadalainen Danko Jones).

Ektron tuoreita julkaisuja ovat Jussi Lehtisalon oma soololevy, Pakasteet (yhteistyö Mika Taanilan ja Draama-Helmin kanssa), Steel Mammoth (mukana Ville Pirinen), Lazer Angel (Bruce Duffin kanssa), Spektator ( Tomi Leppäsen kanssa) ja Dekathlon (mukana mm. Sumac-yhtyeen Aaron Turner).

Lupailtu on myös hyvin mielenkiintoinen yhteislevytys Circlen ja kärkiluokan laulaja-lauluntekijän Richard Dawsonin kanssa.

Monet noista ovat kokeellista, marginaalista ja maanisen häröilevää materiaalia, jota ei todennäköisesti muuten julkaistaisi missään. Tulee mieleen, että levy-yhtiön toiminta on kuin osa pitkäkestoista taideperformanssia. Sen osana ovat Circle ja Lehtisalon monet muut bändit, Lehtisalon filosofiset pohdiskelut taiteesta ja jopa levykatalogin lennokkaat, humoristiset esittelytekstit.

Lehtisalon tekemisistä välittyy filosofisuuden lisäksi huumori. Bändikuvissa ja -kansikuvissa Lehtisalo leikkii usein metallimusiikin tunkkaisimmilla kliseillä.

Ektro Recordsin idea muistuttaa Andy Warholin Factorya, joka oli monialainen taiteentuotantolaitos ja itsessään taideteos.

Kruununjalokivi Circle

Avantgardistinen rockbändi Circle on Lehtisalon kaikista musiikkihankkeista tunnetuin, arvostetuin ja menestyksekkäin. Yhtye on tehnyt säännöllisesti ulkomaankiertueita jo pitkään.

Circlen viimeisin levy Terminal julkaistiin metalli- ja punk-levy-yhtiö Southern Lordin kautta USA:ssa 2017. Se sai paljon kiittävää huomiota isoissa amerikkalaisissa medioissa, kuten vuoden metallilevy listamaininta Rolling Stonessa ja kansikuva-artikkeli The Wire -lehdessä.

Undergroundsektorilla Circle on saavuttanut paljon. Kysyntää riittää kiertueille, mutta yhtyeen kärkimiehillä Mika Rätöllä ja Lehtisalolla ei näytä olevan suurta innostusta kasvattaa enää suosiota.

– Nyt rimpuilu ja taiteellinen kokeileminen jätetään taka-alalle. Olemme siirtyneet seestyneeseen vaiheeseen, jossa artisti tekee levyn parin vuoden välein, kertoo Lehtisalo.

Oman levy-yhtiön kautta Circlen julkaistu tuotanto on kasvanut useisiin kymmeniin albumeihin. Lehtisalon mukaan ennen Circle loi ja levytti nopealiikkeisesti impulssien mukaan, mutta nyt Southern Lordissa bändi toimii nyt isomman levy-yhtiön tarpeiden mukaan vuoden parin päähän ulottuvien suunnitelmien ohjaamana.

Circlen brändin tuhoaminen

Aalto-yliopistolle tekemässä gradussaan Huoletonta brändinhallintaa (2014) Lehtisalo kuvasi, miten hän yritti tuhota oman kruununjalokivensä maineen.

– Isäni kommentoi, että onkohan tuo Circlen tuhoaminen oikein järkevää.

Bändin nimi annettiin toisen yhtyeen käyttöön. Ex-Circlestä tuli Falcon, joka teki yllättäen aikuisrockia, kasariheviä. Sijais-Circlen tehtyä hyvän keikan Circlenä vanhaa Circleä alkoi kaduttaa. Euroopan kiertueelle piti päästä aitona Circlenä ja olisi ollut kohtuutonta pakottaa uusi Circle sekoilemaan Eurooppaan, joten testi lopetettiin.

Lehtisalolla on kokeellisuuden lisäksi ollut voimakas viehtymys banaaliin ja hevimetalliin. Lehtisalo käynnisti muutama vuosi sitten omin päin suomalaisen hevimetallin uuden aallon NWOFHM (New Wave of Finnish Heavy Metal).

Nyt häntä miellyttävät retrot syntikkasoundit, ja Ektrossa onkin menossa syntikka-aalto.

Uusien syntikkalevyjen soundeissa kuuluvat vahvasti Lehtisalon kotitalon työhuoneessa äänitetyt syntetisaattori ja rumpukone. Tällä hetkellä häntä kiehtovat rumpukoneella ohjatun syntikan arpeggiokuviot, joista rakentuu monimutkainen äänimatto.

Levyillä on yhtenäinen imago. Uusien syntikkalevyjen tietokonepiirretyt scifihenkiset kansikuvat on suunnitellut sarjakuvataiteilija Marko Turunen .

Genreyhdistelmät voivat olla villejä, ja kyseessä ei ole (ainakaan vielä) EDM eli elektroninen tanssimusiikki. Elektrokompin päälle voi tulla death metallin tyylistä örinälaulua tai vaikka huuruista puhelaulua. Soololevynsä Deadin jointin tuoksuisessa, humoristisessa elektrobiisissä Grateful Dead mies pyytää kaveria laittamaan päälle Grateful Deadin jamin kasetilta.

Lehtisalo aikoo rakentaa omakotitalonsa kellarikerrokseen saunan viereen äänitysstudion. Kotona alakouluikäinen tytär soittelee innokkaasti selloa, ja ylimmässä kerroksessa on Lehtisalon laaja sarjakuvakokoelma.

Lehtisalo pitää itseään amatöörinä huolimatta vuosikymmeniä kestäneestä muusikon urastaan.


"Rakastan kaikkea “surkeaa”.

Itselläni on amatöörimäinen suhtautuminen musiikkiin enkä ymmärrä professionaalisuuden arvomaailmaa."

– Mulle ei tule mieleen mitään superammattilaisten tyyppien tekemää musiikkia, joka puhuttelisi mua miltään osin. Patsi Led Zeppelin, nauraa Lehtisalo.

"Tärkein hetki kokemuksessa on juuri ennen kuin asiasta tulee tietoinen"

Lehtisalo oli pitkään hyvin kiinnostunut pakkomielteisen hypnoottisesta musiikista. Esimerkiksi Circle ja sen “epäkaupallisempi” veljesbändi Pharaoh Overlord luottavat pitkiin, toisteisiin psykedeelisiin jamitteluihin.

– Koko se innostus lähti 90-luvulla englantilaisbändeistä, kuten Loop ja Spacemen 3, jotka soittivat tarkoituksellisen monotonisesti. Huomasin että toisteisuus puhuttelee mua. Se luo erikoista jännitettä pysähtyneisyydellään ja neuroottisuudellaan. Toisto tähtää hetkeen ennen kuin joku asia vapautetaan, analysoi Lehtisalo.

Opiskellessaan 2000-luvun lopulla Aalto-yliopistossa Lehtisalo innostui Sami Santasen luennolla filosofi Jean-Luc Nancyn ajatuksesta, jonka mukaan mielenkiintoisin ja tärkein hetki kokemuksessa on juuri ennen kuin asiasta tulee merkityksellinen ja tietoinen. Eli juuri ennen hetkeä, jolloin jokin aihe käsitteellistyy ja verbalisoituu.

– Ensimmäistä kertaa joku oli sanonut sen, mitä olin koko elämäni ajatellut.

Lehtisalo ymmärsi jahdanneensa hypnoottisten toistojen ydinkokemusta. Kun se oli oivallettu, hän alkoi kaivata musiikissa selkeämpiä muotoja.

– Hurmaannuin populaarimusiikista, jossa onkin selkeät rakenteet: ABC-osista joissa on mukana kertosäkeitä.

“Kun käsität niin kesytät”

Lehtisalo on tehnyt koko uransa kokeellisen musiikin parissa. Monimutkaisuutta ja teknistä osaamista korostanut anglosaksinen versio progressiivisesta rockista ei ole häntä inspiroinut, vaan toisteisuudella pelannut saksalainen krautrock.

– Olen ollut kiinnostunut saksalaisesta progressiivisesta musiikista, kuten Can, Kraftwerk, Neu ja Faust. Ne ovat olleet taiteellisesti, ajatuksen tasolla erittäin edistyksellisiä. Koen pogressiivisuuden kekseliäisyyden ja maanisuuden kautta, sillä on vahva suhde kokeellisuuteen.

– On olemassa hyvä sanonta “Kun käsität, niin kesytät”. Se asia, mikä aiheuttaa hurmion, on tiedostamaton.

Minua kiinnostaa se, että taide menee oman ymmärryksen piirin ulkopuolelle.― Jussi Lehtisalo

“Elämäni parhaat vuodet teippirulla kädessä pakkaamassa levyjä”

Kokeellisen ja marginaalisen musiikin levy-yhtiön vetäminen ei ole helppoa. Myyntimäärät ovat pieniä, ja 500 kappaleen myynnin eteen saa tehdä paljon työtä. Aikaisemmin ulkomailla oli kanta-asiakkaita, jotka tilasivat kaiken mahdollisen Ektron katalogista. Nyt yhä harvemmin.

– Latistaa tunnelmaa huomata, että julkaisuni eivät herätä paljoa kiinnostusta.

"Mutta on vaan ylitettävä se ajatus, että jäisi negatiivisena makaamaan ja nillittämään."

Huolimatta musiikkipiirien laajasta arvostuksesta Lehtisalo sanoo poteneensa motivaatiokriisiä. Pelkkä selkääntaputtelu ja kavereiden kannustavat kommentit eivät enää valitettavasti riitä, vaan on syntynyt jonkinlainen tarve päästä pois totaalisesta marginaalista.

– Olen viettänyt elämäni parhaat vuodet teippirulla kädessä pakkaamassa levyjä. Tottakai on mukavaa siirtää kulttuuria ja maailmankuvaa ulkomaille, minne postimyynti keskittyy. Jossain vaiheessa kuitenkin miettii, että olisi voinut valita elämänsä eri tavoin.

Hän harkitsi vakavasti Ektro Recordsin lopettamista pari vuotta sitten, mutta hänen isänsä sai Lehtisalon toisiin ajatuksiin.

Olin just näitä asioita pohtimassa jossakin divarissa, kun isä soitti kesämökiltä, ja sanoi että hänen mielestään mun pitäisi tehdä just tätä maailman loppuun saakka.― Jussi Lehtisalo

Hammaslääkärinä 70-vuotiaaksi työskennellyt isä on tätä nykyä Lehtisalon tärkein henkinen tukipilari. Lehtisalo pohtii, että opettajana ja seutukaavaliiton tutkijana toimineen äidin kulttuuriharrastuksilla on ollut myös voimakas vaikutus pojan kulttuurinälälle.

Lehtisalo ei ole mikään taiteilijaboheemi. Kiertueita on silloin tällöin. Yksityisyrittäjällä on aikaa hengailla kahviloissa juttelemassa porilaisten tuttujen kanssa. Keskiviikkoisin ja perjantaisin on Porin jäähallilla jääkiekkotreenit. Harrastus on jatkunut vuosikymmeniä. Avovaimo on suomen kielen opettaja ja tytär käy alakoulua. Talo ei todellakaan ole nuhjuinen underground-luola, vaan keskiluokkainen koti. Pienen vinkin isännän urasta antaa ruokasalin seinällä roikkuva bändikaverin Janne Westerlundin surrealistinen maalaus, joka tunnetaan myös Circlen Leviathanin levynkantena. Maalauksessa saimaannorppa makailee kerrostalon portaikossa.


Jussi Lehtisalo vuonna 1989

vähän ennen Circlen perustamista.

Nyt Lehtisalon levy-yhtiötoimintaan on taas tullut uutta virtaa. Lehtisalo ui uudelleen innostuksen aallonharjalla. Nettikauppa on uusittu. Innostus näkyy tihentyneenä instagram-tykityksenä, ja levyjen ja kasettien kiihtyneenä julkaisutahtina. 2018–2019 -vuodenvaihteessa ilmestyi ainakin kaksi julkaisua joka kuukausi. Koronakaan ole juuri hidastanut tahtia.

"Huonokin äänite on parempi kuin ei äänitettä ollenkaan!"

– Monet artistit lopettavat uran 30-vuotiaana ja palaavat takaisin intoa puhkuen 50–60 -vuotiaina. Meillähän on poikkeuksena ollut kavereitteni kanssa se, että olemme olleet koko ajan aktiivisia ja ura on jatkunut keskeytyksettä. Ei ole tullut levähdystaukoja.

Tekemisen tahti tuskin hiipuu ja luovan tuotannon välineet ovat omissa käsissä. Lehtisalon uusin suunnitelma on alkaa tehdä action-figuureja.

– Pitäisi muistaa ne Faust-yhtyeen Hans Joachim Irmlerin opetukset, "just do, do and do" ja "bad recording is always better than no recording!", nauraa Lehtisalo.

Toimittaja: Olli Kangassalo
Kuvaaja/leikaaja: Tero Nikulainen
Graafikko: Johanna Aulén

Musiikkivideot ja videot:

Circle-keikkavideotaltiointi (kuvaus Esko Lönnberg)
Steel Mammoth: Nightmare Ad Nauseam (ohjaus ja kuvaus Sami Sänpäkkilä)
Jussi Lehtisalo: Journalismin ehdoilla
Rättö ja Lehtisalo: Spiritismi (tekijät: Eetu Henttonen, Jussi Lehtisalo and Mika Rättö)
Sándor Vály: Young Dionysos
Split Cranium: Ingurgitated Liquids (ohjaus: Eetu Henttonen)

"Teiltä menee maine, jos näin hirveitä kappaleita julkaistaan" – Tällaisilla ohjeilla Bad Vugum -levy-yhtiö käynnisti CMX:n uran

Epäonnistuminen tuottaa hyvää taidetta – Vaikka Spotify tuhosi liiketoiminnan, Sami Sänpäkkilä ei suostu hautaamaan Fonal-levy-yhtiötään

"Kasetti pakottaa kuuntelemaan, koska ei viitsi alkaa kelailemaan" – Arwi Lindin levyvaltakunta on täynnä radioon kelpaamattomia helmiä

Linkkejä:

Kulttibändi Circle aloittelijoille

Rättö ja Lehtisalo KulttuuriCocktailin radiohaastattelussa:

Circle Ylen musiikkivideossa: