Hyppää pääsisältöön

Ensimmäisten atomipommien uraani tuli Kongosta - Yhdysvallat ja natsi-Saksa kamppailivat uskomattoman rikkaasta uraanimalmista

Toisen maailmansodan alla Nobel-palkittu fyysikko Albert Einstein lähetti Yhdysvaltain presidentille huolestuneen kirjeen. Einstein varoitti presidentti Franklin D. Rooseveltiä siitä, että natsi-Saksa saattoi suunnitella atomipommin rakentamista.

Albert Einstein oli pasifisti, mutta hän halusi kollegoineen estää tilanteen, jossa vain natsi-Saksalla olisi hallussaan valtavan tuhoisa pommi. Einstein kehotti tehostamaan ydinketjureaktion tutkimusta Yhdysvalloissa ja varmistamaan, että amerikkalaisilla olisi käytössään atomipommin materiaalia - uraania.

"Tämä uusi ilmiö johtaisi myös pommien rakentamiseen, ja on mahdollista - vaikkakin vähemmän varmaa - että näin voidaan rakentaa uudentyyppisiä äärimmäisen voimakkaita pommeja."― Albert Einstein 2.8.1939

Paras uraanikaivos Afrikassa

Uraani oli kaiken keskiössä, ja kirjeessään Einstein muistutti, että sen tärkein lähde sijaitsi Belgian Kongossa.

Kartta Belgian Kongosta
Belgian Kongo Kartta Belgian Kongosta Kuva: Léon de Moor / J. Lebègue and Co. / Library of Congress (PD-US) Belgian Kongo
"Yhdysvalloissa on vain keskinkertainen määrä erittäin köyhiä uraanimalmin lähteitä. Kanadassa ja entisessä Tšekkoslovakiassa on hyviä uraanimalmioita, mutta tärkein uraanin lähde on Belgian Kongo."― Albert Einstein 2.8.1939

Kyseinen lähde oli Kaakkois-Kongossa Katangassa sijaitseva Shinkolobwen kaivos. Sen uraanimalmi oli valtavan rikasta verrattuna muihin silloin tiedettyihin uraaniesiintymiin.

Shinkolobwen uraanimalmi sisälsi keskimäärin lähes 60 prosenttia uraania. Luku on huima jos sitä vertaa silloisiin amerikkalaisiin uraanilähteisiin, joiden malmi sisälsi uraania vain noin 0,02 prosenttia.

Presidentti Roosevelt otti onkeensa Einsteinin kirjeestä. Hän perusti lokakuussa vuonna 1939 uraanikomitean (Advisory Committee on Uranium).

"

Ymmärtääkseni Saksa on tosiasiallisesti lopettanut uraanin myynnin Tšekkoslovakian kaivoksista, jotka se on ottanut haltuunsa. Tämä johtuu ehkä siitä, että Saksan alivaltiosihteerin von Weizsäckerin poika on ryhtynyt työskentelemään Kaiser Wilhelm -instituutissa Berliinissä, missä osa amerikkalaisesta uraanitutkimuksesta nyt toistetaan."

― Albert Einstein 2.8.1939

Kirjeessään Einstein huomautti, että Saksa todennäköisesti sai uraania tšekkoslovakialaisista kaivoksista ja että kuuluisa saksalainen fyysikko Carl Friedrich von Weizsäcker teki sen parissa kokeita.

Huhtikuussa 1940 amerikkalaiset saivat tietää, että Berliinissä sijaitseva Kaiser Wilhelm -instituutti oli todellakin aloittanut laajan uraaniin liittyvän tutkimusohjelman. Uraanikomitea suositteli merkittävää rahoituksen lisäämistä ydinketjureaktion tutkimukseen Yhdysvalloissa.

Yhdysvaltain ja natsi-Saksan kamppailu uraanista alkoi toden teolla.

Uraania turvaan Yhdysvaltoihin

Yhdysvallat ei ollut vielä sodassa Saksan kanssa, mutta amerikkalaiset pelkäsivät, että natsi-Saksa voisi miehittää uraanin lähteen Belgian Kongon.

Uraanikomitea rohkaisi Belgian Kongossa toimivan Union Minière -yhtiön johtajaa siirrättämään louhittua uraanimalmia turvaan Yhdysvaltoihin. Tämä myös tapahtui: n. 1200 tonnia uraanimalmia kuljetettiin säilöön New Yorkiin.

Yhdysvallat liittyi toiseen maailmansotaan joulukuussa 1941. Pian tämän jälkeen presidentti Roosevelt hyväksyi atomipommin kehittämisen. Manhattan-pojektin johtoon nimitettiin kenraali Leslie R. Groves.

Yhdysvallat halusi kontrollin uraaniin

Groves julisti, että Yhdysvaltain ei tulisi sallia minkään estää sitä saavuttamasta mahdollisimman täydellistä kontrollia maailman uraanivaroihin.

Kenraali Leslie Groves puhelimessa
Kenraali Leslie R. Groves Kenraali Leslie Groves puhelimessa Kuva: All Over Press Leslie Groves

Belgian Kongon tilanne oli toisen maailmansodan alussa epäselvä. Saksa oli miehittänyt Belgian keväällä 1940. Hallitus päätyi maanpakoon Britanniaan, mutta kuningas Leopold III jäi Belgiaan.

Belgian Kongon kenraalikuvernööri sai ristiriitaisia ohjeita: pakolaishallitus käski Belgian Kongon olemaan Britannian puolella, mutta kuningas puolestaan neutraalina.

Belgian Kongossa natsisympatiaa

Kenraalikuvernööri päätti pysyä brittien puolella, mutta sekä Belgiassa että Kongossa oli paljon sympatiaa natsi-Saksaa kohtaan.

Kongossa Katangan vaikutusvaltainen roomalaiskatolinen kirkkoherra oli saksalaismielinen ja paljon tekemisissä kaivostahojen kanssa. Moni liikemies olisi mielellään tehnyt kauppaa saksalaisten kanssa.

Useat Kongon belgialaisista halusivat odottaa ja katsoa miten sodassa käy.

Kenraali Groves teki Belgian pakolaishallituksen kanssa sopimuksen Shinkolobwen uraanista, sillä uraania tarvittiin paljon enemmän kuin New Yorkissa valmiiksi oleva määrä. Alkoi urakka, jossa kuukausittain satoja tonneja uraania kuljetettiin Yhdysvaltoihin.

Groves kuitenkin pelkäsi, että myös saksalaiset kehittivät täysillä pommia ja että uraania salakuljetettiin Belgian Kongosta Saksaan. Britannian tiedustelu oli huomannut, että Saksan sotilastiedustelu Abwehr oli hyvin kiinnostunut Kongosta ja yritti soluttaa sinne agentteja.

Kongolaista uraania Saksaan?

Groves kääntyi vasta perustetun tiedustelupalvelun OSS:n (Office of Strategic Services) puoleen. Groves päätti turvautua OSS:n vakoojiin, koska Yhdysvaltain atomiprojektin tuli pysyä mahdollisimman salassa. OSS:n tehtävä oli ottaa selvää salakuljetetaanko uraania Saksaan.

Yksi OSS:n Afrikkaan lähettämistä vakoojista oli Wilbur Owings "Dock" Hogue. Hän oli 34-vuotias rakennusinsinööri, jolla oli kokemusta Afrikasta.

Dock Hogue saapui Léopoldvilleen marraskuussa 1943. Hänen peitetehtävänsä oli toimia Yhdysvaltain konsulin erityisavustajana.

Aukio Léopoldvillessä vuonna 1943
Belgian Kongon pääkaupunki Léopoldville vuonna 1943 Aukio Léopoldvillessä vuonna 1943 Kuva: FLHC2/Alamy/All Over Press Kinshasa

Hoguen tehtäviin kuului ylläpitää yhteyttä Angolassa toimivaan OSS-agenttiin, sillä Angola oli yksi mahdollinen uraanin salakuljetuksen reitti. Myös Yhdysvaltoihin uraani kuljetettiin aluksi angolalaisen sataman kautta, koska Katangasta vei sinne suorin rautatie.

Angolan siirtomaaisäntä Portugali oli periaatteessa puolueeton, mutta teki yhteistyötä Saksan kanssa. Angolassa oli paljon natsien vakoojia, ja amerikkalaiset pitivät reittiä vaarallisena. Myöhemmin uraani kuljetettiin kongolaisen sataman kautta, vaikka yhteys Katangasta sinne oli paljon hankalampi.

Kiinnostus uraaniin pidettiin salassa

Yhdysvallat teki kaikkensa, ettei sen kiinnostus kongolaiseen uraaniin tulisi ilmi. Kaikki tilastot uraanin tuonnista salattiin. Paikan päällä Kongossa Dock Hogue oli virallisesti selvittämässä teollisuustimanttien salakuljetusta.

Hogue uskoi, että joku Union Minièressä myi uraania saksalaisille, ja että Belgian siirtomaavirkailijoita oli sekaantunut salakuljetukseen. Hoguen nuuskimisesta ei pidetty, ja hänestä yritettiin päästä eroon.

Susan Williams kuvaa kirjassaan Spies in the Congo. The Race for the Ore that Built the Atomic Bomb OSS-agenttien työtä Kongossa. Williamsin mukaan Hogue yritettiin tappaa ainakin pommilla ja puukottamalla.

Myös kenraali Grovesin suurimpia pelkoja oli, että Union Minière myi malmia saksalaisille. Tammikuussa 1944 tämä näytti toteutuneen, kun OSS-agentti raportoi, että lähes 700 tonnin uraanimalmierä oli saapunut Saksan Duisburgiin.

Saksalla riittävästi uraania?

Saksalla oli periaatteessa tarpeeksi uraania pommin rakentamiseen. Saksa oli saanut uraania myös tšekkoslovakialaisista kaivoksista.

Liittoutuneet olivat jo pommittaneet tärkeää teollisuuskaupunki Duisburgia, mutta pommituksia tehostettiin entisestään.

Kenraali Groves perusti myös kaksi tiedusteluryhmää ottamaan selvää Saksan atomipommivalmiudesta.

Toinen ryhmä suunnitteli Saksan johtavan ydinenergian tutkijan, Kaiser Wilhelm -instituutin fysiikan osaston johtajan, Werner Heisenbergin kidnappausta tai jopa salamurhaa. Heisenbergiä seurannut OSS-agentti kuitenkin totesi, ettei tämä ole uhka.

Toinen ryhmä puolestaan eteni liittoutuneiden armeijan vanavedessä Normandian maihinnousun jälkeen. Heti kun Belgia vapautettiin syyskuussa 1944, ryhmä meni Brysseliin kuulustelemaan Union Minièren johtoa kongolaisen uraanin kohtalosta.

Saksalla ei sittenkään atomipommia

Vuoden 1944 lopulla tiedustelutietojen mukaan näytti siltä, että Saksalla ei ollut atomipommia eikä se todennäköisesti kykenisi sellaista kehittämään sodan aikana.

Grovesin tiedusteluyhmä kyllä löysi keväällä 1945 tuhansia tonneja uraania, mutta sai myös selville, että Saksa ei ollut kyennyt rakentamaan toimivaa reaktoria, mikä oli välttämätöntä atomipommin kehittämiseksi.

Adolf Hitler tappoi itsensä 30. päivä huhtikuuta 1945, ja sota Euroopassa päättyi pian sen jälkeen.

Kerrotaan että yksi Hitlerin viimeisimpiä käskyjä olisi ollut lähettää Japaniin saksalainen sukellusvene mukanaan mm. uraania. Kapteeni päätti kuitenkin antautua amerikkalaisille, koska sota oli virallisesti päättynyt. Mukana olleet japanilaisupseerit pyysivät ja saivat luvan tehdä itsemurhan.

Vaikka Japanilla oli oma atomiohjelmansa, sekään ei ollut lähelläkään pommin valmistumista.

Päätös atomipommin pudottamisesta

Kun oli lopullisesti selvinnyt, että akselivallat eivät olleet päässet pitkälle atomipommin valmistamisessa, Einstein vetosi Rooseveltin seuraajaan presidentti Trumaniin, että Manhattan-projekti lopetettaisin tai että ainakin sitä hidastettaisiin.

Mutta tämä oli liian myöhäistä. Heinäkuun 16. päivä tehtiin ensimmäinen atomipommitesti Uudessa Meksikossa. Viikkoa myöhemmin tuli käsky atomipommin pudottamisesta Japaniin.

6. päivä elokuuta 1945 atomipommi pudotettiin Hiroshimaan. Uhrien kokonaismääräksi on arvioitu 140 000 henkeä.

Toinen pommi pudotettiin Nagasakiin. Japani antatui pian sen jälkeen.

Atomipommi oli ihmisille yllätys, vaikka Manhattan-projektin parissa oli sen eri vaiheissa työskennellyt puoli miljoonaa ihmistä. Amerikkalaiset onnistuivat pitämään asian salassa.

Kongon radioaktiivinen uraani

Kongossa työskennellyt OSS-agentti Dock Hogue kuoli vuonna 1952 vatsasyöpään. Hän oli vain 42-vuotias. Voi vain arvailla joutuiko hän Kongossa niin paljon tekemisiin Shinkolobwen uraanimalmin kanssa, että sen radioaktiivisuus olisi vaikuttanut syövän syntyyn.

Voi vain arvailla myös sitä kuinka paljon Shinkolobwen kaivoksessa työskennelleet kaivosmiehet joutuivat kärsimään vaarallisen rikkaan uraanin vuoksi. Hajotessaan uraani esimerkiksi muodostaa radon-kaasua, jolloin radioaktiivinen aines päätyy nopeasti keuhkoihin ja verenkiertoon.

Susan Williamsin mukaan kongolaisten kaivosmiesten kohtaloa ei ole dokumentoitu.

Kongo kylmän sodan keskiöön

Kartta Belgian Kongosta
Belgian Kongo Kartta Belgian Kongosta Kuva: Léon de Moor / J. Lebègue and Co. / Library of Congress (PD-US) Belgian Kongo

Myös sodan jälkeen Kongon uraani oli tärkeää Yhdysvalloille. 50-luvulla uraania löytyi muualtakin ja rikastamismenetelmät kehittyivät niin paljon, että köyhempiäkin esiintymiä pystyi tehokkaasti hyödyntämään. Mutta Yhdysvalloille oli kuitenkin erittäin tärkeää, ettei uraani päädy Neuvostoliitolle.

Kongon mineraalit veivät sen traagiselle tavalla kylmän sodan keskiöön.

Kuuntele ohjelma kylmän sodan Kongosta:

Lähde: Susan Williams: Spies in the Congo. The Race for the Ore that Built the Atomic Bomb.