Hyppää pääsisältöön

Soolosellosarjat tunne edellä

Ranskalainen pitkän linjan sellisti Sonia Wieder-Atherton tunnetaan monitaiteisista ja kantaaottavista musiikkituotannoistaan, mutta nyt hän on palannut sellomusiikin juurille, Bachin soolosellosarjoihin. Alpha Classicsin trendikkäällä, vinyylilevyn mittaisella uutuudella Wieder-Atherton tarjoilee kaksi ensimmäistä sarjaa tunne edellä.

Bach / Sonia Wieder-Atherton
Bach / Sonia Wieder-Atherton Uudet levyt

Wieder-Athertonin Bach-soitossa ei juuri perioditietoisuus kuulu, mutta ei se romanttistakaan ole. Vaikka vibratoa, rubatoa ja agogiikkaa on runsaasti, laajakaarinen tykitys loistaa poissaolollaan. Wieder-Atherton on laittanut kaikki paukut siihen, että juuri nämä kaksi sarjaa täyttyvät valon ja varjon tiiviistä vaihtelusta, kaunopuheisuudesta ja lämmöstä.

Sarjojen tanssigeenit Wieder-Atherton peittää moderniin vapauteen: hitaat osat hän kelluttelee muhevan koskettavalla soinnilla, kun taas nopeissa osissa hän leikittelee rytmeillä. Koko ajan musiikki pysyy puhuttelevana, luonnollisena ja mielenkiintoisena. Varsin kaikuisa äänitys oudoksuttaa alkuun, mutta kyse ei ole kylmästä ECM-kaiusta vaan lämpimästä viipyilystä, joka saa moniäänisyyden helkkymään ja kokonaisuuden tasoittumaan, mikä tukee tunteikasta kokonaisuutta.

Olisi kiinnostava kuulla, kuinka korkean kaarroksen Wieder-Atherton rakentaisi kaikista kuudesta sarjasta, kun jo ensimmäinen ja toinen sarja käyvät niin rikasta vuoropuhelua. Toisaalta levy on hyvä juuri näin, tiheänä musiikista.

Johann Sebastian Bach: Soolosellosarjat nro 1 G-duuri ja 2 d-molli. - Sonia Wieder-Atherton, sello. (Alpha Classics, ALPHA599)

Kuuntele Uudet levyt 30.6.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Alakotilan takuuraikkautta mandoliinilla

    Levyarvostelu

    Taidemusiikin ja nykykansanmusiikin rajamaa versoo yhä runsaammin mielenkiintoista musiikkia, ja ahkerin puutarhuri siellä on säveltäjä, sovittaja, kosketinsoittaja ja pedagogi Timo Alakotila. Vuonna 2014 hän sävelsi konserton pitkäaikaiselle yhtyekaverilleen, mandoliininsoittaja Petri Hakalalle, ja nyt kun teos on saatu levytettyä, siitä saattaa tulla suomalaisten kamariorkesterien keskuudessa yhtä suosittu kuin Alakotilan Concerto grossosta.

  • Kitaristi Janne Malinen kuljettaa punaista lankaa halki vuosisatojen

    Levyarvostelu

    Uuteen levyyn asti olen pitänyt Janne Malista luovana mutta tolkullisena kitaristina. Nyt hän kuitenkin yhdistää kolme teosta, joilla ei ole mitään yhteistä: Piazzollan kaksoiskonserton kitaralle ja bandoneonille, Weissin luuttukonserton klavikordisäestyksellä sekä niiden välissä Tommi Kärkkäisen konserton sähköisesti käsitellylle silent-kitaralle. Levyn kuunneltuani pidän Janne Malista entistä luovempana mutta edelleen tolkullisena. Rohkeudesta ja ilmaisun pakosta syntyvä punainen lanka tikkaa kokonaisuuden yhteen.

  • Toimiiko kuoro saamelaisuuden tulkkina?

    Levyarvostelu

    Laajan Saamenmaan musiikista ja kulttuurista riittäisi syvää innoitusta myös valtakulttuurin taidemusiikille, etenkin nyt kun kulttuurien kohtaamisesta on siivottu räikeimmät virheet. Pohjoinen huippukuoro Erik Westbergs Vokalensemble on omistanut uuden levynsä saamelaisvaikutteiselle musiikille. Joikun ja kamarikuoroilmaisun yhdistäminen ei ole helppoa, mutta tulos kuulostaa yllättävän luontevalta, innoittuneelta ja saamelaislähtöiseltä.

  • Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri toteuttaa Wiljami Niittykosken vision

    Levyarvostelu

    Kaustisen Salonkylässä asunut, vuonna 1985 kuollut Wiljami Niittykoski oli keskeinen hahmo siinä kehityksessä, jonka tuloksena kaustislainen viulunsoitto on nyt maailmanperintökohde. Salonkylän Sibelius oli kasvanut pelimanniperinteeseen mutta myös alueelle suodattuneeseen taidemusiikkiin, ja sävelsi sielunsa tunnot kappaleiksi, joita Kaustisella yhä soitetaan. Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri on nyt tehnyt tämän kansanomaisen sävelaarteiston pohjalta levyn, joka toteuttaa Niittykosken genrerajatonta musiikkinäkemystä tyylikkäästi.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua