Johanna Vehkoo
Yle
Koronakevään aikana nähtiin suuri määrä voimakkaita ja itsevarmoja näkemyksiä pandemian etenemisestä ja torjunnasta. Näitä esittivät usein ihmiset, joilla ei ollut minkäänlaista osaamista epidemiologian tai virologian alueilla. Heidän itsevarmuuttaan selittää Dunning-Kruger-vaikutus. Psykologian ilmiö on niin yleinen, että siitä on tullut suosittu meemi. Tämän artikkelin voi myös kuunnella.
Kukapa ei olisi törmännyt koronakevään aikana amatööriepidemiologeihin, jotka esittivät epäröimättömiä arvioita oikeista ja vääristä toimenpiteistä pandemian torjunnassa. Vankkoja näkemyksiä piisasi muun muassa viruksen tarttumistavoista, etenemisvauhdista ja sairastuneiden kuolleisuudesta. Vaikutti siltä, että yllättävän moni oli yhtäkkiä suorittanut jonkinlaisen virologian kirjekurssin. He tiesivät parhaiten, millaisia rajoitustoimenpiteitä pitäisi tehdä ja millaisia ei.
Jos käyttää sosiaalista mediaa, tuskin välttyy tältä ilmiöltä. Se ei rajoitu poikkeusoloihin, vaan sitä voi havaita jokapäiväisessä arjessa, useilla eri tietämisen ja osaamisen osa-alueilla.
Oman elämänsä epidemiologeja vaivasi kognitiivinen vinouma, jota kutsutaan nimellä Dunning-Kruger-efekti. Suomeksi ilmiöstä on käytetty termiä ylivertaisuusvinouma. Se tarkoittaa ihmisille varsin tavanomaista taipumusta yliarvioida omia kykyjään.
Kävi ilmi, että huonoiten pärjänneet arvioivat oman suorituksensa hieman keskiarvon yläpuolelle, osa jopa huippupisteille.
Sen löysivät vuonna 1999 julkaistussa tutkimuksessaan psykologian tutkijat David Dunning ja Justin Kruger. He eivät nimenneet löytämäänsä vinoumaa itsensä mukaan. Se tapahtui myöhemmin, kun tutkimus alkoi saavuttaa mainetta internetin keskustelufoorumeilla.
Dunning ja Kruger järjestivät kokeen, jossa opiskelijoiden piti arvioida omaa suoriutumistaan tietyistä tehtävistä. Kävi ilmi, että huonoiten pärjänneet arvioivat oman suorituksensa hieman keskiarvon yläpuolelle, osa jopa huippupisteille. Heidän heikko tietotaitonsa vaikutti niin heidän koevastauksiinsa kuin heidän arvioonsa omista taidoistaan.
Dunningin ja Krugerin alkuperäisessä koeasetelmassa aihepiireinä olivat kielioppi, logiikka ja kenties hieman yllättäen huumori. Myöhemmin sekä Dunning ja Kruger että moni muu tutkija on toistanut vastaavia koeasetelmia monilla muilla osaamisen alueilla. Tulokset ovat lähes aina samat: heikoimmin suoriutuvat kuvittelevat pärjäävänsä keskivertoa paremmin. Efekti on löydetty muun muassa shakista, tarkkuusammunnasta ja lääketieteen alalta.
Testeissä parhaiten suoriutuvat puolestaan arvioivat oman osaamisensa hieman alakanttiin. Tämä johtuu siitä, että he kuvittelevat muidenkin osaavan enimmäkseen samat asiat.
Kun emme tiedä, että emme tiedä
David Dunning on tietenkin huomannut, että pandemia on aiheuttanut selvän piikin erittäin näkyvissä Dunning-Kruger-tapauksissa. Hän on toistuvasti tviitannut sattuvimmista esimerkeistä.
Dunning selittää Valheenpaljastajan haastattelussa, että koronapandemiaan liittyy useita piirteitä, jotka luovat oivalliset olosuhteet Dunning-Krugerille. Hän vastasi sähköpostitse lähetettyihin kysymyksiin ääniviesteillä.
– Tämä on täysin uudenlainen tilanne meille kaikille. Toki pandemioita on ollut ennenkin, mutta esimerkiksi espanjantaudista on jo vuosisata. Tällaisiin tilanteisiin liittyy todella paljon tuntemattomia muuttujia.
Lisäksi uuteen koronavirukseen on liittynyt valtava tiedontarve. Etenkin pandemian alkuvaiheessa ihmiset janosivat uutta tietoa koko ajan, koska he halusivat löytää ratkaisuja tilanteeseen – sekä henkilökohtaisella että laajemmalla tasolla. Tieto oli kuitenkin epävarmaa ja alati muuttuvaa.
– Monilla meistä on jotakin informaatiota, jota ajattelemme voivamme soveltaa tavalla tai toisella Covid-19 -tilanteeseen. Joku esimerkiksi tietää evoluutiosta, toinen osaa laskea kasvukäyriä. Sitten he soveltavat tätä tietoa koronapandemiaan.
Ja kirjoittavat aiheesta Facebookiin, Twitteriin tai Mediumiin ja keräävät tuhansittain tykkäyksiä ja jakoja.
– Mutta he eivät ota huomioon, että heiltä puuttuu olennaista tietoa epidemiologiasta. He eivät tunnista, mitä asiantuntemusta heillä ei ole. Voi olla, että he ovat oikeilla jäljillä ja voisivat yhteistyössä epidemiologin kanssa päästä hyviinkin tuloksiin. Mutta he uskovat liikaa omiin kykyihinsä ja yrittävät yksin.
Vanhaa tietoa ei aina voi soveltaa uusiin tilanteisiin
Ongelmia tulee siitä, kun asiantuntemattoman ekspertin näkemykset vaikuttavat yleiseen mielipiteeseen ja tosielämän toimenpiteisiin. Esimerkiksi Yhdysvalloissa tällaiset itsevarmat kirjoitukset ovat vaikuttaneet pandemiaan liittyvään poliittiseen päätöksentekoon.
Onko Dunning-Kruger-vaikutusta sitten mahdollista välttää? Ainakin voi pyrkiä tunnistamaan tilanteet, joissa vaikutus on todennäköisin. Tällaisia ovat uudet, yllättävät tai harvinaiset tilanteet, joihin liittyy tuntemattomia riskejä.
– Ikävä kyllä tällaisilla tilanteilla on usein myös merkittäviä seurauksia. Emme esimerkiksi päätä monta kertaa elämässä hankkia lapsia tai ostaa taloa. Ne ovat uusia tilanteita, joissa emme tiedä sitä, että emme tiedä.
Kenties olisi hyvä omaksua jonkinlaista älyllistä nöyryyttä sen sijaan, että käyttää Dunning-Krugeria muiden nöyryyttämiseen
– Tällöin otamme mallia muista, tutummista tilanteista. Esimerkiksi uudesta koronaviruksesta on sinnikäs uskomus, että se katoaa kesällä, koska influenssalle tapaa käydä niin. Mutta koronavirus ei ole influenssavirus, joten meidän ei pitäisi tehdä oletuksia sen perusteella.
David Dunning kertoo tarkkailevansa itseään jatkuvasti Dunning-Kruger-efektin varalta.
– Kun kuulen jotakin tuon tyyppistä koronaviruksesta, yritän olla pitämättä sitä totuutena, vaan pikemminkin ideana, joka kaipaa testaamista. Odotan jonkinlaista vahvistusta toisesta riippumattomasta lähteestä.
Sinulla on nyt meneillään Dunning–Kruger-hetki
Dunning-Krugerista on tullut myös meemi. Se toimii humoristisena tai pilkallisena heittona nettikeskusteluissa ilman että käsitettä tarvitsee selittää. Jos tekee Dunning-Krugerilla haun vaikkapa Redditistä tai Twitteristä, saa lukuisia uusia tuloksia joka päivä.
David Dunning itse kertoo suhtautuvansa internet-maineeseensa pääosin positiivisesti. Hän mainitsee kitaristi-laulaja Jack Whiten haastattelun, jossa tältä kysyttiin näkemystä Seven Nation Army -kappaleen kitarariffin laajaan levinneisyyteen. Sitä on jo vuosien ajan laulettu vaihtelevilla sanoilla muun muassa jalkapallo-otteluissa ja poliittisissa tilaisuuksissa.
– White sanoi, että hänestä on hienoa, että hän on onnistunut säveltämään jotakin, mistä on tullut kansanmusiikkia. Suhtaudun samoin Dunning-Kruger-efektin meemiluonteeseen.
Esimerkiksi Yhdysvalloissa tällaiset itsevarmat kirjoitukset ovat vaikuttaneet pandemiaan liittyvään poliittiseen päätöksentekoon.
Toki Dunning törmää jatkuvasti myös termin väärinkäyttöön. Hän sanoo, että yhdeksän kymmenestä graafista, joiden sanotaan kuvaavan Dunning-Krugeria, kuvaa jotakin aivan muuta. On esimerkiksi väitetty, että kyvyttömimmillä ihmisillä olisi kaikkein paras itseluottamus. Tätä tutkimus ei sanonut.
– On monia tapoja väärinymmärtää Dunning-Kruger-efekti. Ihmiset luulevat tietävänsä, mistä puhuvat, mutta eivät tiedäkään. Kyllä, se on ironista.
David Dunningin mukaan tyypillisin väärinkäsitys on kuvitella, että efekti koskee vain muita ihmisiä, ei meitä itseämme. Pitäisi kuitenkin muistaa, että yksi alkuperäisen tutkimuksen keskeisistä löydöksistä oli, että emme useinkaan itse tunnista tietämättömyyttämme.
Kun astumme puutteellisen osaamisen alueelle, emme huomaa sitä itse. Jokaisella on tällaisia alueita, ja siksi efekti vaikuttaa meihin kaikkiin.
– Kenties olisi hyvä omaksua jonkinlaista älyllistä nöyryyttä sen sijaan, että käyttää Dunning-Krugeria muiden nöyryyttämiseen, sanoo David Dunning.
Valheenpaljastaja käsittelee faktaa ja fiktiota uutisissa ja sosiaalisessa mediassa. Lähetä juttuvinkki: valheenpaljastaja@gmail.com
Edit 9.12.20: artikkeliin lisätty kuuntelumahdollisuus
