Hyppää pääsisältöön

Suomalaisista hevikansan kasvattanut Klaus Flaming ei tiennyt yhtään mitä oli tekemässä

Klaus Flaming
Metallifanin tyyli ei ole räikeästi vuosien varrella muuttunut. Tässä Klaus Flamingin tyyliä vuodelta 1997. Klaus Flaming Kuva: Seppo Sarkkinen Klaus Flaming,Metalliliitto (radio-ohjelma)

Meillä suomalaisilla on maailmanlaajuinen maine metallimusiikkikansana. Pieni maamme on tuottanut lukuisia kansainvälisesti menestyneitä metallibändejä. Aina ei kuitenkaan ole ollut näin.

1990-luvun puolivälissä metallimusiikissa tapahtui suuri murros. Musiikin tempo nousi ja aiemman, korkeimman mahdollisen nuotin tavoittelun sijaan lauluosuuksissa mentiin päinvastoin viemäriosastolle. Tässä kehityksessä suomalaiset bändit olivat näkyvästi mukana ja samalla myös aiemmin tyhjyyttään humisseet kotimaan keikkasalit alkoivat täyttyä myös metallikeikoilla.

Yhtä selitystä metallimusiikin kansansuosioon ei ole, mutta on yksi mies, jonka merkitystä nykyisessä hevimyönteisessä kulttuurissamme ei voi vähätellä. Hän on mies, jota ilman suomalaiset ministerit tuskin tekisivät sormillaan pirunmerkkejä. Hänet tunnetaan nimellä Klaus Flaming.

Klaus Flaming
Klaus Flaming Kuva: Seppo Sarkkinen Klaus Flaming,Metalliliitto (radio-ohjelma)

Suomalaisten musafanien elämässä kääntyi kolmekymmentä vuotta sitten uusi sivu, kun Radiomafia aloitti lähetykset kesäkuussa 1990. Kanavan ohjelmistossa oli musiikin erikoisohjelmia, jotka puhuttelivat intohimoisia musanörttejä ympäri Suomen. Tarjolla oli muun muassa räppiä, countrya, reggaeta ja folkia – ensimmäisen kerran koko valtakunnan laajuisesti. Myös metallimusiikki sai tuolloin ensimmäisen oman valtakunnallisen radio-ohjelmansa, kun Klaus Flamingin toimittama Metalliliitto alkoi pyöriä Radiomafiassa keskiviikkoiltaisin.

– Vielä 1980-luvulla Suomessa naurettiin metallikansalle, ja sitä pidettiin heikkolahjaisten musiikkina. Rumba- ja Soundi-musiikkilehdet naureskelivat metallilevyille, ja metalli oli silloin hyljeksittyä musiikkia, Klaus Flaming muistelee.

Flamingistä tuli musiikkitoimittaja vahingossa. Hän työskenteli Yleisradiossa ensin postimiehenä ja myöhemmin vahtimestarina. Flaming naljaili käytävillä tutuksi tulleille Rockradion toimittajille siitä, etteivät he soittaneet metallia ohjelmissaan. Pitkään jatkuneen keskinäisen sanailun jälkeen Flaming päätti kokeilla ohjelman tekemistä itse ja lopputulos onnistui niin hyvin, että ohjelma ajettiin eetteriin Radiomafiaa edeltäneessä Yleisradion rinnakkaisohjelmassa. Vaikka Klaus Flaming ei tiennyt radion tekemisestä juuri mitään, hänet palkattiin freelanceriksi vireillä olleeseen Radiomafiaan. Tuoreella radiokanavalla arvostettiin sitä, että hän tunsi oman erikoisalansa eli metallin. Tai niin hän ainakin antoi pomojen ymmärtää. Asiasta puhuttaessa Flaming tekee nimittäin yllättävän paljastuksen.

– Jos nyt ihan suoraan tunnustan, niin oli vähän toi omakohtainen tietämys vielä hakusessa silloin. Rupesin sit aktiivisemmin seuraamaan näitä alan ulkomaisia aikakauslehtiä, et sai vähän nippelitietoa.

Flamingin rehellisyys tekee vaikutuksen, koska herran musiikkitietämys nauttii metalliväen varauksetonta luottamusta. Kun Flamingista kysyy Nightwish-yhtyeen nokkamies Tuomas Holopaiselta, niin vastaus ei jätä varaa tulkinnalle.

– Klasua katsottiin ylöspäin. Metalliliitto oli aidosti viikon kohokohta. Se yksi tunti.

Metalliliitto oli pyhä hetki.― Tuomas Holopainen

On oikeastaan todella lohdullista, että ikoniksi ja oman alansa instituutioksi voi tulla, vaikka alku olisikin hapuilevaa. Koko Radiomafian alkuvaihe oli pitkälti yrityksen ja erehdyksen jatkumoa ja samaan tyyliin alkoi Klaus Flamingin mukaan myös Metalliliitto.

– Kymmenen biisiä siihen tunnin lähetykseen suunnilleen mahtui ja alussa mulla oli siinä pöydällä kymmenen albumia, joiden nimet ei sanonu mulle yhtään mitään. En edes tiennyt minkälaista musiikkia niissä oli. Kansista saattoi vähän päätellä, et jos siin on pääkalloa ja verta, niin ei nää nyt ainakaan mitään humppaa oo. Siltä pohjalta oli vähän hankalaa lähtee niitä lähetyksiä rakentamaan. Kyllähän se sitten, kun niistä pääs perille ja sitten jo kun laittoi levyn soimaan, niin suunnilleen sitä jo huomas, että aha, tässä on tätä tyyliä, että laitetaas tätä nyt ainakin yks biisi ja sitten jaha, tässä on tätä toisenlaista tyyliä, että otetaas tätäkin tästä yks. Sillä tavoin se lähti siitä sitten vähän tollasen kantapään kautta opettelun kautta.

Kun Flamingia pyytää muistelemaan Metalliliitto-ohjelmaa, niin hän kertoo oman johtoajatuksensa olleen aina kunnioitus yleisöään kohtaan.

– Vaikka itselläni oli se vanhempi hevipuoli selvästi paremmin hallussa, niin ei siinä voinu alkaa vieroksua uusia tuulia.

En voinut ajatella, että tää uusi kama on ihan kauheeta räminää ja että nyt laitetaan taas vähän tämmöstä klassista tilulilu-kopokopoa.― Klaus Flaming

– En mä halunnut ottaa mitään sellaista tuomarin roolia siinä, että minäpäs nyt kerron teille mikä on oikeata musiikkia ja te kuuntelette nyt alamaiset siellä mitä minä sanon. Se tehtiin sillä tavalla samalla tasolla.

Vaikka Flaming huomasi keikoilla käydessään, että hänet tunnettiin ohjelmansa kautta, niin edelleen päätyökseen Yleisradion vahtimestarina ahkeroinut Metalliliiton kapellimestari ei ryhtynyt diivailemaan. Sen huomaa parhaiten, kun kuuntelee arkistosta Flamingin Metalliliittoon tekemiä artistihaastatteluja. Niiden sävy oli koko ohjelman historian ajan lämpimän humoristinen ja toverillinen.

– Haastateltavat eivät olleet kovin kokeneita. Monilla saattoi olla ihan vasta ensimmäinen levy ulkona ja hyvin vähän tehnyt mitään haastatteluita. Et ne ei oikein tiennyt sitten, että mitä näissä pitää sanoa. Et ei sitten munaa itseään ihan täysin, sehän oli se kaikkein suurin pelko siinä. Mä yritin pehmentää sitä tilannetta ja sanoin, että mä en aloittanut näitä hommia sen takia, että pääsisin teitä haastattelemaan, mutta tuskin tekään aloitte soittamaan sen takia, että pääsette mun haastateltavaksi, et lähdetäänkö näistä, Flaming kertoo nauraen.

Vaikka Flaming vähätteleekin omaa rooliaan suomalaisten sielunmaiseman metallistamisessa, niin samaan hengenvetoon Klaus kuitenkin myöntää, että hänellä oli selkeänä tavoitteenaan kasvattaa metallimusiikin suosiota.

– Yritin tuoda esiin, että musiikkia tämäkin on. Mulla oli missio, että nostetaan metallin arvostusta ja näytetään, ettei se ole mitään pelleilyä tai ilveilyä.

Ehkä siinä saatettiin oivaltaa, että ihan tavallisia ihmisiä nämäkin on, ei nämä syö rottia aamiaiseksi ja käristä kissoja illalliseksi.― Klaus Flaming

Moni Radiomafian musiikkitoimittaja ajatteli samoin: he olivat oman erikoisalueensa sanansaattajia ja kansanvalistajia, joiden tehtävä oli sivistää nuoria. Musiikillinen valistaminen tuotti myös tulosta. Yksi todiste tästä on aikoinaan Metalliliittoa intohimoisesti kuunnellut Tuomas Holopainen. Holopainen innostui metallimusiikista 1990-luvun alussa ja hän soitti Kiteellä paikallisissa bändeissä haaveillen musiikkinsa radiosoitosta.

– Sitä aina fiilisteltiin, että joku päivä meidänkin biisi tulee soimaan Metalliliitossa. Meillä oli pari bändiä, joiden musiikkia soitettiin ohjelmassa, ja ne oli aivan huikeita hetkiä, Holopainen muistelee aikaa ennen Nightwishin perustamista.

Klaus Flaming kommentoi omaa rooliaan suomalaisessa metallimusiikin historiassa siten, että hän oli vaan lähettämässä niitä ohjelmia, eikä ollut kentällä huutelemassa porukan mukana. Tuomas Holopainen näkee asian kuitenkin aivan eri valossa.

– Vaikea liikaa hehkuttaa miten paljon kyseinen ohjelma on vaikuttanut siihen missä me nykyään ollaan. Se oli ehdottomasti mieletön inspiraation lähde. Et vitsi tää on siistii. Siisti maailma ja mie haluan kokeilla, että miten pitkälle me päästään täällä. Ja ei ainoastaan se, että Klasu soitti meidän ensimmäisiä biisejä vaan se, että hän soitti myös paljon sellaisia bändejä joihin kiintyi ja joista otti valtavasti inspiraatiota Nightwishin synnyttämiseen.

Tuomas Holopaisen äänessä kuuluu puhelimen kaiuttimen läpi liikutus. Kiteen tunnetuin asukas kertoo, että paluusta muistoissa 25 vuotta menneisyyteen tuli jotenkin valtavan turvallinen olo. Holopainen paljastaa, että hänellä meni juttutuokiomme aikana kylmät väreet läpi koko kehon ja silmäkulmatkin vähän kostuivat. Tunnustan hänelle, että minulle tapahtui samoin. Emme ole Tuomaksen kanssa koskaan tavanneet, mutta koska olemme kuunnelleet samoina vuosina Metalliliittoa, tuntuu siltä, että välillämme on side.

Meillä on se tietty salaseura nimeltä metallifanit.― Tuomas Holopainen

Lisää muistoja Metalliliitosta ja muista Radiomafian ohjelmista voi kuunnella seitsemänosaisessa Radiomafia was here -sarjassa, joka on kuunneltavissa Yle Areenassa.

Lisää ohjelmasta