"Pelkäsin kuolevani tavallisuuteeni", sanoo penis- ja tavallisuusaktivistiksi julistautuva Lars-Levi Herlevi. Hän on kyllästynyt olemaan normaalivartaloinen mies, johon kukaan ei kiinnitä erityistä huomiota. Herlevin mielestä ylipainoisuus ja naiset dominoivat liikaa keskustelua kehonkuvasta. Hänen perustamassaan Toksinen normaalius -nimisessä Facebook-ryhmässä on jo tuhansia jäseniä.
Lars-Levi Herlevi katselee mietteliäänä Meilahden kallioilta merelle. On levollinen heinäkuinen päivä. Helteet ovat tällä haavaa ohi ainakin Helsingissä, mutta aurinko lämmittää mukavasti. 31-vuotias Herlevi huokaisee:
– Minulla on täysin normaali penis.
Pyynnöstäni Herlevi näyttää minulle peniksensä. Toden totta, se on täysin normaali. Hän esittelee myös mahaansa. Jos näkisin yleisessä saunassa tai rannalla tällaisen mahan, en kiinnittäisi siihen huomiota. Hänen keskivartalonsa näyttää sopusuhtaiselta, ehkä jopa hoikalta.
Kiinteistöhuollon esimiehenä työskentelevä Herlevi ei ole tullut esittelemään kehoaan huvin vuoksi Meilahteen. Hän on huolestunut.
– Kaltaiseni mies ei kiinnitä enää kenenkään huomiota. Koen oloni arvottomaksi. En ole riittävän epänormaali täyttääkseni nykyajan vaatimustasot.
Kysyn, mitä Herlevi tarkoittaa nykyajan vaatimustasoilla. Alkaa pitkä puheenvuoro, jossa toistuu sanat "kehopositiivisuus" ja "yksilölliset erityispiirteet". Herlevi kokee, että hän on normaaleine mahoineen ja helposti ohitettavine peniksineen liian tavallinen.
– Kuulun valtavirtaan maskuliinisessa kulttuurissamme. Kaltaisilleni kehotaviksille ei ole sijaa parisuhdemarkkinoilla tai yhteiskunnallisessa keskustelussa.
Kehopositiivisuudesta on tullut buumi. Sen kannattajat painottavat, että omaan kehoon tulisi suhtautua hyväksyvästi, sillä kaikenlaiset kehot ovat kauniita.
Herlevi koki, että normaalikokoinen penis leimaa samalla koko hänen olemuksensa ja persoonansa – kaikki hänessä on tavallista.
Herlevin mielestä kehopositiivisuuden perusajatus on erinomainen. Ongelmaksi hän kokee sen, että keskustelussa ei ole riittävästi sijaa tavallisille vartaloille. Sellaiseen hän kokee itsekin kuuluvansa.
Erään viikonlopun jälkeen Herlevi oli kerännyt niin vähän katseita ja huomiota, että hän itki yksin saunassa koko sunnuntai-illan. Herlevi koki, että normaalikokoinen penis leimaa samalla koko hänen olemuksensa ja persoonansa – kaikki hänessä on tavallista.
– Pelkäsin kuolevani tavallisuuteeni. Sain viikonlopun aikana kuulla ainoastaan sen, että olen etuoikeutettu. Minulle on jäänyt epäselväksi, missä voisin nauttia tästä etuoikeudesta.
Romahduksen jälkeen Herlevi päätti ryhdistäytyä. Hän katsoi peilistä normaalia penistään ja oivalsi: täytyy olla muitakin, jotka ovat jääneet ahtaalle leveiden marginaalien väliin. Hän alkoi puhua suoraan ystävilleen normaalikehoisuuden haasteista ja kartoittaa muiden tuntemuksia.
Selvisi, ettei Herlevi ollut yksin. Hän kokosi samanhenkisten ja -kokoisten miesten ryhmän. Porukka alkoi kokoontua viikonloppuisin baareissa, ja avautumiset kestivät usein pilkkuun asti.
Tämä ei tuntunut kuitenkaan riittävän. Sana kiiri, ja moni ulkopaikkakuntalainen halusi viettää aikaa hengenheimolaisten kanssa.
Eipä aikaakaan, kun Herlevi perusti Facebookiin Toksinen normaalius -ryhmän, jossa tavalliset suomalaismiehet tukevat toisiaan, avautuvat tavallisuudestaan ja jakavat kokemuksiaan.
Ryhmään on liittynyt lyhyessä ajassa yli 4000 jäsentä. Moni mies sanoo saaneensa sieltä vertaistukea vaikealla hetkellä ja kokeneensa sellaista voimaantumista, jollaista ei ole tiennyt olevan olemassa.
Viime aikoina ryhmässä on käynyt kuumana keskustelu Samuli Edelmannin peniksestä. Edelmann on näytellyt lukuisten elokuvien alastonkohtauksissa. Nimimerkki KerkkoToksinen kirjoittaa:
"Harvey Keitel teki keski-ikäisestä munasillaan olemisesta taidetta. Jengi katsoo Keitelin alastonkohtauksia edelleen ja niitä jaetaan kuvakaappauksina. Edelmann on Suomen Harvey Keitel, mutta jäänyt vaille samanlaista julkista tunnustusta täällä."
Herlevin suunnitelmissa ei ole vain peniksiin liittyvien taidekeskustelujen moderoiminen.
– Toivon, että normaalivartaloiset miehet otettaisiin mukaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Haaveilen myös siitä, että fyysisesti täysin tavallisella miehellä olisi enemmän mahdollisuuksia parisuhdemarkkinoilla. Koen taistelevani tuulimyllyjä vastaan, mutta en aio luovuttaa.
Aurinko on alkanut mennä pilveen Meilahdessa. Herlevi tähyää vielä kerran merelle. Hänen silmäkulmassaan on pieni kyynel.
– Tavallisuuden aika tulee vielä.
Kaikki äsken lukemasi on kirjoittajan mielikuvituksen tuotetta.
