Beninin arki on voodoon ja väriloiston lävistämää
Beninissä, Guineanlahden kainalossa, tallensin alkuvuodesta sydämeeni meren rytmin, voodoo-seremonian sykkeen, kipeää siirtomaahistoriaa henkivät kolkat ja suurkaupungin hektisen pauhun – ja ennen muuta tapaamani ihmiset.
Huomioni ei voinut olla kiinnittymättä aluksi mereen, joka löi Grand-Popon rauhaisaan kalastajakylään tasaista rytmiään päivin ja öin. Vei aikansa antautua sen maadoittavalle vaikutukselle ja ylipäätään paikallisen elämänmenon rytmiin, sillä kiireen tunne oli visusti ankkuroitunut kehoon arjestani Suomessa.
Suhdetta mereen sävyttävät työnteko, maagisuus, pelko ja globaalit haasteet
Meri voi temmata ihmisen hetkessä syövereihinsä. Siksi paikalliset eivät juurikaan ui ja kehottavat minuakin korkeintaan kahlaamaan rantaviivan tuntumassa. Parhaita merenlukijoita ovat kalastajat, jotka ovat pienestä pitäen opiskelleet meren liikkeitä.
Monena aamuna heräsin laulantaan ja kilkatukseen; kalastuspiirissä vaalitaan paitsi motivaatiota raskaaseen työhön myös hyvää henkeä, jotta merenjumalatar Mami Wata olisi suopea ja tarjoaisi onnea hyvän kalasaaliin muodossa.
(Kuva: Julia Autio)
Voodoo, vodun, vodou, vodoun – kaikki nämä nimet viittaavat uskontoon, jonka alkukoti tämä pieni länsiafrikkalainen maa on. Tämä animistinen, monijumalainen uskonto on yksi maan pääuskonnoista, kristinuskon ja islamin rinnalla, ja sen mukaan kaikessa elollisessa ja elottomassa on henki. Vodun vaikuttaa arkeen hyvin konkreettisesti: kalastuspiirissä vallitsee säätelyperiaate, jonka mukaan merelle ei lähdetä viikon 5. päivänä perjantaina.
Pieni kalastajakyläkään ei ole säästynyt globaaleilta haasteilta, kuten liikakalastukselta tai mereen päätyneeltä muovijätteeltä. Teollisen kalastuksen vaikutukset näkyvät pienkalastajien saaliiden ehtymisenä. Oli päiviä, jolloin vielä edellispäivänä sileä hiekkaranta oli merestä rantautuneen muovijätteen peittämää.
Vaatimattomasta katukuvasta puskee esiin kauneuden taju
Köyhyyden, betonitalojen ja tomuisten kyläteiden keskellä silmiin pistivät paikallisten asukokonaisuudet herkullisen värisistä kankaista, jotka syttyivät täyteen loistoonsa ryhdikkäiden kantajiensa päällä. Ei mennyt aikaakaan, kun olin teettämässä itselleni mekkoa pienessä ompelimossa. En vieläkään tiedä, mitä vaatekaappini värikkäin mekko viestii. Kankaiden kuvioilla on nimittäin sanomansa Länsi-Afrikassa.
“Yovo, cadeaux!”
Beninin ja Togon rajan tuntumassa katukuvan maanläheiset sävyt sekoittuvat neonhohtoisiin pastellisävyihin. Kyläteillä lapset huusivat usein minulle ja muille valkoisille: "Yovo, cadeaux!", pannen merkille vierailijan ja samalla haikaillen pienen lahjan perään. Tässä huudahduksessa yhdistyvät maan virallinen kieli ranska sekä minan kieli. Beninissä puhutuista yli 50 kielestä suurin osa on alkuperäiskansojen kieliä.
Mieli avartuu Mami Wata -seremoniassa ja voodoo-papin puheilla
Mami Wata on vain yksi vodunin piirissä palvotuista jumalista, joita on toistasataa. Uskonto tulee vastaan paitsi kalastajien käytännöissä myös seremonioiden muodossa, ihmisten kasvoihin uurrettuina jälkinä tai illanvieton aikana paikallismiehen farkun taskusta kaivettuina pieninä puisina nukkeina eli fetisseinä.
Richard Akakpo johdatti tietä mopollaan kohti Hêvên kylää, jossa Mami Wata -seremonia järjestettiin. Papin liehuvan toogan valkea väri liittyy merenjumalatar Mami Wataan, jota palvotaan Länsi-Afrikassa Senegalista Kongoon ja aina eteläisen Afrikan Sambiaan asti ulottuvalla alueella.
Kun olin istahtanut valkoiseen muovituoliin, nainen sanoi minulle minan kielellä: “Jalkasi ovat tuoneet sinut tänne asti”. Sitten hän pirskotti varpailleni giniä, Mami Wata -merenjumalattaren lempijuomaa.
Seremoniaan osallistuminen vaati hellemekon ja topin vaihtamista paikallisiin kankaisiin, joihin nainen minut kietoi varmoin ottein pimeässä huoneessa. Lattialla pari iäkkäämpää naista nukkuivat samalla päiväuniaan.
Tu vas me marier? Mennäänkö naimisiin?, kysyivät miehet syötyämme hiillostettua kalaa, tomaattikastiketta ja riisiä ennen seremoniaa. Auttavalla ranskallani sain tuotua ystävällisesti ilmi, ettei minulla ole sellaisia aikomuksia.
Sinnikkäät kosijat esittelivät Hêvên kylän vanhimman miehen. Beninissä vanhukset nauttivat yhteisössään suurta kunnioitusta ja heistä huolehtiminen kuuluu lapsille tai muille lähiomaisille. Yksinäisiä, unohdettuja vanhuksia ei juuri ole.
Mami Wata -seremonioissa ei uhrata eläimiä, kuten kanoja tai vuohia, siksi päädyin seuraamaan juuri tämän jumalattaren palvontamenoja. Yksi vavahduttavimmista kokemuksista oli katsoa, kun Mami Watan henki laskeutui penkillä istuvaan naiseen. Juuri tuota hetkeä ei kuitenkaan saanut videoida tai kuvata.
Kuva: Marja Vehkanen / Yle
Beninissä on kuulemani mukaan paljon valepappeja liikkeellä rahan perässä ja turistit päätyvät usein heidän pakeilleen. Togon perinteisten kulttien yhdistyksen ideana on suojella esivanhemmilta periytynyttä kulttuuria ja lisätä eri tavoin tietoutta siitä.
Voodoo-sana saattaa tuoda mieleen neuloilla pistetyt nuket tai Hollywood-elokuvien zombit. Todellisuudessa puhutaan yli 70 miljoonan ihmisen harjoittamasta uskonnollisesta järjestelmästä, joka syntyi Länsi-Afrikassa, siirtyi orjalaivojen mukana Karibianmerelle ja Latinalaiseen Amerikkaan, ja valtaa alaa Yhdysvalloissa ja Euroopassakin.
Kun vodun-pappi kehotti kokouksen loputtua minua valmistautumaan oraakkeli-ennustukseen purkamalla illan saavuttua setelille huoleni ennen sen sujauttamista tyynyn alle, tunsin olevani kulttuurien kohtaamispisteessä.
Marja Vehkanen Toimittaja Marja Vehkanen matkusti alkuvuonna 2020 Beniniin, pieneen länsiafrikkalaiseen maahan. Hän kokosi hetkistä, tunnelmista ja kohtaamisista neliosaisen äänikirjeiden sarjan Sydämessä Benin. Sarja lähetetään Yle Radio 1:ssä torstaisin klo 11:00 alkaen 2. heinäkuuta.
Marja Vehkanen
Lähteet Sinikka Tarvainen: Ennen syntiinlankeemusta - Vodoun maailma (2007)
Marja Vehkanen
Yle