Hyppää pääsisältöön

Live-kokonaislevytys Beethovenin sinfonioista todistaa Trevinon varmakätisyyden

Amerikkalaissyntyinen kapellimestari Robert Trevino on kovalla työllä ja lahjakkuudella noussut vaatimattomista musiikkioloista Euroopan kapellimestaripörssin kuumaksi kolmekymppiseksi. Hän löi läpi vuonna 2013 tuurauskeikalla Bolshoi-teatterissa, ja on vähitellen keskittänyt uransa Eurooppaan. Toisen vakituisen orkesterinsa Malmön sinfoniaorkesterin kanssa Trevino on nyt tehnyt Ondine-yhtiölle kovimman mahdollisen debyytin - kokonaislevytyksen Beethovenin sinfonioista.

Beethoven The 9 Symphonies / Robert Trevino
Beethoven The 9 Symphonies / Robert Trevino Uudet levyt

Kovin harva orkesteri, kapellimestari tai yhtiö pystyy nykytodellisuudessa työstämään täyden Beethoven-syklin studio-oloissa, ja niinpä myös Trevinon ja malmölaisten kokonaisuus on rakennettu konserttitaltioinneista, luultavasti pikku paikkausten kera.

Päällimmäisenä levystä jää mieleen varmuus. Trevino tuntee Beethoveninsa, ja pystyy sekä teknisesti että tunnetasolla auttamaan orkesteria niin, että musiikki soi pääasias sa pakottomasti, rohkeasti ja kauniisti. Beethoven-syklin perusteella Malmössä on erinomainen soittajisto ja hyvä, nuori kapellimestari. Mutta paljon muuta ei mieleen jääkään. Eroica-sinfonian surumarssissa on hienoja, soinnillisesti hyytäviä hetkiä, varhaisten sinfonioiden klassinen riemu sujuu tarkasti ja valoisasti ja Pastoraali-sinfonian piknik-paikoilla kelpaa viivähtää. Mutta mitä kokonaislevytyksiin tulee, Vallankumouksen ja romantiikan ajan orkesteri tarjoaa soinnillisesti ja tulkinnallisesti kiinnostavampaa ryminää; Osmon Vänskän ja Minnesotan levytyksessä tarkkuus yhdistyy laatuorkesterin sointilumoon; ja Simon Rattle kiillottaa Wienin filharmonikkojen kanssa Beethoven-perinteen uuteen loistoon, myös livenä. Näin kovassa seurassa Trevinon ja Malmön näkemys ei erotu.

Livetilanne ei tällä levyllä kuulu ysköksinä, mutta esimerkiksi puupuhallinten intonaatio viidennessä sinfoniassa olisi studiossa hierottu täsmällisemmäksi, samoin jotkut temponmuutokset ja pizzicatot. Eniten esitystilanne häiritsee yhdeksännen sinfonian uljasta loppua. Solistikvartetti ei oikein istu äänikuvaan, ja äänissä kuuluu paine. Etenkin sopraano Kate Royalin vibrato leikkaa viipaleiksi koko oodin ilolle, mikä tietysti on osaksi Beethovenin vika. Tuomas Katajala sentään erottuu joukosta edukseen uskottavan puhtaalla tenorillaan.

Ondinen ja Trevinon yhteistyö jatkunee amerikkalaisen ohjelmiston parissa. Kenties tiiviimpi ja työstetympi levytys toisi kapellimestarikomeetasta esiin muutakin kuin varman ja korkean peruslaadun. Sekin toki riittää, muttei Beethovenin sinfonioiden kokonaislevytykseen säveltäjän 250-vuotisjuhlavuonna.

Ludwig van Beethoven: Sinfoniat. - Malmön SO/Robert Trevino, sekä Kate Royal, sopraano, Christine Rice, mezzosopraano, Tuomas Katajala, tenori, ja Derek Welton, bassobaritoni. (Ondine, ODE1348-5Q)

Kuuntele Uudet levyt 30.6.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Alakotilan takuuraikkautta mandoliinilla

    Levyarvostelu

    Taidemusiikin ja nykykansanmusiikin rajamaa versoo yhä runsaammin mielenkiintoista musiikkia, ja ahkerin puutarhuri siellä on säveltäjä, sovittaja, kosketinsoittaja ja pedagogi Timo Alakotila. Vuonna 2014 hän sävelsi konserton pitkäaikaiselle yhtyekaverilleen, mandoliininsoittaja Petri Hakalalle, ja nyt kun teos on saatu levytettyä, siitä saattaa tulla suomalaisten kamariorkesterien keskuudessa yhtä suosittu kuin Alakotilan Concerto grossosta.

  • Kitaristi Janne Malinen kuljettaa punaista lankaa halki vuosisatojen

    Levyarvostelu

    Uuteen levyyn asti olen pitänyt Janne Malista luovana mutta tolkullisena kitaristina. Nyt hän kuitenkin yhdistää kolme teosta, joilla ei ole mitään yhteistä: Piazzollan kaksoiskonserton kitaralle ja bandoneonille, Weissin luuttukonserton klavikordisäestyksellä sekä niiden välissä Tommi Kärkkäisen konserton sähköisesti käsitellylle silent-kitaralle. Levyn kuunneltuani pidän Janne Malista entistä luovempana mutta edelleen tolkullisena. Rohkeudesta ja ilmaisun pakosta syntyvä punainen lanka tikkaa kokonaisuuden yhteen.

  • Toimiiko kuoro saamelaisuuden tulkkina?

    Levyarvostelu

    Laajan Saamenmaan musiikista ja kulttuurista riittäisi syvää innoitusta myös valtakulttuurin taidemusiikille, etenkin nyt kun kulttuurien kohtaamisesta on siivottu räikeimmät virheet. Pohjoinen huippukuoro Erik Westbergs Vokalensemble on omistanut uuden levynsä saamelaisvaikutteiselle musiikille. Joikun ja kamarikuoroilmaisun yhdistäminen ei ole helppoa, mutta tulos kuulostaa yllättävän luontevalta, innoittuneelta ja saamelaislähtöiseltä.

  • Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri toteuttaa Wiljami Niittykosken vision

    Levyarvostelu

    Kaustisen Salonkylässä asunut, vuonna 1985 kuollut Wiljami Niittykoski oli keskeinen hahmo siinä kehityksessä, jonka tuloksena kaustislainen viulunsoitto on nyt maailmanperintökohde. Salonkylän Sibelius oli kasvanut pelimanniperinteeseen mutta myös alueelle suodattuneeseen taidemusiikkiin, ja sävelsi sielunsa tunnot kappaleiksi, joita Kaustisella yhä soitetaan. Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri on nyt tehnyt tämän kansanomaisen sävelaarteiston pohjalta levyn, joka toteuttaa Niittykosken genrerajatonta musiikkinäkemystä tyylikkäästi.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua