Hyppää pääsisältöön

Tätä et tiennyt Dingosta – 9 faktaa bändin kulisseista

Kuvassa Dingo -yhtyeen jäsenet.
Kuvassa Dingo -yhtyeen jäsenet. Kuva: Kari Riipinen, Hans Weckman & Tuuli Laukkanen / Yle Dingo

Vaikka Dingomania olikin maailman mittakaavassa vain pieni pyrähdys kaukaisessa pohjolassa, kestävät yhtyeestä kerrottavat tarinat yksityiskoneineen ja hysteerisine ihailijalaumoineen vertailun suurempiinkin maailmantähtiin. Kaikki huutaa Dingo! -audiodraama kertoo tämän koko Suomen sekoittaneen bändin tarinan. Tässä jutussa esittelemme 9 vähemmän tunnettua faktaa kotimaisen musiikkitaivaan yhdestä kirkkaimmasta tähdenlennosta.

1. 298 keikkaa vuodessa

Suosionsa huipulla Dingon vuotuinen keikkatahti lähenteli kolmeasataa. Parhaimmillaan yhtye teki neljä keikkaa päivässä ja tiukasta kiertueaikataulusta johtuen paikkakunnalta toiselle matkustettiin jopa yksityiskoneella. Kiertue-elämä kulutti yhtyettä myös fyysisesti ja kiertueelta kotiin palatessaan yhtyeen keulakuva Pertti “Nipa” Neumann painoikin enää vain 45 kiloa. Pyörtyilevien fanien lisäksi SPR:n avustustyöntekijät joutuivat välillä auttamaan myös soittajia; etenkin bändin rumpali Juha "Quuppa" Seittonen saattoi toisinaan pyörtyä kesken esityksen, koska ääriään myöten täyteen buukatuilla keikkapaikoilla happi oli vähissä ja rumpalin suoritus erityisen fyysistä puurtamista.

2. Leipää 3000 markalla

Dingon jättimäinen suosio piti huolen siitä, että yhtyeen jäsenillä ei ollut rahahuolia. Rahaa tuli, mutta sitä myös meni. Dingon rumpali Quuppa muistelee Ylen artikkelissa erästä keikanjälkeistä päähänpistoaan.

– Erään huuruisen keikan jälkimainingeissa mieleen muistuivat mummon huokailut ja sanat: “voi kun sinä edes yhden leivän toisit taloon soittamisellasi.”

Ja eipä aikaakaan, kun krapulainen Quuppa jo suuntasi Porissa sijainneen leipätehtaan myymälään ja osti 3000 markalla leipää. Lopulta leipää oli niin paljon, että sitä jaettiin kyläläisille.

– Mummo ei sanonut enää koskaan, että toisitpa leipää.

3. Kullanvärinen mersu

Yhtäkkinen nousi rahattomista porilaispojista valtakunnan suosituimmaksi rockbändiksi pisti yhtyeen päät sekaisin – myös näyttämisenhalu oli kova. Dingon manageri Lasse Norres kertoo kirjassaan Kuunaama: Tarinoita tähdistä, että Pyhä Klaani -albumin äänitystä varten bändi osti studioaikaa Irlannin kalleimmasta studiosta, jossa puitteet olivat ensiluokkaiset ja jota vuosien mittaan olivat käyttäneet mm. Paul McCartney, U2, Van Morrison, R.E.M ja Elvis Costello.

Eikä sekään vielä riittänyt. Bändi liikkui Dublinissa pidennetyllä, kullanvärisellä Mercedes-Benzillä ja törsäsi Norreksen mukaan “yhden suomalaisen omakotitalon verran rahaa.”

4. Vainoamista vintillä

Dingo ja solisti Neumann villitsi faneja ennennäkemättömällä tavalla 80-luvun puolivälissä ja paljon sen jälkeenkin. Dingo-fanitus henki aitoa ihailua, mutta aina fanitus ei pysynyt turvallisissa rajoissa. Faneja oli kaikkialla ja he yrittivät keinolla millä hyvänsä päästä tapaamaan idolinsa. Dingon jäseniä muun muassa vietiin keikkapaikoille tekniikalle tarkoitetuissa laatikoissa, jotta yli-innokkaat fanit eivät pääsisi käsiksi heihin. Aina turvatoimetkaan eivät pitäneet faneja loitolla.

Mitä hemmettii te teette meijä vintil?― Lainaus draamasta

Kaikki huutaa Dingo -audiodraamassa kuullaan tarina siitä, kun fanit tunkeutuvat salaa Neumannin asunnon vintille. Poliisit arvioivat, että faneja oli yli 400.

5. Mäkilegendan kello

Dingoa fanitettiin myös julkkisten keskuudessa. Neumann muistelee kirjassaan Tähti ja meripoika erästä kosteaa iltaa Jyväskylässä. Vuosi oli 1988 ja Dingo oli jo hajonnut. Silloin 25-vuotias mäkihyppääjälegenda Matti Nykänen oli Dingon suuri fani ja lahjoitti idolilleen Neumannille kellonsa. Vastalahjaksi Nipa antoi Nykäselle Nevadasta ostetun nahkaisen sormuksensa. Innokas fani olisi halunnut lahjoittaa idolilleen myös mäkikilpailuista saatuja palkintojaan, mutta Nipa ei suostunut niin isoon lahjaan.

6. Pommi keikkabussin alla

Dingoa paitsi fanitettiin intohimoisesti, myös vihattiin verisesti. Tähti ja meripoika -kirjassa Neumann muistelee, kuinka yhtyeen bussi yritettiin kerran räjäyttää keikkapaikalla. Onnettomuudelta kuitenkin vältyttiin, koska tarkkasilmäinen roudari oli bussia tarkastaessaan huomannut etumaskissa kaksi epäilyttävän näköistä johtoa. Pomminpurkajien saapuessa paikalle kävi ilmi, että bussin alle oli asennettu dynamiittia, joka olisi räjähtänyt auton käynnistyessä. Yhtye salasi tapahtumat lehdistöltä ja tapaus jäi tiettävästi ainoaksi laatuaan.

7. Neumannin rakkaus Irlantiin

Merimiesvuosinaan Neumannille muodostui vahva tunneside Irlantiin ja kaipuu saarelle on kuultavissa myös hänen ensimmäiseltä soololevyltään, Albionilta irlantilaisen perinnemusiikin sävyinä. Rakkaus Irlantiin konkretisoitui vuonna 1986 maan suurlähettilään luovuttamana Pro Eire-kunniamerkkinä, sekä luovutuksen yhteydessä tarjottuna Irlannin kansalaisuutena. Vahvasta kaipuustaan huolimatta Neumann kuitenkin kieltäytyi kansalaisuudesta.

8. “Maestron sovitus jalalle”

Kuvassa Neumann Pomarfinin tehtaalla.
Kuvassa Neumann Pomarfinin tehtaalla. Kuva: Pomarfin Dingo,Neumann,Pomarfin

Dingon oma kenkämallisto syntyi Neumannin aloitteesta. Kyllästyneenä kauppojen kenkävalikoimaan Neumann päätti tarttui kynään ja piirtää mieleisensä kengät itselleen ja tyttöystävälleen. Paikallinen kenkätehdas, Pomarfinn ky, innostui porilaisrokkarin suunnitelmista siinä määrin, että tarjosi Neumannille töitä kenkäsuunnittelijana. Suunnitelma kariutui tuolloin kuitenkin yhtyeen kiivaaseen keikkatahtiin ja yhteistyöhön päästiin vasta Dingon ollessa jo hajoamaisillaan.

Neumannin ja Pomarfinin yhteistyö kesti lopulta muutaman vuoden ajan (1986-1988). Neumannin nimikkomallisto julkaistiin kenkämessuilla keväällä 1987. Malliston julkistus kiinnosti tietysti sekä faneja että mediaa ja se saikin hyvän vastaanoton ilmestyessään kauppoihin saman vuoden syksyllä.

9. Dingon jälkeen

Toisen sooloalbuminsa Kotiinpaluun julkaisun jälkeen Neumann siirtyi pöydän toiselle puolelle levy-yhtiö EMI:n tuotantopäälliköksi. Vaikka ura tuotantopäällikkönä kestikin vain noin kaksi vuotta, ehti Neumann työskennellä lukuisten nimekkäiden artistien kanssa. Tarkkakorvaiset fanit voivat esimerkiksi tunnistaa tuotantopäällikkö Neumannin laulavan Neljä ruusua –yhtyeen vuonna 1990 julkaiseman Sukellus –kappaleen kertosäkeessä.

Kuuntele Kaikki huutaa Dingo! Yle Areenassa.

Kaikki huutaa Dingo!

Yle Draaman 20-osainen audiodraama Kaikki huutaa Dingo! kertoo Suomen musiikkihistoriassa täysin poikkeuksellisen bändin tarinan. Sarja sijoittuu Dingon suosion huippuvuosiin 1983-1986, kun viisi porilaisnuorta sekoittivat musiikillaan koko Suomen.

Dingon musiikki on sarjassa isossa roolissa ja draamaa kuljettavat bändin lukuisat hitit.

Sarja on kuunneltavissa Yle Areenassa!

Käsikirjoitus: Kaisa Kuikkaniemi
Dramaturgi: Liila Jokelin
Ohjaus: Jarno Kuosa
Äänisuunnittelu: Jukka Herva ja Anders Wiksten
Rooleissa mm. Olli Riipinen (Pertti "Nipa" Neumann), Manoel Pinto (Jonttu Virta), Pyry Nikkilä (Pepe Laaksonen), Juho Kuusamo (Juha "Quuppa" Seittonen), Verneri Lilja (Pete Nuotio), Markus Järvenpää (Lasse Norres) ja Mimosa Willamo (Marika).

Yle Draaman tuottaja Pekka Ruohoranta, apulaistuottaja Eveliina Solja

Kommentit