Hyppää pääsisältöön

Toimittajalta: Löperöpuhe ympäröi sekä urheilua että musiikkia, vaikka olemme molempien "ihmemaa"

Toimittaja Tatu Tamminen.
Toimittaja Tatu Tamminen. Kuva: Teemu Sipilä, Tuuli Laukkanen / Yle henkilökuvat (valokuvat),tatu tamminen

Ammattimuusikon urheiluhulluudessa ei ole minkäänlaista shokkiarvoa. Ei ole koskaan ollutkaan. Sama koskee ammattiurheilijan “sotkeutumista” musiikkiin. Olkoon kyse vakavasta harrastuksesta tai sivutoimesta. Kulttuuriharrastus pelasti liikunnalta, todetaan usein. Uusi ohjelmasarjani Sävelaskelmerkkejä pelastaa kuuntelijansa kaikilta tuollaisilta kliseiltä!

Kyllä, onhan näitä. Suomen ainoan musiikkiyliopiston opiskeijoilla on oma virallinen alasarjafutisjenginsä. Mikkelin musiikkijuhlilla pelataan joka kesä suomalaisvenäläisessä hengessä Mikkeli vs. Mariinski -jalkapalloherruudesta. Uudenkaupungin kesäfestivaaliylpeydellä eli Crusell-viikolla on oma Crusell-hölkkänsä. Wau, muusikot jaksavat hölkätä! Siis oikeastiko wau?

Siksi en tee radio-ohjelmaa keikkamuusikoiden syketasoista enkä fyysisistä kuntovaatimuksista. Vaikka Suomen kansa taannoin yllättyi jääkiekkomaalivahdin vetämästä lukupiiristä, en taivastele lätkäpelaajien kitaransoittoharrastuksia enkä muita vastaavia. Vai oliko edellä mainitussa esimerkissäkin jälleen lähinnä kyse itse mediasta, joka meidän kaikkien puolestamme yllättyi?

Lukupiirihössötys oli joka tapauksessa yhtä ja samaa ajattelun laiskuutta ja stereotypistä jäykkyyttä kuin aina ennenkin. Suomessa ei nimittäin ole totuttu ajattelemaan, että urheilu se vasta vaatiikin todellista älyä ‒ ja myös kirjaviisautta. Se parhaiten menestyy, joka oikein harjoittelee. Valmentajiksi itseään kutsuvien ammattilaisten ei kannata laistaa lukemisesta eikä ylipäänsä tiedonkeruusta. Huipulla ei ole varaa moisen tasoituksen antamiseen vastustajalle.


Sävelaskelmerkkejä-sarjan avausjaksossa valotan muutamia urheilun ja musiikin välisiä yhtäläisyyksiä ja eroja. Vaikka puhetta on paljon Brasiliasta ja jalkapallosta, aloitan samalla Suomesta. Täällä urheilun ja musiikin suurimpiin yhdistäviin piirteisiin kuuluu löperöpuhe. Tämän todellisen älyllisen laiskuuden polttoaine on nationalismi. Puhetavoissa vilisee vieläkin kansallisvaltio Suomen ylikorostunut tarve päästä maailmankartalle. Sankarit ovat kansallisomaisuutta. Puhumme heti "keihäskatastrofista", jos muu maailma nyt vain on pikku hiljaa oppinut heittämään keihästä paremmin kuin suomalaiset urheilijat.

Urheilua on tavattu kutsua totiseksi aikuisten leikiksi ja rauhanomaiseksi sodaksi. Olkoonkin niin parjatulla tavalla pönöttävää, nationalistinen kilpailu on lopulta suhteellisen pieni harmi. Mittailkaa rauhassa pippeleitänne, urheilussa ja musiikissa. Fine.

Mutta vakavimmin äänenpainoin lisään sen, mikä ei mahtunut jaksooni: jos todella olemme kansakuntana uhkaavasti lopettamassa perheiden ja harrastusten tasolla lasten liikuttamisen ja musisoittamisen, aina niin rakkaan "ihmemaa"-mantramme loppu voi häämöttää yllättävän pian ja katastrofaalisesti.

Ei sekään itse asiassa yllätä. Surullista se on. Ehkä terveyden pitäisi lopulta olla minullekin lajeista rakkain. Kenties valitsen sen jatkossa näkökulmakseni.


Tatu Tamminen

Kirjoittaja on Yle Radio 1:n ääni ja elinikäinen penkkiurheilija. Sävelaskelmerkkejä-ohjelmassa hän ei rajaussyistä ole huolissaan eikä kiinnostunut kansanterveydestä, vaan pääosassa on huippu-urheilun sisältämä musiikki. Lajeista rakkain on lajien yhdistäminen! kuuluu slogan. Sarjassa vierailevat entinen lumilautailija Aleksi Litovaara, halli-dj Amanda Harkimo, urheilumusiikin tutkija Kaj Ahlsved, urheilutoimittaja Topias Kauhala, Ylen tv-urheilun leikkaaja Marko Karvinen ja musiikkitoimittaja Pekka Laine.

Kuuntele avausjakso:

PS. Kiistaton tausta Sävelaskelmerkkejä-sarjalle on kahden suomalaisen urheilupuheen harjoittajan vaikutus omaan työhöni toimittajana ja musiikkipuheen harjoittajana. Nämä henkilöt ovat suomalaisen jääkiekkojournalismin suurhahmo, Yle Puheestakin tuttu Petteri Sihvonen sekä Elmo-lehden jalkapalloanalyytikko, jalkapallovalmentaja Gert Remmel.

Haluan jakaa myös kolmannen erityiskiitoksen: Nuori Voima -lehti julkaisi vuonna 2016 Sami Hokkasen kolmiosaisen esseen, jossa hän analysoi sihvoslais-remmeliläistä pelipuhetta. Tämän kolmikon "peli" on näyttänyt minulle kaiken, kuten Sihvonen sanoisi. Kiitos älyllisestä viitseliäisyydestänne!

  • Entisen orjarannikon aktiiviset nuoret kulkevat kohti unelmiaan

    Toimittaja Marja Vehkanen matkusti Beniniin.

    Entisen orjarannikon aktiiviset nuoret kulkevat kohti unelmiaan Pieni länsiafrikkalainen maa Benin tarjosi alkuvuodesta näkymän paitsi esivanhemmilta perittyjen perinteiden lävistämään elämänmenoon pikkukylissä myös kipeää siirtomaahistoriaa henkivään orjarannikkoon ja nuorten yrittäjien arkeen suurkaupunki Cotonoussa. Afrikan mantereen väestö on huomattavan nuori.

  • Beninin arki on voodoon ja väriloiston lävistämää

    Toimittaja Marja Vehkanen matkusti Beniniin.

    Beninin arki on voodoon ja väriloiston lävistämää Beninissä, Guineanlahden kainalossa, tallensin alkuvuodesta sydämeeni meren rytmin, voodoo-seremonian sykkeen, kipeää siirtomaahistoriaa henkivät kolkat ja suurkaupungin hektisen pauhun – ja ennen muuta tapaamani ihmiset. Huomioni ei voinut olla kiinnittymättä aluksi mereen, joka löi Grand-Popon rauhaisaan kalastajakylään tasai

  • Toimittajalta: Löperöpuhe ympäröi sekä urheilua että musiikkia, vaikka olemme molempien "ihmemaa"

    Miksei sanaa "yllättävä" kuulla Sävelaskelmerkkejä-sarjassa?

    Ammattimuusikon urheiluhulluudessa ei ole minkäänlaista shokkiarvoa. Ei ole koskaan ollutkaan. Sama koskee ammattiurheilijan “sotkeutumista” musiikkiin. Olkoon kyse vakavasta harrastuksesta tai sivutoimesta. Kulttuuriharrastus pelasti liikunnalta, todetaan usein. Uusi ohjelmasarjani Sävelaskelmerkkejä pelastaa kuuntelijansa kaikilta tuollaisilta kliseiltä! Kyllä, onhan näitä.